
Takaluukun alta siloiteltiin turhat kolot ja reijät. Takaluukkuun oli jo suurimmat pohjat tehty kun Peksi sai vielä kuningasidean pistää takaluukkuun nipponista, tarkemmin Almerasta lisäjarruvalon.
Ne tekee jotka osaa

Takaluukun alta siloiteltiin turhat kolot ja reijät. Takaluukkuun oli jo suurimmat pohjat tehty kun Peksi sai vielä kuningasidean pistää takaluukkuun nipponista, tarkemmin Almerasta lisäjarruvalon.

Peksi teki merkittömän maskin itse. Sahataan vain merkki irti ja toisesta risasta maskista suoraa ripaa tilalle.

Tässä heti viimeistelyä vaille valmis kilven upotus (Peksi oli ollut ahkerana webimaasterin työmatkan aikana eikä tullut kuvia muuten kuin valmiista upotuksesta). No, näin se tapahtuu: sahataan sopivasti kilpeä isompi aukko puskurista irti, samoin sahataan puskurin palkista samasta kohtaa palanen irti…
mk2 Golfin kahvat ovat täydet rimpulat niinkuin varmaan kaikki niitä käyttäneet tietävät. Lisäksi Audin kahvat ovat hienommatkin. Peksi hommasi Audin takaovien kahvat joissa ei ole lukkoa. Lukon toimimaan laittaminen olisi ollut aika iso työmaa joten Peksi tyytyy kauko-ohjattavaan keskuslukkoon. Ja toivoo että se kanssa toimii… 🙂

Kahvojen laittaminen on aika yksinkertainen homma, samaa luokkaa vaikeusasteeltaan kuin se T4 ilmanottoritilän laitto. Sahataan vanha kahva pois ja laitetaan uusi paikalleen. Lukkomekanismi pitää vaihtaa mutta on ihan bolt-on. Sitten vain sovitellaan kahvan pohjapelti paikalleen ja hitsaillaan.

Apparin puolen kahvan tausta hitsattavana. Sahalla sahataan edeltä ja heppaillaan perästä kiinni. Simppeliä.

Ja taas yritetään varoa ettei pelti kauheasti vetelisi. Kuvassa kahva paikallaan. Ja toimii kuin unelma.
Ensimmäisen suoran takaluukun Pekka teki jo vuosia sitten ja sen jälkeen näitä on tullut tehtyä monia, alkaa mennä jo rutiinilla.

Ensin sahataan vanha kilven tausta irti. Reunoihin jätetään hiukan taitosta johon on myöhemmin hyvä hitsata uusi pelti kiinni.

Tältä näyttää takaluukku sisältä. Jotkut eivät poista vanhaa pohjaa ollenkaan vaan vetävät vain toisen pellin päälle. Poistamisessa menee pari minuuttia, ei jää kosteus muhimaan peltien väliin ja lisäksi takaluukun aukaiseva solenoidi mahtuu paljon helpommin luukun sisään kun poistaa tilaa vievän kilven upotuksen.

Poistetun pellin tilalle kannattaa laittaa jo valmiiksi hiukan kaarevaa peltiä, takaluukku kun ei ole ihan suora. Suoraa pelti pitäisi taivuttaa tai sitten vetää kittiä kilo päälle. Sopivasti taivutettua peltiä löytyi luovuttaja-auton takaovesta. Ovella ei muuten tehnyt enää mitään, oli kärsinyt sen verran pahasti kolarissa.

Poistettua peltiä on hyvä käyttää mallina jonka mukaan piirretään ja sahataan irroitetusta ovipellistä sopivan kokoinen palanen.

Ritilän asennus aloitetaan etsimällä jostakin ritilä (!), tässä tapauksessa Transporterista. Ritilä sovitellaan sopivaan paikkaan lokasuojan sisäpuolelle.

Kas näin. Ei haittaa vaikka vähän lähtisi vielä ritiläpalastakin ylimääräisiä irti. Tässä vaiheessa ei sahata vielä ihan ympäri asti. Sahalla tulee juuri sopivan levyinen rako hitsaamista varten.

