Välijäähdytin sijaitsee sitten tuossa syylärin edessä. Ahdasta tuli putkien vedon kanssa koska nokalle tuli pisin syyläri mitä löytyi, 1.6TD:stä. Cooleri ja coolerin kannatin ovat Passatista.

Security: Yes.
Tällä saadaan myös ovet lukkoon, kahvoissa kun ei niitä avaimenreikiä ole… eli keskuslukon ohjaus löytyy, samoin ajonesto ja muut nykyaikaisen hälärin vakio-ominaisuudet.
Sama härveli avaa myös takaluukun kaukosäädöllä.

Käsijarrukahva (ja kahvan kiinnike) piti vaihtaa uudemman malliseen jotta se sopii kolmosen keskikonsoliin.

mk2:n sähkölasien kytkimet Peksi väsäsi kolmosen penkinlämmittimien kytkimien paikalle.

Vakionopeussäädin pitää olla 🙂

Peksi teki tuplajaon levyihin ja napoihin, nyt saa kiinni sekä 4×100 että 5×100 vanteet. Aika lähekkäin tuli muutama reikä (navassa pienimmillään väliä 3-4mm), saa nähdä miten kestää 🙂

1. Suurennetaan navan laipan (vai miksi tota nyt pitääkään sanoa, edellisessä kuvassa ylhäällä) pultinreijät 14-millisiksi (alunperin 12mm).
2. Ruuvataan oikealla näkyvä VR6:n 5-pulttinen levy sapluunaksi yhdellä kartiopultilla kiinni.
3. Tehdään juuri oikean kokoisella terällä (16mm) merkit ja sit porataan pienemmällä poralla reijät ja lopuksi tehdään kierteet.
4. Sit vielä 4-pulttisen levyyn samalla periaatteella reijät samoihin kohtaan.
5. Takapäässä selvitään tekemällä pelkästään levyihin uudet reijät ja kierteet (ja myös suurentamalla alkuperäiset reijät

Paisuntasäiliön kiinnike mallia mk3. Kuvassa näkyy myös kytkimen työsylinterille tulipeltiin tehdyt reijät (keskikokoinen jonka molemmin puolin pienemmät 🙂

Vivusto on TDI:ssä vaijerimallia. Kepin juuressa oleva kotelokin on hiukan eri mallia mutta mitään isoja modifikaatioita ei vaadita että sen saa kiinni mk2:n tunneliin.

”Ihan niinko turbo mutta pieni…” 🙂

Siinä se kone sitten killuu. 90hv diesel-poweria. Oikein 120A laturi. Samalla kun kone roikkuu traktorin etukuormaajassa Pekka vaihtoi jakopään hihnan ja kiristäjän. Vanha hihna olikin lähestulkoon poikki, edellinen ”asentaja” oli pistänyt kiristimen jotenkin väärin.

Etummainen kiinnikkeen korva meni vaihtoon, mk2:ssa tyyny on hiukan eri asennossa kuin mk3:ssa.

Myös takimmainen kannake vaihtui mk2-malliseen. Kolmosessa on erilainen, yhdellä pultilla kannakkeeseen kiinni tuleva tyyny, joka olisi vaatinut myös etuakselipalkin vaihtamisen (kolmosen kannakkeesta näkyy vilaus yllä olevassa turbokuvassa). Akselipalkit ovat muuten samanlaiset mutta tuo tyynyn kiinnike on erilainen. Helpommalla pääsi kun antoi olla mk2:n oman etuakselipalkin, tyynyn ja otti moottorin kannattimenkin mk2:sta. Säästyy samalla prosenttejakin.

Takapäässä lisäjarruvalo ja puskuri asennettuna. Takavalot vaihtuvat vielä hiukan enemmän ”tuuning”henkisiin 🙂 Vähän leveämpi vanne olisi ehkä paikallaan…?

Etupäässä myös puskuri ja maski sekä väliaikaisesti orggis valot.

Sama vielä sivulta. Takapää laskee vielä jonkin verran jahka sisustat saadaan paikoilleen.

