Kategoria: Autot (page 15 of 15)

Ovikin mahtuu nippanappa menemään kiinni pahveineen päivineen. Pahvi ottaa kiinni kojetauluun mutta kiinni menee ilman isoa voiman käyttöä. Kojetaulun sivun ilmasuutin tulee kyllä päin ovipahvia joten siinä menee sen hyöty.
Peilin säätönuppi pitää siirtää tai sitten muuttaa peilit sähkötoimisiksi ja sijoittaa katkaisija jonnekin parempaan paikkaan.

Peksi meinasi aluksi jättää kokonaan pois kojetaulun takaa irti sahatun poikittaisen palkin. Yön yli nukuttua olikin mieli jo muuttunut ja niinpä käytiin sahaamassa kaverin auton jämästä kolmosen palkki irti (oli helpompi ottaa siitä kuin omasta ’94:sta jossa oli mm. tuulilasi vielä paikalla). Pitäisi tämän palkin ainakin vahvistaa koria, kojetaulun seudusta pitäisi tulla paljon jämäkämpi kuin kakkoskorisessa on alunperin.

Sovitus aloitettiin rapsimalla pois jäljellä olevat mk2 palkin jämät. Nurkkiin jätettiin vielä palaset tukemaan rakennetta.

Sitten alettiin rälläköimään mk3 palkista isompia pois. Rälläköitiin, sovitettiin, sahattiin, sovitettiin jne. kunnes tajuttiin että ei tuo palkki sinne sovi sitten yhtään millään.
Sitten katkaistiin palkki kolmeen osaan ja yritettiin sovittaa pelkkiä päätyjä kun keskikohta näytti siltä ettei ikinä sovi.
Lopulta päädyistäkään ei ollut jäljellä enää juuri mitään, päätettiin hylätä koko palkki. Pakko keksiä jotain muuta mihin kiinnittää kojetaulu etureunastaan. Nurkkiin hitsataan vielä vahvikkeet tukemaan koria.

Tällaiset niistä kiinnikkeistä sitten tuli. Aika yksinkertaiset… näin lähelle tuota jäljelle jäänyttä peltiä ne mk3 kojetaulun etukiinnikkeet tulevat!
Kohdistamisessa auttoi kojetaulun sisällä oleva palkki josta tulee polkimien kohdalla tukitanko tuonne kojetaulun etuosaan tuon vasemman kiinnikkeen kohdalle.

Ja sitten taas kojetaulu paikalleen, siellä hanskalokeron takana se kiinnityskohta möllöttää.

Ja taas sovitellaan. Aika moneen kertaan sai kojetaulua istuttaa paikalleen ja taas ottaa pois, veistää hiukan nurkasta ja taas sovittaa paikalleen. Reunoista kojetaulu mahtuu juuri ja juuri voimalla painamalla pilareiden väliin.

Tältä se sitten näyttää ylhäältä päin. Etureunan sahaus onnistui itse asiassa kertalaakista, enemmän oli sitten sovittamista noissa nurkissa.

Kojetaulun sisällä oleva palkki tulee kolmosessa kiinni myös runkopalkkiin. Kuvassa näkyvä kiinnike irroitettiin kolmosesta..

…ja istutettiin kakkosen runkopalkkiin. mk2:ssa runkopalkki on hiukan matalampi joten hiukan kiinnikettä joutui nuijimaan.

Kojetaulun palkin päätyjä jouduttiin muokkaamaan jotta se saatiin mahtumaan kakkosen kapeammalla olevien pilareiden väliin. Pekka hitsasi uudet omatekoiset kiinnikkeet pilareihin kiinni johon päädyistä muokattu palkki sitten pultataan.
Päädyn kiinnikkeet saatiin oikeaan paikkaan siten että palkki pultattiin kiinni kojetaulun kuoreen jonka jälkeen kojetaulu sovitettiin oikealle paikalleen ja sitten kiinnikkeet hitsattiin kiinni ovipilariin.

Tällaiset palaset poistettiin palkin molemmista päistä.

