Kevät 2011 ja Heikille toinen perheenlisäys. Seat alkoi käydä pikkaisen ahtaaksi. Mikäs siinä, ei muuta kuin Espoon AVK:lle ostoksille. Mukaan tarttui jälleen kakkis, tällä kertaa mallia Superb. Kakkismies on aina kakkismies.
Arkistot (page 12 of 17)
Tällainen siitä sitten tuli. Aikaa kului reilu kolme viikkoa, josta pääosa osia etsiessä ja odotellessa.
Audin vanteet istuvat ulkonäön ja offsetin puolesta mukavasti.
Leon myytiin huhtikuussa 2011 perheen kasvamisen ja lisätilan tarpeen johdosta. Kyllä neljäkin henkeä Leonilla matkustaa, mutta kahden lapsen rattaat (tai sisarusrattaat) ei oikein kyytiin enää näppärästi mene.
Kojataulu siis pitää aina airbagien laukeamisen jälkeen vaihtaa, koska matkustajan puolen bagi tulee kojetaulusta läpi. En tiedä mikä järki siinä on, että se matkustajan bagi ja turvavyö pitää aina pamauttaa vaikkei siinä ketään istukaan. Autossa on kuitenkin penkissä tunnistin joka muistuttaa matkustajaa turvavyöstä, kunnes sen kiinnittää. Tulee vaan korjaaminen pari tonnia kalliimmaksi kun pitää se kojetaulu, bagi ja turvavyö uusia.
No, kojetaulun vaihtaminen alkaa irroittelemalla keskikonsoli. Nappulat, kotelot, vaihdekepin suojapussi ja kylkiverhoilut väännellään irti klipsuistaa. Koko keskikonsolin irroittamiseksi tarvitsee irroittaa vain muistaakseni viisi ruuvia, kaikki muu on ”napsuilla”.
Sitten soittimen kimppuun. Foorumivinkkien perusteella leikkattiin pellistä n. sentin levyiset soirot, jotka työnnetään soittimen ylä- ja alareunan koloihin, ja niin sen vain sai sieltä nypättyä irti. Apuna myös isompi ohut pellinpala, jolla sai vähän aviteltua reunasta vääntäessä, pikku ruuvarilla tulisi vain jälkiä muoviosien reunoihin.
Tässä kuva myös kiinnitysklipsistä. Neljällä tuollaisella on soitin kiinni. Soittimen takaa löytyy sitten kiinnitysruuvit keskimmäisille ilmasuuttimille ja ilmastoinnin paneelille.
Mittariston kehikko lähtee myös ihan vaan voimalla irti ja mittaristo neljän ruuvin jälkeen nyppäämällä. Apukuskin puolelta hanskalokero ja kojetaulun molemmista päisät luukut auki. Viikset täytyy myös purkaa pois tieltä. Diagnostiikkapistoke irti, samoin piuhat oikean ja vasemman ilmasuuttimen lämpötila-antureilta ja vielä ilmastoinnin aurinkotunnistin kojetaulun päältä. Lopuksi kojetaulun kiinni pitävät 11 ruuvia irti ja kojetaulun voi nypätä pois.
Kojetaulu irroitettuna.
Vanha ja uusi rinnakkain. Tai aika uusiahan ne molemmat on… Kojetaulu oli korjauksen kallein yksittäinen osa, hiukan vajaa 600 euroa. Airbagit ja turvavyöt löytyi onneksi käytettynä, säästi siinäkin muutaman satasen. Uutena bagit ovat myös n. 600-700 euroa kappale, turvavyöt reilu 150 euroa.
Matkustajan puoleinen ”pommi”.
Matkustajan puoleinen ”pommi”.
Ja sitten vain kaikki päinvastaisessa järjestyksessä nippuun…
Sitten tuulilasin kimppuun. Alkuperäinen siis sahattiin ”vaijerilla” irti ja veisteltiin lasin kehyksen reunasta ylimääräiset liimat pois.
Sekä lasin reuna että tiiviste käsiteltiin pohjustusaineella/primerilla.
Primerin kuivuttua hetki ja sitten vedettiin lasin reunaan lasiliima.
Lasi nostettiin paikalleen imukupeilla.
- Sitten vain muovit ja pyyhkijät paikalleen, vähintään neljä tuntia odottelua ja valmis.
Pekka oli saanut yhtenä iltana tarmonpuuskan ja oikonut ylemmän aisan….
…ja irroittanut vääntyneen runkoaisan päädyn ja oikonut muutenkin aisan pään. Uusi päätylappu on tässä vielä hitsaamatta paikalleen.
