Ne tekee jotka osaa

Kategoria: Uncategorized (page 1 of 1)

Audi e-tron

Tuleva projektikin tuli jo hankittua, joten dokumentoidaan nyt ensin syksyn ja talven perheautoprojekti alta pois.

Heikin perheessä kun oli autoilun sähköistäminen makuun päästy, alkoi hiljalleen tuntua siltä, että halutaan vaihtaa myös perheen käyttöauto Passat GTE kokonaan sähköiseksi. Vetokoukku ja jonkinlainen vetokykykin haluttiin säilyttää, jolloin vaihtoehtoja ei ollut kovin montaa. Sopivasti SVT:lle tuli myyntiin vm 2019 Audi e-tron, joka muutaman päivän jahkailun jälkeen päätettiin ostaa.

Aihio oli aika rajun näköinen ja se varmaan pelotti muita ostajia

Jo kuvista kävi selväksi, että auto oli ollut hirvikolarissa. Myöhemmin aiemman omistajan kanssa jutellessa selvisi, että hirvi oli eksynyt moottoritielle, eikä ollut aitojen välistä sitten osannut pois ja lopulta seurauksena oli tämä. Eläin lasille lähes täydestä motarivauhdista ja sen jälkeen vielä auton vasen kylki motarin kaiteeseen. Turvalaitteet olivat tehneet tehtävänsä, eikä henkilövahinkoja tullut. Keulasta aikalailla kaikki rikki. Näyttää hurjalta, kun alumiiniset pintaosat repeilevät palasiksi.

Saimme apua auton kyytiin nostamisessa.

Oikea kylki autosta on täysin ehjä. Auto on siis 2019-mallia ja ajettu n. 45 000 km. Tuotu Suomeen käytettynä Saksasta. Autossa on hyvät varusteet, erilaisia ajoavustimia löytyy vaikka millä mitalla, Matrix-valot ja ylipäätään auto on isommalla akulla ja tehoilla varustettu 55-malli.

Auto kärryllä Vantaalla. Keulan osia sidottiin hieman kiinni, etteivät putoile matkalle.
Vioista ikävin näkyy tässä.

Hirvi lasille tullessaan oli painanut katon etureunaaki sisään. Toinen ikävä asia oli se, että auto oli seissyt käytännössä koko elokuun taivasalla ja sisään oli satanut vettä aikalailla. Voisi toivoa, että vaikka nämä tavallaan romuja ovat, niin toisten romut ovat toisten aarteita – voisi tällaisen lasin edes teipata sen verran, ettei kaikki vesi sada sisään. Onneksi sisään päässyt vesi ei ollut rikkonut mitään.

Kotona traileri peruutettiin suoraan nosturipaikalle, mistä auto saatiin ilmaan. Tähän mennessä ei siis ollut tarvinnut työnnellä senttiäkään. Taustalla premium-Audi 47 vuoden takaa.

Osaltaan ostopäätökseen vaikutti se, että eBayssä sattui samaan aikaan olemaan myynnissä täydellinen keulapaketti puretusta autosta ja vielä saman värinen. Jahka e-tronin vaurioita oli tutkittu sen verran, että päätettiin pitää auto, laitettiin keulapaketti Saksasta välittömästi tilaukseen.

Paketissa tuli lähes kaikki, mitä keulan korjaamiseen tarvitaan. Myöhemmin tuli tilattua vielä muutama pikku juttu lisää samasta paikasta, mutta tämä paketti helpotti projektin läpiviemistä huomattavasti. Hyvin paljon työläämpää olisi ollut alkaa metsästää osia yksi kerrallaan. Keulapaketti maksoi 7500 euroa. Paketti oli purettu vain muutama kymmenen kilometriä ajetusta tehtaan testiautosta. Myöhemmin paljastui, että kyseinen auto oli varustettu Kiinan markkinoiden mukaisesti, eli siinä oli mm. vääränlainen rekisterikilven tausta.

AC-laturi on ”konehuoneessa” ylimmäisenä ja sen liittimiä oli murtunut. Vaikka itse laturin elektroniikka olisi ehjää, niin pitää vaihtaa, koska laturi ei ole purettavissa.
Sisällä on pusseja ja vöitä lauennut. Onneksi penkkien tyynyt olivat jääneet ehjäksi – kaikki muu olikin sitten uusittava.