Tässä kuvassa tuo palkki sitten näkyy paikalleen pultattuna. Aika tukeva kapistus, tuohon kun kojetaulun kuoren pulttaan niin ei kyllä paljoa heilu eikä tärise.

Kun kojetaulun kuori oli saatu suurinpiirtein paikoilleen, järkeilimme että olisi varmaankin järkevintä jatkaa sovittamalla lämmityslaite paikalleen koska kojetaulu ikäänkuin lepää lämmityslaitteen päällä. Samalla tulisi varmistettua että ilmakanavat menevät kohdalleen. Kuvassa kakkosen ja kolmosen ilmastointilaitteet vierekkäin. Periaatteessa aikalailla samannäköiset mutta ”yllättäen” kiinnityspisteet hieman eri kohdissa.

Tämän verran kiinnityspisteitä jouduttiin muuttamaan. Kiinnepisteenä pidimme lämmityslaitteen kennoa joka tulisi samaan kohtaan kuin kakkosessa alunperin on. Suunniteltiin myös koko tulipeltin vaihtoa mutta annettiin sitten olla kun näyttää onnistuvan paljon helpommin näinkin.

Lämmityslaite paikallaan. Kaikkihan varmaan tietävät miten paljon mukavampi kolmosen lämmityslaite on käyttääkin kuin kakkosen 🙂
Kuvassa näkyy myös paloiteltu palkki kojetaulun takaa. Tähän pitäisi vielä myöhemmin sovitella kolmosen vastaavaa palkkia tilalle soveltuvin osin.

Lämmityslaitteen asennuksen jälkeen alettiin tosissaan sovittaa kojetaulun kuorta.Heti oli selvä että kojetaulua pitää lyhentää muutama sentti, kolmosen tuulilasin etureuna on pyöreämpi kuin kakkosen joten etureunasta otettiin pois siivu joka kapeni reunoille päin. Itse asiassa reunoilta ei lyhennetty ollenkaan, keskeltä kuvassa näkyvä määrä.

Kojetaulun vasempaan päätyy sahattiin myös kuvassa näkyvä kolo jotta kojetaulu mahtuu A-pilareiden väliin.

Vastaava kolo oikeassa päädyssä. Kolojen takia ilmakanavat puhkesivat, ne piti korjata muovihitsauksella.

Homma aloitettiin purkamalla mk3:sta kojetaulu pois. Aika yksinkertainen operaatio.

Kolmosen kojetaulu koostuu tavallaan kahdesta osasta; päällä olevasta ”kuoresta” ja kojetaulun sisällä olevasta palkista johon kiinnittyvät mm. osittain polkimet ja ohjaustanko.

Tässä sitten kojetaulut vierekkäin. Tässä vaiheessa ensimmäisen kerran otettiin mitta käteen 🙂 Ja onhan se kolmosen taulu muutaman sentin leveämpi ja pidempi. No, ei silti luovuteta…

Kolmosen kojetaulu kokonaan purettuna. Aika nippu sähköjohtoa jäljellä. Tuostakin puuttuu jo takapäälle lähtevä johtosarja, jonka allekirjoittanut otti omaan talteen tulevaa Venton sähkölasien asennusta varten. Lisää johtoa on vielä kojetaulun sisällä.

Ja tässä sitten kakkosen kojetaulu purettuna. Heti näkee että palkki johon kojetaulu etureunastaan kiinnittyy on aikalailla eri kokoinen ja muotoinen.

Aloitimme sovittelemalla kojetaulun kuorta paikalleen. Ei se nyt aivan mahdottomalta näyttänyt, saattaisi jopa sopiakin. Heti huomasimme että etureunan palkki pitää, jos ei nyt aivan kokonaan poistaa, niin ainakin muokata rankalla kädellä. Ei muuta kuin saha laulamaan ja aluksi isommat pois tieltä.

Pekka mietti että eipä hitsata tällä kertaa kattopeltiä ollenkaan kun kerran muitakin keinoja on olemassa… kuvassa näkyy aine jolla luukku tultaisiin kattoon kiinnittämään: 3M:n valmistamaa koriliimaa, tällaisella tavaralla ne uudet autotkin kasataan.