Uusien osien sovituksessa huomattiin, että keula on viitisen milliä oli sivussa. No, eipä siinä mitään, auto kuskattiin Siikaisiin robottiin kiinni ja oikaistiin mokoma. Pari tuntia siinä meni kun keulaa kiskottiin, osia soviteltiin ja vähän mittailtiinkin.
Kuskin puolen runkoaisan päätylappu hitsattiin samassa yhteydessä.
Etunurkan kasailu käynnissä.
Kuskin oven etureunassa oli myös pieni jälki (jota en huomannut kuvata), ja piti ovesta irroittaa peili maalausta varten. Käytännössä piti sitten purkaa koko ovi jotta peilin sai irti. Ensin oveen menevät sähköjohdot irti (haitarikumin sisällä liitin), sitten oviverhoilusta kaijutinritilä ja peitelevyjä irti ruuvarilla kampeamalla ja jälkiä välttäen. Sen jälkeen lasi irti, sitten oven kahva ja lukkomekanismi ja lopulta nostettiin koko paketti yhtenä kappaleena pois oven sisästä. Ei sinne sitten enää mitään jäänytkään.
Korin oikaisu- ja maalaushommat tehtiin Siikaisissa Autonasennus J. Järvenpäällä, eli tuttavallisemmin Jaskan luona. Tässä on Jaska jo hommansa tehnyt ja kasailu täydessä käynnissä.
Myös etuturvavyöt menivät vaihtoon. Kolarissa niissä olevat kiristimet laukeavat, kertakäyttökamaa. Verhoiluja purkaessa paljastui myös Epsanjalaista työn laatua. Helmamuovissa oli vaivauduttu laittamaan vain joka toinen kiinnitysklipsi ja B-pilarin alamuovin kolmesta klipsusta oli vain yksi asennettu ja sekin runtattu solmuun, ilmeisesti ei ollut sattunut vain olemaan osa ihan kohdallaan kun oli painettu kiinni. Samallalailla oli A-pilarin verhoilussa klipsi solmussa. Toisella puolella B-pilarin alamuovissa oli sentään kaksi klipsua kolmesta mahdollisesta ja molemmat ehjiä. Apukuskin puolelta oli myös vyön korkeudensäätömekanismi rikki. Noita usein menee, kun vyö laukeaa ns. tyhjänä ja vetää sen sitten ylikireään.
Verhoilun purku alkaa repimällä kynnysmuovi irti ihan vain voimaa käyttäen. Korjausohjeiden mukaan pitäis irroitella vaikka mitä C-pilarinkin muoveja ennen, että saa kynnysmuovin irti. Kynnysmuovi on takapäästä C-pilarin verhoilujen alla, mutta sitä ei tarvitse kokonaan irroittaa, jotta pääsee turvavyön pultteihin ja B-pilarin alamuovin kiinnitysruuvit avaamaan. B-pilarin muovit on parilla ruuvilla ja klipsuilla kiinni, lähtee aika helposti irti eikä mitään hajonnut.
Keula alkoi olla muutenkin kasassa.
Puskurikin laitettiin näön vuoksi paikalleen. Täytyi myöhemmin ottaa vielä pois, jahka yksi ilmanohjainmuovi ja toinen lampunpesuri saapuivat. Asennettiin myös H&R:n ”madallussarja”. Ei se niin kauheasti tuntunut madaltuvan, kts. ao. ennen ja jälkeen kuvat. Kesärenkaat tuli kanssa heitettyä samassa yhteydessä alle kitkojen tilalle. Vanteina TT:ssä olleet Audi A8:n lisävaruste-Parabolit. 8,5×18″ ET 45. Renkaat 225/40 Good Yearit.
Keväällä 2009 alkoi Audi käydä yhtäkkiä ahtaaksi. Heikille oli esikoinen tulossa ja 2-paikkaisena Audi joutui lähtemään kiertoon. Sääli oli luopua kun kesäkin oli vasta aluillaan.
No, Peksi oli jo jonkun aikaa seuraillut Espoon AVK:lla ollutta Seat Leonia ja alkoi puhua, että kannattaisi varmaan hakea pois. Heikki ei Leonia ollut oikein vaihtoehtona miettinytkään, mutta kun sen sieltä halvalla sai, niin piti sitä sitten palata takaisin Leonin omistajaksi. Audiahan edelsi edellisen sukupolven TDI-Leon. Hauskoja yksityiskohtia oli se, että molemmat Leonit, edellinen ja tämä uusi, sattuivat olemaan aikalailla vastaavat; mallisarjan tehokkain diesel (TS vs. FR), ostettu Espoon AVK:lta käytännössä kuvien perusteella ja värikin vielä sama. Lopulta vauriotkin osoittautuivat aikalailla samanlaisiksi. Tässä uudessa tuli korjaus kalliimmaksi, kun piti sisustaan uusia turvalaitteita.