Ihan aluksi päätettiin purkaa sisusta, jotta saadaan lattiamatto kuivumaan. Matto oli litimärkä elokuun sateiden jäljiltä. Oli myös jo tiedossa, että katon oikominen tulee aiheuttamaan sen verran paljon sotkua, että sisusta on muutenkin parasta purkaa pois, ettei vahingoitu. Myös bägien ja vöiden uusimisen takia sisustaa joutuisi hyvin paljon purkamaan myöhemmin.

Talli alkoi hiljalleen täyttyä purkuosista. Keskikonsoli oli oikein saksalaisen insinöörityön taidonnäyte. Luultavasti ainakin puoli päivää purin pelkkää keskikonsolia, kun ensikertalaisena piti aika varovasti edetä, ettei riko mitään. ErWinistä ostetut ohjeet tulivat tällä kertaa todella tarpeeseen. Jos joku ei tiedä, niin erWin on Audin oma palvelu, mistä alle kympillä saa ostettua tunniksi käyttäoikeutta latailla erilaisia ohjeita, sähkökaavioita jne. Tunnissa ehtii ladata käytännössä kaiken, mitä tällaisessa projektissa tarvitsee. Esimerkiksi kaikki sisustan purku- ja kasausohjeet saa yhtenä isona PDF-tiedostona.

Tuulilasin irti leikkaamisen jälkeen myös kattoverhoilu saatiin pudotettua alas ja pois autosta.
Ihme kyllä kattoluukku oli säilynyt ehjänä. Ainoastaan muutama kattoluukun kehikon kiinnike oli murtunut ja ne saatiin korjattua liimaamalla muoviliimalla.

Vasemmasas etunurkassa yläaisa oli reilusti vääntynyt ja vääntyessään rikkonut joitakin sähköjohtoja. Heti alkuun mitattiin, että iskarin yläpää on paikallaan, eli isoja muodonmuutoksia ei ole onneksi tullut.

Ainoa isompi negatiivinen yllätys paljastui vasta päiviä purkamisen aloittamisen jälkeen. Ihmettelin, kun rengas ei nosturilla pyöri kunnolla ja aloin selvitellä asiaa. Selvisi, että auton oikealla puolella vetarin laippa heilui epämääräisesti. Vetarin irrottamisen jälkeen laippa jäi ns. käteen. Ei auttanut muu kuin tiputtaa tekniikka etupäästä pois.

Sinänsä sähköauton tekniikan tiputtaa äkkiä pois. Ei tarvitse miettiä polttoainelinjoja tai pakoputkea. Muutamia liittimiä, vesiletkuja ja apurungon pultit irti ja paketti on melkein sillä irti.

Kun etuvoimansiirto oli purettu, paljastui katkenneen vetarin laipan lisäksi, että tasauspyörästöstä oli hampaita poikki. Siksi ei kuljettajan puoleinen pyörä pyörinyt, vaikka parkkilukko oli vapautettu. Erikoista oli se, miksi näi oli käynyt. Todennäköisesti motarin kaiteeseen osuessa kuljettajan pyörä oli äkillisesti lyönyt lukkoon, momentti oli siirtynyt voimansiirtoon ja heikoimmat kohdat löytyivät sitten toisen puolen laipasta ja tasauspyörästön hampaista.

Pelkkää perää ei tietenkään saanut varaosana mistään. Onneksi koko loota maksoi uutenakin vain n. 1400 euroa, joten tästä ei isoa lovea projektin budjettiin lopulta tullut – ylimääräistä vaivaa toki.

Johtosarjan korjailujumppaa sai harrastaa useita tunteja. Muutaman liittimen joutui uusimaan – mm. kuvassa näkyvä lämmönhallinnan ohjainlaitteen liitin sisälsi ”muutaman” pinnin ja olivat työläitä irrottaa ja siirtää uuteen liittimeen. Koko johtosarjan vaihtaminen uuteen olisi ollut aivan järjetön homma, tällöin auto olisi pitänyt purkaa aivan kokonaan. Korjaamalla tuli oikein hyvä ja toimiva paketti. Ilmajousituksen paineputkeen piti tehdä ylimääräinen jatko.

Sitten katon kimppuun. Kattoluukku oli tiputettu pois. Ensin katon etureuna tunkattiin suurin piirtein paikalleen. Mietittiin mitä tehdään. Yksi vaihtoehto olisi ollut irrottaa kattopelti kokonaisuudessaan. Päätettiin hylätä tämä vaihtoehto ja lähestyä ongelmaa alta päin. Porasimme katon etureunan vahvikkeet irti, jotta kattopeltiä pääsi oikomaan kunnolla vasaroiden ja vastinten kanssa.