Kun on sahattu n. puoli kierrosta, taivutetaan alempaa peltiä hiukan alta pois ja heppaillaan ritilä kiinni… sitten sahataan loput pois, irroitetaan ruuvit ja heppaillaan loputkin.
Kojetaulun sovituksen jälkeen oli sitten aika siirtyä korin kimppuun, jotta sitten aikanaan päästään maalaamaan… luvassa on Pekalle tyypilliset tuunaukset kuten suora takaluukku, T4 ilmanottoritilä yms.

Nuukana miehenä Peksi ei viitsi ostaa uudempia lokasuojia sen takia että saa laitettua korkeiden puskureiden kiinnikkeet kiinni. Lokasuojanhan saa muokattua helposti uudemmille puskureille sopiviksi 🙂 Ei muuta kuin otetaan risoista puskureista palaset, sahataan ja hitsataan.

Polkimien kiinnitystä joutui hiukan muokkaamaan ja kytkinsylinterille piti porata reijät tulipeltiin. Mk3 korkeussäädettävä ohjausakseli menee paikalle ihan pulttaamalla.

Tässä kojetaulun etureuna viimeisteltynä (tuulilasin etureunalle tulee ilma noista pikku kolosista).

Ja sitten kojetaulu lopullisesti paikalleen asennettuna. Aika tiukkaan tuo tuonne tuli mutta mahtui juuri ja juuri. Ei ihan heti viitsi kuitenkaan irti ottaa.
Kojetauluprojekti oli nyt kutakuinkin valmis, enää puuttui oikeastaan mittareiden, katkaisijoiden yms. paikalleen ruuvaus. Tässä projektissa ei siis tarvinnut juurikaan sähköistä välittää koska autoon tuli tekniikka samasta autosta kuin kojetaulu. Vanhemman tekniikan kanssa sähköistä olisi tullu varmasti aikamoinen härdelli ja säätäminen.
Ja sitten taas kojetaulu paikallaan ja tiivistettä sovittelemaan. Tiivistettä jouduttiin hiukan veistämään että se saatiin tungettua vielä voimalla kojetaulun ja pilarin väliin. Ahdasta on mutta mahtuu liukuvoiteen kanssa… ja tulee hyvän näköinen.

Ovikin mahtuu nippanappa menemään kiinni pahveineen päivineen. Pahvi ottaa kiinni kojetauluun mutta kiinni menee ilman isoa voiman käyttöä. Kojetaulun sivun ilmasuutin tulee kyllä päin ovipahvia joten siinä menee sen hyöty.
Peilin säätönuppi pitää siirtää tai sitten muuttaa peilit sähkötoimisiksi ja sijoittaa katkaisija jonnekin parempaan paikkaan.

Peksi meinasi aluksi jättää kokonaan pois kojetaulun takaa irti sahatun poikittaisen palkin. Yön yli nukuttua olikin mieli jo muuttunut ja niinpä käytiin sahaamassa kaverin auton jämästä kolmosen palkki irti (oli helpompi ottaa siitä kuin omasta ’94:sta jossa oli mm. tuulilasi vielä paikalla). Pitäisi tämän palkin ainakin vahvistaa koria, kojetaulun seudusta pitäisi tulla paljon jämäkämpi kuin kakkoskorisessa on alunperin.

Sovitus aloitettiin rapsimalla pois jäljellä olevat mk2 palkin jämät. Nurkkiin jätettiin vielä palaset tukemaan rakennetta.

Sitten alettiin rälläköimään mk3 palkista isompia pois. Rälläköitiin, sovitettiin, sahattiin, sovitettiin jne. kunnes tajuttiin että ei tuo palkki sinne sovi sitten yhtään millään.
Sitten katkaistiin palkki kolmeen osaan ja yritettiin sovittaa pelkkiä päätyjä kun keskikohta näytti siltä ettei ikinä sovi.
Lopulta päädyistäkään ei ollut jäljellä enää juuri mitään, päätettiin hylätä koko palkki. Pakko keksiä jotain muuta mihin kiinnittää kojetaulu etureunastaan. Nurkkiin hitsataan vielä vahvikkeet tukemaan koria.