Leon on vuosimallia 2008 (alkuvuonna rekisteröity) ja mittarissa oli karvan alta 30 tkm. Sisältä uudenveroisessa kunnossa. Auto ehti olla AVK:lla jopa pari kuukautta. En tiedä miksi ei kenellekään kelvannut.
Ensin puskurin jämät ja konepelti pois, jotta pääsee pikkuhiljaa tarkemmin tutkimaan onko mitään yllättävää ja kallista hajalla.
Kuskin puolen runkoaisan pää on hieman vääntynyt, pikku juttu oikaista. Myöhemmin runkoaisan päätylappu meni myös vaihtoon, kun sellainen sattui sopivasti löytymään.
Puskuripalkki vääntynyt päin kennopakettia.
Tässä sitten keulan kallein paketti: Ilmastoinnin kenno, syyläri ja välijäähdytin flekteineen.
Isompi flekti oli painanut ahtoputken lyttyyn, ja putki taas starttimoottoriin. Startti meni myös vaihtoon. Löytyi onneksi uudenveroinen käytettynä purkaamolta.
Tuollainen läjä sitä romua sitten tuli illalla purettua tuosta pois (kuvassa taka-alalla olevat peltivanteet ja äkeen osat eivät tosin kuuluneet Leonin varusteisiin). Pientä muovisilppua on aika paljon. Tästä alkoi sitten ostoslistan laadinta… listasta tuli aika pitkä.
Tuossa keulalta purettuna kaikki rikkinäinen.
Tämän verran oli jäänyt jäljelle kuskin puolen umpiosta. Tuossakin on silti paljon rahanarvoista osaa. Pelkkä umpio kun maksaa uutena vajaa 400 euroa, ja se ei vielä sisällä ohjauselektroniikkaa ja polttimoita. Ne sai siirrettyä vielä tuosta risasta umpiosta… bi-xenonit ja kaarrevalot toimivat kun myöhemmin niitä pääsi koittamaan.
Kuskin puolelle tuli siis uusi umpio, hanttarin puolelle ostin korjaussarjan, jolla ehjätään katkenneet kiinnityskorvakkeet. Marmoritiskiltä siis saa muutamalla kympillä ”varaosakorvat”, jotka ruuvatan kiinni katkenneiden tilalle, ei tarvitse ostaa kokonaan uutta umpiota.
Sisustan siniharmaa verhoilu vaihtui tummempaan. Mustat lattiamatot ovat myös Rallyestä…
… kuten myös jakkarat. Recaroissa kelpaa viedä Jettaa nelipyöräluisussa 🙂
Konehuone valmiina. Kaikenlaista pientä sähkömurhetta oli ja niitä ihmeteltiin viikkotolkulla, mutta viimein väärin kytketyt johdot löytyivät ja auto alkoi pelata normaalisti.
Sitten enää tehomittaus Sporttiauton nelivetodynossa ja kasassa oli tarvittavat paperit muutoskatsastukseen.
Autohan ei koskaan ole valmis… mutta eiköhän tällaisena nyt mennä talvi ja kevät 2008.
Jetan konehuone maalailtiin kotitallilla, jonka jälkeen auto kasailtiin ajokuntoon ja siirrettiin varsinaisten pohjatöiden tekoa ja maalausta varten Autoasennus J. Järvenpään tiloihin. Tässä konehuone maalattuna ja hiukan jo johtoja ja jarruosia asenneltuna.
Myös sisältä lattia maalattiin samaan sävyyn.
Sitten tosiaan auto ajokuntoon. Keulalla näkyy Rallyen melko kookas välijäähdytin.
Tässä Järvenpään nosturilla pohjien tekoa…
… ja sitten jo yhtäkkiä takaisin kotona uusi maali pinnassa. Värisävy on New Beetlen Harvest Moon Beige.
Muistuttaa pahasti saksalaista taksia 🙂
Samalla kun auto oli maalauksessa, siistittiin hiukan verhoiluja. Kattoluukku oli joskus vuotanut vettä sisään ja kattoverhoilu oli aika kamalassa kunnossa. Kattopahvista revittiin pinta irti ja tilalle liimattiin uutta vaaleanruskeaa kangasta. Samalla kankaalla verhoiltiin myös vaaleat C-pilarin muovit ja kattopaneeli. Ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen kerrasta, pitää tehdä vielä uusiksi… paremmalla liimalla.
Ruosteiden rapsuttelun vuoksi akselit pudotettiin pois, ja siinä lattialla katsellessa päätettiin päivittää hieman jarrupuoltakin. Sekä eteen- että taakse otettiin Rallyestä peräisin olevat levyjarrut.