Tuulilasi istuu paikalleen nätisti

Etureunaan tuli uudet vahvikkeet, jotka pistehitsattiin toisiinsa kiinni ja vahvikepalkki liimattiin ja hitsattiin takaisin paikalleen. Tästä tuli oikein hyvä.

Myös etunurkkaan tuli kaikki yläaisaan liittyvät osat uusia osia. Koska iskaritorni oli täysin paikallaan, vaihdettiin vain itse yläaisan osat. Sen viimeistely jäi myöhäisempään ajankohtaan, kun pistehitsauskone lähti huoltoon.

Autoa katsellessa alkoi pistää silmään, että kuljettajan puolen pyörä on taaempana kuin toinen pyörä. Tämä ei voinut tarkoittaa muuta kuin vääntynyttä tukivartta, joka löytyi jälleen eBaystä ja vaihtui ripeästi.

Myös takapuskuri piti purkaa pois, koska takanurkka oli ottanut pienen osuman motarin kaiteeseen.
Maalit pois ennen oikomista

Välillä ihmeteltiin vikakoodejakin. Piti kasata sen verran moduuleita paikalleen, että sai auton eloon ja tavoitteena oli saada auto liikkumaan omin voimin. VCDS:llä pystyi HV-akulta poistamaan kolariin liittyvät vikakoodit, mutta auto ei sillä kuitenkaan suostunut käynnistymään.

Niinpä joulukuun alussa lähdettiin sitten kohti Kolarikorjaus P. Gullansin maalaamoa jälleen suoraan nosturilta trailerikyydillä.

Maalaamolla tehtiin loput viimeistelyt. Katto kitattiin, A-pilareita kunnostettiin ja takakulma oiottiin ja kitattiin maalausvalmiiksi. Väri on Galaxyblau, joka oli sen verran haastava väri, että ensimmäisen maalitoimittajan sävyt eivät täsmänneet ja jouduttiin hankkimaan väriä toiselta toimittajalta. Maalin sekaan tulee hienoa lasimurskaa, joka saa siihen aikaan hienon kimaltelun sopivassa valossa.

Maalari lupasi auton jouluksi maalata ja aatonaattona se tosiaan värin sai pintaansa. Hyvä tuli!

Tapahtui myös joulun ihme. Maalausuunin jälkeen pientä kasailua ja kun auto piti siirtää takaisin trailerille, auto suostuikin liikkumaan omin voimin! Lopulta ymmärsimme, että syy miksi se ei aiemmin näin tehnyt oli se, että ovet eivät olleet paikallaan. Nämä konsernin sähkövatkaimet kun edellyttävät, että ovet ovat kiinni, jotta niillä pystyy ajamaan!

Myös kuljettajan ovi vaihtui samasta purkuautosta peräisin olevaan kuin keulakin. Hieman jännitti miten värisävyt täsmäävät. Takaovi ja -kylki maalattiin, etuovi on saksalaisesta purkuautosta, oikean puolen ovet alkuperäiset. Kaikki sävyt täsmäävät silti hyvin, vaikka joka paikkaan ei häivytyksiä tehtykään.

Joulun jälkeen auto sitten kuskattiin takaisin kotiin ja otettiin muutama kuvakin iltapäivän auringossa – nyt auto oli helppo siirrellä kuvauksen kannalta parempaan paikkaankin, kun sillä pystyi ajamaan.

Sisustan kasailussa sai helposti kulumaan kokonaisen päivän, jos riittikään.

Pistehitsauslaite saatiin korjauksesta vasta tässä vaiheessa. 35A sulakkeet olivat lujilla, mutta etunurkka saatiin hitsattua kuntoon.

Lopulta siis päästiin keulakin kasaamaan, eikä siinä lopulta mennyt kauaa. Etupuskurissa olevaa alareunan pehmustetta jouduttiin hieman muokkaamaan – Kiina-keulassa ei ollut ollut lidar-tutkaa.

Kojetaululla on HUD-näyttö ja sitä jouduttiin vielä hieman parantelemaan. Kolarissa oli jokin osunut HUD:n suojakalvoon teki siihen sellaisen jäljen, että se heijastui lasillekin. Tein uuden kalvon PET-kalvosta, jota ostin metritavarana (yhden metrin). Tämä fiksaus onnistui erinomaisesti. HUD:sta on tullut myös yksi lempivarusteistani.