Siniset takavalot made by Hella. Mistähän saisi sinisen Almeran lisäjarruvalon 🙂

Verhoilujen kasailu edistyy… keskikonsolikin istuu jo nätisti paikallaan. Huomaa nelosgolfin vaihdekepin nuppi 🙂 Ovipahvitkin sopivat sellaisenaan, vaikka kiinni kojetauluun tulevatkin kun ovi on kiinni. Peilien säätönupit pitää siirtää taaksepäin… yritettiin kyllä yrittänyt puhua Peksiä laittamaan sähköpeilit mutta Peksiltä alkoi loppua innostus väsäillä sähköjen kanssa. Ja ehtii ne sitten myöhemminkin… ei tätä aikaa muutenkaan liikaa ole.

Konehuoneessa alkaa olla kaikki valmista, enää puuttuu koneen peittävä muovi. Ilmanpuhdistimen kotelo on Seat Toledosta. Pesurin säiliö piti vaihtaa pienempään 4-litraiseen. Isompi otti kiinni vaihdevivuston erikoisen näköiseen vastapainoon. Ahtoputkissa hyödynnettiin alkuperäisiä TDI:n putkia niin paljon kuin pystyttiin. Muutama ylimääräinen mutka siihen tuli mutta tuskin haittaa. Teholastukin tilattu.

3.6.2002. Auto on kutakuinkin läjässä ja leima saatiin ekalla yrittämällä ilman huomautuksia, prosentteja n.31. Samalla vaihdettiin alle paremmin auton ulkonäköön sopivat vanteet Heikin Ventosta. Kenny’s Car Stylingistä tuli etuhelma, kirkasoptiikkavalot, siniset etuvilkut ja jotain muuta pientä… Pientä maalailua (mm. etuhelma) vielä jäljellä, kiillotusta ja puunailua ja torstaina suunnattiinkin sitten Ruotsiin Bug Runiin…

Pekka oli vappuna ahkerana, siellä se TDI-kone sitten lepää. Nätisti istahti paikalleen. Oikeastaan ainoastaan sähköjohtojen vedot teettävät hiukan töitä, pitää tehdä pari koloa moottorin ohjainlaitteen johdoille.

Kone käyntikunnossa, eli kaikki sähköt kytkettynä, nesteet jäähdyttimessä, polttoaineletkut kunnossa, välijäähdyttimen putket vedettynä yms… sähkökattoluukkukin toimii jo. Vielä kojetaulu hollille, mittari kiinni…

…ja ei muuta kuin koeajolle! 6.5.2002 illalla Peksi ajoi ensimetrit ’88 TDi:llään. Rauhallista totutteluajoa ilman laseja ja penkkejä 🙂 Kone käy nätisti ja kaikki näyttää toimivan niin kuin pitääkin. Puskuritkin on jo maalattu, homma etenee suurinpiirtein aikataulussaan. Eiköhän tästä vielä Bug Runiin ehditä, kuukausi vielä aikaa 🙂

Kojetaulukin lopullisesti paikalleen asennettuna. Ahdas on laittaa mutta sopii. Toivottavasti ei tartte heti irroittaa 🙂

Kojetaulu kutakuinkin kasassa. Valot, vilkut yms. toimivat. Pitäisköhän laittaa kuskin penkki ja nokkapelliin lukko että pääsis hiukan ajelemaan 🙂

Tuulilasi liimattuna paikoilleen. Autoon tuli siis liimalasi, samoin kuin G60:ssä on.

Ensimmäisenä kun auto oli omaan pihaan saatu, piti napsauttaa paikoilleen mk4:n ns. klarglas eli kirkkaat sivuvilkut 🙂

Sitten tietty seuraavaksi vanteet… vähän on auto vielä korkea kun ei ole lainkaan kuormaa.

Nyt on sitten edessäkin vanteet alla. Sitä ennen piti laittaa navat (mk3:sta) ja jarrut (vissiin jostain Passatista, 256mm jäähdytetyt levyt joka tapauksessa). Iskareina edessä Bilsteinit. Jouset jotkut punaiset ja ruotsalaiset 🙂 Taakse tulee Koni Sportit.
Peksi laittoi kaaret ja helmatkin lopullisesti kiinni että näki hiukan esimakua siitä minkälainen autosta on tulossa. Alle reilusti koteloainetta.

Paikalleen asennettuna jo mm. jarrutehostin ja kytkinsylinteri, moottorin tyynyt, vaijerivivusto, iso nippu sähköjohtoja, ohjaustehostimen letkut/putket…

…kojetaulun taakse jäävät äänieristeet, polkimet, lämmityslaite, kattoluukku….