Tässä kuvassa moottori, vaihteisto ja etuakseli lähdössä pois tieltä. Jarrupäivityksen lisäksi myös tekniikkaa piristeltiin, konehuoneeseen lisättiin Rallyen G-ahdin ja välijäähdytin putkineen. Samalla päivitettiin sähköt ja moottorinohjaus vastaamaan Rallyetä (eli siis myöhäisempien mk2:n sähköjä)
Sähköjen päivittämisen vuoksi kojetaulukin otettiin pois.
Tässä niitä vanhempia sähköjä lähdössä kaatopaikalle…
Rallyen varusteisiin kuului ABS-jarrut, joten ne sitten päätettiin pistää myös tähän Jettaan, samalla kun niitä jarruja muutenkin päivitettiin. Yllätykseksi ne jopa toimivat ihan heti kerrasta, vaikka jarrut luovuttaneella Rallyellä ei oltu ajettu vuosikausiin.
Tulipelliin piti tehdä muutama reikä lisää, jotta poljinasetelma ja ABS-pumppu saatiin autoon kiinni.
Takapään johtosarja siirrettiin myös Rallyestä (koska se Jetan alkuperäinen ei sopinut suoraan yhteen uudempien sähköjen kanssa), mutta sitä joutui hieman jatkamaan.
Samalla kun laatikko oli lattialla, käytettiin etuperä irti ja uusittiin hieman stefoja yms. tiivisteitä. Syncrossahan etuperä pultataan normi etuvetoisen oikeanpuoleisen vetoakselin laipan tilalle (jolloin vetoakseli on siis etuvetoisen vastaavaa lyhyempi).
Joskus on väitetty, että Golfit ja Jetat on rakennettu lämmityslaitteen kennon ympärille. Tuo ei ihan pidä paikkaansa, sillä osa malleista on oikeasti rakennettu sähköpeilien johtosarjan ympärille.
Tässä varaosa-Rallyen sisustaa purettuna johtosarjan irroituksen jäljiltä. Johtosarjahan kulkee kojetaulun takana olevien äänieristemattojen alla.
Polttoainetankin täyttöputken takaa löytyi lopuksi vielä pari nyrkinmentävää reikää. Täyttöputken kiinnityksestä ei ollut jäljellä juuri mitään…
Tässä paikka hitsattuna. Muutenkin tuo pohja oli sitten melko haperossa kunnossa. Sitä oli jo aiemmin paikkailtu sieltä täältä, mutta käytännössä kaikki paikat ja vähän enemmänkin piti tehdä uusiksi. Pelkästään ruosteiden ja vanhojen massojen poistamisessa vierähti päivätolkulla aikaa.
Läpikäydyt alueet suojattiin ruosteenestopohjamaalilla ja vielä pääosin polyuretaanimassalla, joka suojaa saumakohtia mm. kiveniskuilta.
Myös etupyöränkaarista kantit taitettiin sisään ja naputeltiin myös hieman ulospäin, jotta samat ET30 vanteet mahtuvat myös eteen.
Myös etupyöränkaarista kantit taitettiin sisään ja naputeltiin myös hieman ulospäin, jotta samat ET30 vanteet mahtuvat myös eteen.
Myös etupyöränkaarista kantit taitettiin sisään ja naputeltiin myös hieman ulospäin, jotta samat ET30 vanteet mahtuvat myös eteen.
Eturunkoaisat olivat myös hieman päässeet ruskettumaan… noh, kunnon hierominen ja vastaavat suojaukset päälle.
Uutta takakaarta meinattiin ensin levittää samaan tyyliin kuin aiemmin Corradossa, mutta 9″ ET30 vannetta sovitettaessa huomattiin, että kantin poistaminen (oikeastaan se taivutetaan samaan tyyliin kuin uudemmissa autoissa) riittää, eikä rengas tai vanne ota missään vaiheessa kaareen kiinni.
Takakaaren ulompi pinta ja sisemmästäkin kantti pois leikattuna.
Tällaisella madalluksella camperkin alkaa olla ”kohdallaan” 🙂 Ja ei muuta kuin ilmajousikauppaan?
Tässä sitten kaari jo valmiina. Pintapelti siis taivutettiin sisemmän kaaren ympärille. Kaaria ei siis lainkaan hitsattu toisiinsa, vaan pellit liimattiin koriliimalla.
Lähikuvaa sisäpuolelta.
Tällä setillä 9″ leveä vanne ET30:llä mahtuu nippanappa kaaren taakse, ja silti kaari näyttää päällepäin vielä täysin alkuperäiseltä.
Mäeltä löytyy onneksi myös tällainen varaosa-auto… tästä saa etulokasuojat, takaoven ja jotain muuta pientä. Huomaa ihanan retro paneeli takavalojen välissä 🙂
Finnish 
English