Audi kävi vielä Porin Käyttöautossa, missä turvavyöt ja etututkat kalibroitiin, joitain vikakoodeja poistettiin ja ohjainlaitteita sopeutettiin. Tammikuun lopulla Audi lopulta katsastettiin – ei huomautettavaa! Näin lähes viiden kuukauden projekti oli päätöksessään. Melkein.

Latausportti moottoroitu suojakansi ei toiminut kuten piti ja tätä piti tutkia. Lokasuoja irti ja latausportti käteen. Moottorista (tämä siis oli Saksasta tullut varaosa) oli väliakseli poikki! Onneksi en ollut heittänyt auton alkuperäistä muuten rikkinäistä latausporttia menemään ja sain siitä varaosan.

Tällä kertaa ei muita tuunauksia kuin lievä madallus (ohjelmallisesti) sekä kattotelineet. Perheauto mikä perheauto…

Todellinen koeajo suoritettiin Ruotsissa, kun lähdettiin Audilla MM-rallia katsomaan paikan päälle. Kuvassa katsotaan power stagea pikalaturilla matkalla satamaan – paluulaiva lähti niin aikaisin, että ei ehditty kyseistä EK:ta paikan päällä katsomaan. Auto pelasi hienosti ja sähköautosta ei muutenkaan ollut rallireissulla mitään haittaa.

Näin parin kuukauden ajamisen jälkeen on tullut todettua, että e-tron on todella hieno laite. Kuluttaa hieman paljon sähköä, mutta muuten on kyllä mahtava peli. Pihasta kun valitaan Model S Teslan ja tämän välillä, niin lähes poikkeuksetta Audi siitä ensin aina lähtee. Moni asia on paremmin. Valot, penkit, ajettavuus, hiljaisuus nyt päällimmäisenä tulee mieleen. Ja lämmityslaitekin toimii kunnolla, toisin kuin Teslassa (jossa on jokin vika, mitä ei olla vielä saatu kuntoon). Yleinen laatufiilis on vaan paljon parempi. Toki joitain asioita on Teslassakin paremmin (lähinnä hieman enemmän tehoa ja näyttöjen käytettävyys joissain tilanteissa). Jos e-tronia mietit perheen sähköautoksi, niin suosittelemme lämpimästi.

17v synttärit ja uusi Tesla-projekti

Pajalle.com täyttää tänään 17 vuotta. Toki vanhemmat projektit ajoittuvat jo 90-luvun puolivälin tienoille, mutta tämä nykyinen osoite tuli varattua 23.2.2004.

Kuten edellisessä postauksessa jo ilmeni, on syksy ja talvi mennyt pitkälti sähköautojen kimpussa. Niinpä tässä avataan uusi projekti, mitä on itse asiassa tehty jo syyskuulta asti.

Tesla Model S Long Range 2020

Olimme juuri ehtineet ostaa Autokierrätys L&G:lle purettavaksi vm. 2016 P90D Model S Teslan, kun vakuutusyhtiöllä tuli myytäväksi lähes upouusi Long Range Model S. Vaikka purkuautomme oli pre-facelift, ajattelimme, että siitä varmasti saisi paljon osia tähänkin, joten päätimme ostaa auton aika lyhyen harkinnan jälkeen itsellemme.

Kyseinen auto oli ajettu ojaan/ojan penkkaan ja keulalta aikalailla kaikki hajalla. Onnettomuus oli itse asiassa tapahtunyt melko lähellä meitä (n. 50km päässä), mutta se kävi välillä sitten pääkaupunkiseudulla Autoklinikalla tutkittavana ennen kuin päätyi lunastukseen ja lopulta meille.

Projektia tehtiin yhteistyössä Kolarikorjaus P. Gullansin ja Autokierrätys L&G:n kanssa. Heikki on syksyn ja talven ajan työskennellyt Auto-LG:llä sähköautojen kierrätyshankkeen parissa ja siinä samassa yhteydessä on sitten korjattu edellisen jutun i3:n lisäksi tätä Teslaa.

Yhteistyössä Kolarikorjaus P. Gullans ja Autokierrätys L&G
Kovan äheltämisen (=vinssaamisen) jälkeen auto saatiin kyytiin Vantaalla.

Kyytiin lastaamisessa oikea puoli vähän vastusti, takakulma alhaalla ja etupyörästä ripustus rikki.