Luovuttaja-autosta ei enää paljoa ole jäljellä. Tehostetun ohjauksen raidetanko siellä taitaa vielä olla, sekin siirtyy jahka Peksi saa siihen uudet päät.

Sitten sekoittelemaan itse väriä. Mersun Chalcedonblau.

Oviaukko maalattuna.

Samoin konehuone ja nokkapellin alapinta.

Vihdoinkin pintavärit tulivat Sikkensiltä. Auto maalattiin vesiohenteisella värillä. Maalarillekin ensimmäinen kokeilu näillä vesiväreillä 🙂

Takaviistosta. Tosi häijy väri ainakin keinovalossa… hopea jossa violettia sävyä. Kuvassa vielä lakka vetämättä… ja sitten kamerasta loppuikin akku.

Lakan kuivuttua Peksi ja maalari päättivät että vedetään vielä vesihioen koko auto ja lisää lakkaa päälle (saatiin häivytettyä muutama roska ja maalarin tavaramerkki eli valuma ;-).

Auto takaisin omalla tallilla. Hetimiten piti tietysti sovitella miten ne siniset listat ja kaaret tuohon ”hiukan” vaaleampaan siniseen sopivat. Eiköhän siitä ihan hieno tule…?
Tästä alkaa sitten armoton kasailu. Ensi töiksi auto pestiin sisältä painepesurilla, saatiin kaikki kittipölyt ja muut työstöroskat pois.

Peksi päätti yllättäen, että kaaret yms. muoviosat maalataan sinisiksi. Ensin alle hiukan sävypohjaa, jotain varastosta löytynyttä PPA-väriä.
PPA = Parasta Pöydän Alta 🙂

Sitten päälle varsinainen väri. Maalari T. Tammi työn touhussa. Värin on joku Chryslerin sininen joka vivahtaa hiukan violettiin.

Lopuksi päälle vielä lakka (kuvan ottohetkellä vasta yksi kerros…) Kuva ei tee värille oikeutta, luonnossa väri on tummempi ja enemmän violetti.

Korin maalaaminen aloitettiin oviaukoista ja konehuoneesta. Punaisen päälle vedettiin ensin vaalea sävypohjaväri.

Sama konehuoneeseen. Hopeaa ei oikein passaa maalata suoraan punaisen päälle, ei peitä sitten millään.

Priomaatin päälle sitten hiontaväri.

Myös puskureihin…

…ja muihin muoviosiin, joiden siis piti tulla myös korin värisiksi.

Pohjia hierottu taas hiukan lisää… enää kerran hiontaa hienolla (400) paperilla ja sitten vihdoin maali päälle. Päälle ruiskittiin hiukan mattamustaa, helpottaa viimeistä hiontaa (näkee helpommin mistä on hiottu ja mistä ei).

Peksi maalasi vanteet hiukan tummemmiksi kuin ne alunperin olivat.

Golfi valmiina maalaukseen kittailujen jälkeen.

Ensin päälle vedettiin ohut ”pohjaväri” eli priomaatti, tällä kertaa Sikkensin raskaalle kalustolle tarkoitettu aine joka sisältää ruosteenesto- ja happovärin (soveltuu myös sinkityille pinnoille).

Muoviosiin vedettiin ensin (kevyen hionnan jälkeen) tartunta-aine.

Samoin maskiin. Peksi päätti ensin maalata maskinkin auton väriseksi mutta suunnitelma muuttui myöhemmin.

Takaluukun alta siloiteltiin turhat kolot ja reijät. Takaluukkuun oli jo suurimmat pohjat tehty kun Peksi sai vielä kuningasidean pistää takaluukkuun nipponista, tarkemmin Almerasta lisäjarruvalon.

Joo, kyl se siihen tulee muutenkin kiinni kuin maalarinteipillä… Samalla tarttee sitten jättää se takalasin pyyhin pois, se ei enää mahdu tuonne jarruvalon taakse. Värikin on nyt sitten päätetty, Chalcedonblau, Mersun väri, hopea jossa hieman sinistä seassa.

Tollanen siitä sitten tuli…

Tässä sitä sitten ollaan pikkuhiljaa valmiina maalaukseen.