Tällaiset niistä kiinnikkeistä sitten tuli. Aika yksinkertaiset… näin lähelle tuota jäljelle jäänyttä peltiä ne mk3 kojetaulun etukiinnikkeet tulevat!
Kohdistamisessa auttoi kojetaulun sisällä oleva palkki josta tulee polkimien kohdalla tukitanko tuonne kojetaulun etuosaan tuon vasemman kiinnikkeen kohdalle.

Ja taas sovitellaan. Aika moneen kertaan sai kojetaulua istuttaa paikalleen ja taas ottaa pois, veistää hiukan nurkasta ja taas sovittaa paikalleen. Reunoista kojetaulu mahtuu juuri ja juuri voimalla painamalla pilareiden väliin.

Tältä se sitten näyttää ylhäältä päin. Etureunan sahaus onnistui itse asiassa kertalaakista, enemmän oli sitten sovittamista noissa nurkissa.

Kojetaulun sisällä oleva palkki tulee kolmosessa kiinni myös runkopalkkiin. Kuvassa näkyvä kiinnike irroitettiin kolmosesta..

…ja istutettiin kakkosen runkopalkkiin. mk2:ssa runkopalkki on hiukan matalampi joten hiukan kiinnikettä joutui nuijimaan.

Kojetaulun palkin päätyjä jouduttiin muokkaamaan jotta se saatiin mahtumaan kakkosen kapeammalla olevien pilareiden väliin. Pekka hitsasi uudet omatekoiset kiinnikkeet pilareihin kiinni johon päädyistä muokattu palkki sitten pultataan.
Päädyn kiinnikkeet saatiin oikeaan paikkaan siten että palkki pultattiin kiinni kojetaulun kuoreen jonka jälkeen kojetaulu sovitettiin oikealle paikalleen ja sitten kiinnikkeet hitsattiin kiinni ovipilariin.

Kun kojetaulun kuori oli saatu suurinpiirtein paikoilleen, järkeilimme että olisi varmaankin järkevintä jatkaa sovittamalla lämmityslaite paikalleen koska kojetaulu ikäänkuin lepää lämmityslaitteen päällä. Samalla tulisi varmistettua että ilmakanavat menevät kohdalleen. Kuvassa kakkosen ja kolmosen ilmastointilaitteet vierekkäin. Periaatteessa aikalailla samannäköiset mutta “yllättäen” kiinnityspisteet hieman eri kohdissa.

Tämän verran kiinnityspisteitä jouduttiin muuttamaan. Kiinnepisteenä pidimme lämmityslaitteen kennoa joka tulisi samaan kohtaan kuin kakkosessa alunperin on. Suunniteltiin myös koko tulipeltin vaihtoa mutta annettiin sitten olla kun näyttää onnistuvan paljon helpommin näinkin.

Lämmityslaite paikallaan. Kaikkihan varmaan tietävät miten paljon mukavampi kolmosen lämmityslaite on käyttääkin kuin kakkosen 🙂
Kuvassa näkyy myös paloiteltu palkki kojetaulun takaa. Tähän pitäisi vielä myöhemmin sovitella kolmosen vastaavaa palkkia tilalle soveltuvin osin.

Lämmityslaitteen asennuksen jälkeen alettiin tosissaan sovittaa kojetaulun kuorta.Heti oli selvä että kojetaulua pitää lyhentää muutama sentti, kolmosen tuulilasin etureuna on pyöreämpi kuin kakkosen joten etureunasta otettiin pois siivu joka kapeni reunoille päin. Itse asiassa reunoilta ei lyhennetty ollenkaan, keskeltä kuvassa näkyvä määrä.