12 voltin akun kenkä nokkapellin alta kiinni ja autoon saatiin sen verran sähköä, että oven kahvat pelasivat ja autoon pääsi sisään ja tarkistamaan, että kaikki suurinpiirtein pelaa. Alertteja luonnollisesti pitkä litania.

Työhuoneen ikkunasta sai ihailla alkavaa projektia…
Teslan diagnostiikkapistokkeet löytyvät keskinäytön alla olevan lokeron takaa. Lokero irtoaa painamalla voimakkaasti alaspäin, jolloin kiinnikkeet antavat periksi.
Tässä nuo mainitut pistokkeet. Molempiin tuli tilattua adapteri maailmalta – siniseen OBD-adapteri, johon sai BT-donglen kiinni ja valkoiseen Fakra-Ethernet -adapteri.

Koska Tesla oli meille uusi tuttavuus, riitti paljon ihmeteltävää. Mitään varsinaisia diagnostiikkaohjelmia ei ole tarjolla ”villeille korjaajille”, mutta jotain sentään löytyy. Bluetooth-OBD -dongle adapterin kanssa siniseen liittimeen kytkemällä pääsee Scan My Tesla -kännykkäsovelluksen avulla katsomaan perustietoja mm. akusta. Ne kiinnostivat kovasti, joten ei kun tutkimaan. Mitään hälyttävää emme löytäneet. Akku oli reilun 50% varauksessa, mikä oli oikein hyvä. Koska ajovoima-akku oli kytketty irti, ei se luonnollisesti kulunutkaan, vaikka olisi miten pitkään säilyttänyt.

Kennoryhmien jännitteet olivat hyvin balanssissa. Näiden tietojen perusteella akussa ei ainakaan mitään hälyttävää.

Seuraavaksi auto otettii nosturille ja alettiin tutkia vaurioita tarkemmin. Koska emme vielä tässä vaiheessa tienneet miten auto saadaan ajokuntoon, siirreltiin sitä työntelemällä.

Auton kalleimman osan akun kunto tietysti kiinnosti. Alta päin kaikki oli kunnossa. Akussa näkyi vain pieniä naarmuja ja maa-ainesta, joita oli tullut, kun auto oli kyntänyt ojan penkkaa. Akku on vahvaa alumiiniseosta, eikä ihan pienestä hätkähdä.

Keulalla olikin sitten aikalailla kaikki rikki. Keula oli Autoklinikalla korjausarviota tehtäessä valmiiksi hyvin pitkälti purettu, joten meille jäi aika vähän tehtäväksi. Huomattavasti enemmän aikaa meni sitten varaosalistauksen tekemisessä. Emme olleet tällaista uutta teslaa aiemmin koskaan purkaneet ja koska keula oli valmiiksi purettu ja iso osa rikkinäisistä osista hävitetty, ei ollut paljoa mistä katsoa mallia.

Auton takaluukku oli sentään ahdettu täyteen satunnaisia rikkinäisiä (ja joitain ehjiäkin osia), joten ihan tyhjästä ei jouduttu aloittamaan. Osia kun aikansa pyörittel ja vertasi lähellä olevaan purkuautoon, pääsi vähän kärryille mitä minnekin kuuluu ja mitä pistää ostaa. Toinen iso apu oli Teslan nettivaraosakatalogi, josta kuva kerrallaan tehtiin listaa hankittavista osista. Yllättävän hyvin lista lopulta piti paikkansa eikä hirveän montaa osaa jouduttu tilaamaan jälkitoimituksena.

Tässä vielä kuva, jossa näkyvät mm. ilmajousituksen kompura, jonka jalka oli säpäleinä. Iso helpotus oli se, että runkoaisat olivat paikallaan. Alumiinirunkoisen auton vääntyneitä aisoja ei olisi voinut vetää penkissä suoraan, vaan ne pitää vaihtaa kokonaan. Tätä siis ei nyt tarvinnut tehdä.

12 voltin akkua piti latailla ahkerasti, koska vielä tässä vaiheessa emme olleet kytkeneet ajovoima-akkua käyttöön. Kovin pitkään ei 12 voltin akussa sähkö riitä auton näyttöjen yms. ylläpitämiseen.

Mielellään anonyyminä pysyttelevä mittamiehemme tarkistamassa ristimittoja Autorobotin mittalaitteella.