Ensin pitää kattoon tehdä luukun mentävä reikä (lasiluukku siis hyvänä sapluunana). Korisaha on kätevä vehje näissä puuhissa. Luukun reijän reunukset hiotaan pellille.

Tässä sitten se toinen puolisko. Projektin varsinaisesta luovuttaja-autosta ei tässä ollut apua sillä kolaroidun taxfree -auton kattokin oli kokenut kovia. Niinpä kattoluukun osia kohlittiin vähän joka puolelta ja jotain hiluja jouduttiin ostamaan uutenakin. Taitaa luukussa olla kaikkiaan kolmen eri lasikattoluukun osia.
Tähän kuvassa näkyvään puoliskoon kiinnitetään sitten kattoluukun mekanismi ja muut hilut. Myös tästä hiotaan reuna peltikirkkaaksi. Hiottu osa on siis luukullisen katon kattopeltiä jota jätetään tähän kehykseen vajaa kahden sentin siivu ympäri luukun.

Ja sitten liimaamaan. Koriliima on jo levitettynä peltipuhtaalle pinnalle. Takareunaan laitettiin vielä tavallista liimasilikonia eli ”sikaa”.

Sitten nostetaan kehikko alakautta kohdalleen. Pellille hiotut pinnat siis liimataan kiinni toisiinsa. Varmistetaan että liima pursuaa joka puolelta yli ja levitellään sitä vielä sopivasti. Puristimissa ei säästelty. Kolmosen katto (ja luukkukin siis) on inan verran pyöreämpi mutta hyvin kakkosen katto antaa myöden.
Kuivuttuaan koriliima on todella kovaa eikä sitä hio paljon muulla kuin kunnon koneilla joten sentään hirveästi ei sovi sutata.

Alapuolelta hitsataan vielä reunat kiinni tuonne…ööh ovikarmikohan tuo nyt sitten on. Myös kuvassa näkyvä katon tukirauta jouduttiin myöhemmin vaihtamaan, luukullisessa katossa se on matalampaa mallia.

Tässä sitten luukku kasailtuna. Luukku on kaksitoiminen, eli sen saa katon sisään menon lisäksi nousemaan takareunastaan ylös ”spoileriksi”. Tietysti sähköllä 🙂

Ja sama altapäin. Kuvassa näkyy myös luukkua liikutteleva moottori. Omituista oli että kaikissa kolmessa varaosaluukussa oli mekanismissa sanomista kuskinpuoleisissa ohjureissa joita jouduttiin siis korjailemaan uusilla osilla.
Verhoilun kanssa tulee vielä joskus askartelemista…

Vielä yksi kuva luukku suljettuna. Hienosti istuu. Näitä ei ole Suomessa kovin montaa.

Tässä vielä yksi kuva koko kattoluukkupaketista irrallaan.

Iskarin yläpää oli kohdallaan joten ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa aisan etupää. Edellisessä postauksessa näkyvä sininen ”korjauspala” piti ensin vaihtaa mutta tarkemmassa tarkastelussa paljastui että sitäkin oli jo joskus kolhittu. No, ei muuta kuin Valmetti käyntiin ja mäeltä toinen hylsy tallin eteen ja virheetön pala siitä. Kuvassa etukulma jo paikalleen hitsattuna.

Tässä vielä sisältäpäin sama etukulma korjattuna. Kolarikorjaus olikin oikeastaan siis aika pikku juttu…

Ensin hankitaan sopiva kakkoskorinen. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui suht. ruosteeton, etukulmasta lievästi mällätty ’88 GT (kuva hiukan huono…) Ja mikä parasta, autosta on jo valmiiksi purettu ylimääräinen tekniikka pois.

Ja koska tavoitteena on modernimmalla tekniikalla varustettu auto, pitää hankkia uudempi tekniikka 🙂

Kuten kuvista näkyy, on tosiaan kipua joka puolella. Tästä piti ottaa cooleri Ventoon (mk2:een ei mk3:en cooleri oikein sovikaan) mutta coolerissakin oli pikku osuma. Vanteet sentään olivat virheettömät.