Superbia tuli tuossa joku aika kaupiteltua ja lopulta tuli aika luopua reilu pari vuotta palvelleesta perheen ykkösautosta. Sinänsä vähän haikea luopua, auto toimi hienosti ja oli ominaisuuksiltaankin aivan loistava. Tilaa oli valtavasti ja tehojen ansiosta mm. traileri tuli perässä ihan huomaamatta.

En ollut suunnitellut ihan heti mitään edes tilalle hankkivani, mutta niin vaan tilanteet muuttuivat. Kävin jo ennen Superbin ostajan löytymistä koeajamassa yhtä VW Eosia, sen jälkeen toistakin. Kun Superbille ostaja löytyi, niin Eos-kuume olikin aika kova. Tampereella oli yksi tosi hienokuntoinen yksilö (2-litrainen turbo) kaupan, mutta ihan ei päästy hinnasta yksimielisyyteen.

Ajelin luovuttamaan Superbia Tampereelle ja matkalla tuli mieleen, että vieläköhän paikallisella Rinta-Joupilla oli myynnissä Scirocco R, jota kävin jo kesällä koeajamassa. Ja siellähän se oli. Ei muuta kuin Superbin luovutuksen jälkeen TKL:n bussi Hatanpäälle ja Sciroccosta kauppoja hieromaan. Ja niinhän se sitten lopulta käteen jäi.

Sciroccoista tietämättömille tiedoksi, että R-malli on mallisarjan tehokkain, 265-heppainen 2-litrainen turbopeli. Muutenkin vähän sporttisemmin varusteltu ja ulkonäköäkin hiukan urheilullisempaan suuntaan viritelty, kuten kuvista ehkä huomaa.

Mietitään nyt sitten talven mittaa mitä tälle tehdään. Onhan se hiukan maasturi vielä, mutta sääli olisi loistavaa alustaa pilata, täytyy huolella miettiä miten tuota madaltaa jos/kun madaltaa. Autossa ei ole Navia, sellainen ehkä pitää ainakin hankkia, ehkä jotain muitakin varusteita, joita tästä ”karvalakkimallista” vielä uupuu.

Perheemme äiti on vallan innoissaan kun meillä on nyt kaksi näin käytännöllistä perheautoa (A4 cabriolet ja tämä ärrä). Minä vaan ihmettelen, lastenistuimet mahtuu takapenkille hienosti ja takaluukkuun  menisi vaikka rattaat, jos sellaisia vielä tarvittaisiin 🙂

– Heikki