pajalle.com

Ne tekee jotka osaa

Archives (page 10 of 17)

A4 valot

Cabriossa ei tietenkään ole automaattivaloja (saksantuonti).

Saksankielinen ohjekirjanen ei oikein taitu, mutta ilmeisesti tuo AUTO-asento kytkee lähivalot päälle kun on tarpeeksi pimeää. Ja tuo oikeanpuoleinen pikkunuppi kytkee coming-/leaving home -toiminnon päälle/pois. Mahtaakohan pystyä koodaamaan auto-asentoa niin, että lähivalot olis aina päällä? Auttaisko valoisuusanturin umpeen teippaaminen tai joku muu kikka…

Lisäys 20.8: VCDS:llä koodaamalla onnistui valojen koodaus “suomi-moodiin”.

Ostetaan vähemmän kulunut katkaisija.

Vanteet avoon

Heti kun auto oli saatu kotiin ajettua, piti aloittaa tuunaustoimenpiteet. Alla olleet orggis 16″ vanteet saksankitkoilla eivät olleet ihan sitä millä kehtaa kylillä esiintyä. Onneksi varastosta löytyivät vielä TT:stä ja Leonista jääneet 18-tuumaiset A8:n “parabolit”.

Madallustahan se sitten seuraavaksi huutaa…

Avo-Audi

Kesä ei ole ollut erityisen lämmin, mutta työmatka helteiseen Kiinaan pehmitti Heikin pään, avo piti taas saada. Vanhasta TT:stä jäi hyvät muistot avoilusta, joten ei muuta kuin Nettiauto yms. foorumit selailuun. Hommaa hiukan hankaloitti kun piti samalla päästä eroon keltaisesta RS Octaviasta, joka ei ollut osoittautunut erityisen kaupalliseksi.

Alunperin kiikarissa oli VW Eos, mutta tarjonta Suomessa oli aika heikkoa. Takapenkki autoon tarvittiin, sen oli perhe asettanut vaatimukseksi. Golfitkin katsottiin läpi, mutta lopulta katse kiinnittyi A4 Cabrioletteihin. Kun vielä löytyi firma, joka oli halukas ottamaan Ocun vaihdossa, oli kaupat solmittava.

Audi on 2004 vuosimallia, S-line 1.8T automaatti, varustelu aikalailla muutenkin kohdallaan. Navi löytyy, samoin parkkitutkat edestä ja takaa. Kilometrejä takana on toki jo 200 tuhatta, mutta sehän on “jumalmoottorille” vasta sisäänajo 😉

Maalipinnassa on vähän sanomista mutta pärjännee tämän kesän ja jotain muutakin pientä, mutta tämä loppukesä 2012 nyt vaan naatiskellaan, teknisesti auto kyllä pelaa täysin.

Vanha suuli matalaksi

Kuvat kertokoon puolestaan…

Uusi paja

Pitkästä aikaa uutta projektia pukkaa. Tällä kertaa sitten hiukan massiivisempaa! Pekka päätti vuosi sitten alkaa hoitaa perintötilaamme ja sen jälkeen on sitten laitettu kalustoa uusiksi isolla kädellä ja nyt pistetään sitten hallikin uusiksi.

Ei nyt ihan sataa vuotta, mutta ei paljon puutukaan, palvellut vanha suuli saa väistyä, ja tilalle nousee moderni halli niin maanviljelyksen kuin autoharrastuksenkin palvelukseen. Tiilet on jo katolta heitelty alas (alla vanha pärekatto) ja kohta tulee isot koneet pistämään suuli matalaksi.

 

 

Ostetaan tai myydään, Conti VikingContact 5

Superbin tullessa taloon oli siinä alla kohtuulliset (lue: ei loppuun ajetut) VikingContact vitoset, mutta yksi niistä oli rikki niin, että ei korjaamaan pysty. Myydään siis 3 kpl n. 5-6mm pinnalla varustettuja 225/45-17 kitkoja tai vastaavasti ostetaan yksi about samankuntoinen.