Yo. kuvassa näkyy hyvin myös turvatyynyn rikkoma tuulilasi. Uusi lasi oli ihan järkevän hintainen.

Ilmajousituksen venttiiliblokista oli yksi lähtö murtunut. Tästä syystä oikea takapyörä oli ”tontissa”.
Kun venttiiliblokki oli irti, koko auto laski samalla alas. Tässä se ei edes ole alimmillaan, koska puukapulat helman alla kannattelevat.

Tämä avauskertomus on mukava päättää tähän kuvaan ilmajousituksen kompuran virtaliittimestä. Sama liitin löytyy VW:n valikoimista varaosanumerolla 1J0 973 852.

Lisää tulossa tulevina viikkoina.

Look who’s back!

Jetta pääsi vuosien jälkeen sisätiloihin! Syncro-kelit lähestyy, koitetaas jos sais vuosien jälkeen Jettaan leiman.  Jetta jäi vuosia sitten seisomaan, kun kytkin antautui, eikä ollut aikaa eikä intoakaan pistää kuntoon. Nyt jostain löytyi hiukan kipinää, uusi kytkinpaketti on hommattuna ja jarrutkin on tarkoitus uusia.

Ei kellään olis tiedossa Flairin, eli isoja puskureita?

Alla vielä kuva missä jamassa Jetta oli pari kuukautta sitten.

Jetta kuvattuna 2014 elokuun puolivälissä.

Jetta kuvattuna 2014 elokuun puolivälissä.

Jaskan RX-kauden avaus lähellä

Tulevaa viikonloppua on odotettu pitkään. Fiesta on viimein nipussa ja Kouvolassa päästään kokeilemaan onko siitä mihinkään… Ensi viikonloppu on kuitenkin vasta treeniä, todellinen tavoite on vasta kuun lopussa kun Jaska nähdään radalla Kouvolassa MM-karkeloissa.

Jarruremonttia A6:een. Ei näin.

Asiakas toi 3.0TDI-Audinsa jarrupalojen vaihtoon. Edellisellä asentajalla lienee käynyt jonkinasteinen kämmi osien valinnassa.

WP_20140218_19_17_24_Pro

Voi ne palat näinkin kuluttaa…

Palat ihan oikeat, levyt aavistuksen liian pienet…

Korostettakoon siis, että aiemmin tämä auto ei ollut käynyt meidän pajalla.

Palvelu pelaa

Täytyypä vaihteeksi hiukan kehua Kankaanpääläistä palvelua. Kaivoin talven jäljiltä painepesurin esiin vain todetakseni, että paineletkuun oli jäänyt talveksi vettä ja letku oli haljennut. Säntäsin paikalliseen Rautiaan ostamaan uutta letkua, mutta sielläpä myyjä ei yrittänytkään väkisin myydä uutta letkua vaan kehotti menemään hydrauliikkaliikkeeseen korjauttamaan vanha. Itsekin vasta siinä kohtaa tajusin, että niin, mikäpä ettei sitä olisi korjatakin voinut. Ahneempi kauppias olisi varmasti yrittänyt kaupata uutta letkua eikä oikeasti neuvoa asiakkaalle mikä on järkevin temppu lauantai-iltapäivällä kun auto pitää saada pestyä.

No, ei muuta kuin takaisin kotiin, letku irti ja Hydropojille, missä Mika korjasi letkun muutamassa minuutissa, hinta 6 euroa. Kotiin, letku paikalleen ja auton pesu. Koko hommaan alusta loppuun alle tunti. Paljonkohan olisi mahtanut oikein maksaa kokonaan uusi letku…?

Letkun lisäksi oli sitten muutakin hajonnut, letkussa kiinni ollut turbosuutin ei toimi ihan niinkuin viime kesänä…

Kärscherin turbosuutin oli talven pakkasilla kokenut kovia...

Kärscherin turbosuutin oli talven pakkasilla kokenut kovia…

No, pääasia että Superb on nyt pesty ja voi ottaa tuosta myyntikuvat…

 

Audi TT Parabolit

Viime viikolla kaivoin varaston syövereistä TT:stä jääneet vanteet. Niille oli jäänyt käyttökelpoiset nastarenkaat ja piti ne siirrellä Superbin vanteille. Alla muutama kuva Paraboleista. Yllättävästi keskimerkeistä muutama on hapettunut aika pahasti, muuten vanteet tuntuvat olevan vielä OK kunnossa. Myyntiin vai johonkin projektiin alle?