Audi TT Parabolit

Viime viikolla kaivoin varaston syövereistä TT:stä jääneet vanteet. Niille oli jäänyt käyttökelpoiset nastarenkaat ja piti ne siirrellä Superbin vanteille. Alla muutama kuva Paraboleista. Yllättävästi keskimerkeistä muutama on hapettunut aika pahasti, muuten vanteet tuntuvat olevan vielä OK kunnossa. Myyntiin vai johonkin projektiin alle?

Alastarolla mäntävaurio

ffp cupin kolmas ja neljäs osakilpailu käytiin viime viikonloppuna Alastarolla Audiclubin ratapäivän yhteydessä. Keltainen kiituri oli alusta asti selvästi hitaampi kuin aiemmin niin tasaväkiset kilpakumppanit Haapala ja Matikainen. Kierrosajoissa jäätiin muutama sekunti. Sinänsä ajossa mitään kummallista ei huomannut, kierrosajat vain eivät olleet sitä mitä piti. Jossain kohtaa tarkastin tulpat ja kakkospytyn tulppa oli selvästi  mustempi kuin muut. Jotain häikkää siis sieltä oli odoteltavissa. Moottori myös alkoi huohottaa aina vain enemmän päivän mittaa ja jälkimmäisen finaalin aikana tuli ohjaamoon välillä niin paljon palaneen öljyn käryä, että silmiä kirveli.

Tänään oli tarkoitus mitata puristuspaineita, oli epäily männänrengasvauriosta. Kuten arvattiin, kakkospytyssä ei kauheasti paineita löytynyt. Ei sitten muuta kuin purkamaan, ja alkoihan sieltä männänrenkaan palasia ja vähän muutakin löytyä, imusarjasta asti…

 

 

Nyt pitäisi sitten löytää jostain mäntä tai mäntäsarja ja renkaat. 20-millinen tappi, tapin keskeltä lakeen 30 milliä. Ja sylinterin halkaisija siis 82,5 milliä.

 

 

Vetokoukku Superbiin

 

Superbista uuppui kärrynvetolaitteet ja ffp cupin seuraavat osakilpailut lähestyivät uhkaavaa vauhtia. Superbilla saa vetää 1800 kiloista kärryä, joten siitä saa helposti “huoltoauton” harrasteluokkaan, kakkista voi vetää huoletta ihan jarrullisella kärryllä.

Jälleen eBaystä löytyi koukkukauppias ja näin Saksasta lähti matkaan Westfalian irroitettava koukku ja Superbiin sopiva johtosarja.

Ensin itse koukun asennus. Hommahan lähtee siitä, että puskuri pitää saada irti. Homma kannattaa hoitaa nosturilla.

 

Takavalojen takaa löytyy puskurin kiinnikkeitä, siispä takavalot ekana irti. Tulppien takaa löytyy valojen kaksi kiinnitysruuvia, sitten vain valot irti. Johdot irtoavat helpoiten korin läpi menevän tulpan takaa löytyvästä liittimestä.

Takavalojen takaa löytyy molemmin puolin kolme muovitappia ja 10mm mutterit. Sitten alta neljä torxia ja sisälokareista saman verran lisää molemmin puolin. Eniten piilossa on ylin, joka on sisälokarin takana. Tämän jälkeen vain puskuria varovasti irrottamaan, samalla muistaen kilven valoille menevät johdot ja parkkitutkan johtosarja.

Puskuripalkki irti, sitä ei enää tarvita. Alta paljastuvat pinnat on syytä ruostesuojata, tästä muistutetaan oikein asennusohjeissakin. Kuvassa näkyy myös alas laskettu pakoputki ja lämpösuojapellit. Pakoputken takimmaiset kiinnikkeet siis irti ja lämpösuojapelleistä molemmin puolin kaksi kiinnitystä auki.

 

Pakoputki ja lämpösuojapellit laskettiin alas, koska niiden takaa, teippien alta löytyy läpiviennit runkopalkkien sisään.

Sitten puskuripalkki pultaten kiinni asennusohjeen mukaisesti. Tämän jälkeen voikin taas kiinnittää lämpösuojapellit ja pakoputken.

Takapuskurista joutui myös poistamaan palasen. Tämän “luukun” kautta irroitettava koukku laitetaan paikalleen ja pistoke lasketaan alas. Pala oli onneksi helppo leikata, kun puskusin sisäpinnassa näkyy muottisauma, jota pitkin leikata. Jos autossa olisi ollut alkuperäinen koukku, siitä puuttuisi siis samanlainen pala.

 

Johtosarjan asentaminen alkaa verhoilujen purkamisella. Näin uudessa autossa on CAN-väyläohjatut valot ja lisäksi ESP-järjestelmä, joka haluaa tietää milloin autossa on kärry kiinni. Siksi johtosarja pitää kytkeä aina kojetaululle asti. Tietää siis reilusti purkuhommia. Itse koukun asentaminen olikin pikku juttu itse sähköjen kytkemiseen verrattuna.

Takaluukusta poistettiin lattiaverhoilun lisäksi takaverhoilu ja vasen kylkiverhoilu. Kylkiverhoilun sai irti kun poisti ensin C-pilarin  ylemman verhoilun, joka lähti vain määrätietoisesti kiskomalla. Itse kuvassa näkyvä harmaa verhoilu oli kiinni muutamalla ruuvilla yläreunasta, takareunan kassikoukun takaa ja kolmen pienemmän kiinnityskoukun avulla. Nämä viimeksi mainitut irtoavat kun ensin varovasti kampeaa irti suht. hyvin naamioidun suojakannen.

  

Pistokkeelle johdot kannattaa vetää saman läpiviennin kautta kuin kilpivalot jo menevät. Keskimmäinen isompi “uloke” vain poikki ja johdot liukkarin avulla läpi. Itse pistokkeen kytkentä menee helposti ohjeen mukaisesti. Tässä on 13-napainen liitin ns. varmuuden vuoksi. Mukana tuli adapteir perinteiseen 7-napaiseen kärryliittimeen.

 

Takaluukussa johtoja vedettiin mukaillen auton omaa johtosarjaa. Johtosarja on “geneerinen” ja siinä on ainakin metrin verran liikaa pituutta. Ylimääräiset saatiin sullottua nätisti akun pohjan alle. CAN-boksi löytyi sopivat reijät valmiina. Boksin reikiä joutui hiukan viilaamaan “pitkiksi”. Asennusohjeen mukaisesti C-pilarin yläreunasta varastettiin signaali lisäjarruvaloilta. Ohjeissa käytettiin ryöstäjää, mutta itse tinasin johdon.

Loppuasennuksesta on huonosti kuvia. Ohjaamon puolelta verhoilut lähtevät pääosin voimaa käyttäen. B-pilarista ensin ylempi verhoilu irti, jotta saa alemman. Ilmasuuttimen kanssa kannattaa olla varovainen. Tutuilla metallisilla klipsuilla ovat helmaverhoilut pääosin kiinni. Konepellin avauskahvan takana on piilossa lukitusosa, joka pitää kammeta irti.

Asennusohjeessa virrat kytkettiin konehuoneen puolelle, mutta kytkimme itse suoraan auton omaan sulakerasiaan tyhjiin paikkoihin. CAN-väylän johdot kytkettiin ryöstäjillä asennusohjeen mukaisesti. Fiksumpaa olisi toki kytkeä suoraan pinneihin tai juottamalla, mutta laiskuus ja iltamyöhä iski tässä kohtaa.

Lopuksi koodattiin koukku taas VCDS:llä asennusohjeen mukaisesti.

Superbin pesuhommia

Superbin vanteet ovat kyllä melkoisen työläät pitää puhtaana. Ahtaita koloja täynnä. Pitänee hankkia jonkinlainen pulloharja, millä nuo ulkoreunan sisänurkat ja vähän sisempänä olevat kulmikkaat reijät saa hinkattua puhtaaksi…