Pajalle.com täyttää tänään 17 vuotta. Toki vanhemmat projektit ajoittuvat jo 90-luvun puolivälin tienoille, mutta tämä nykyinen osoite tuli varattua 23.2.2004.

Kuten edellisessä postauksessa jo ilmeni, on syksy ja talvi mennyt pitkälti sähköautojen kimpussa. Niinpä tässä avataan uusi projekti, mitä on itse asiassa tehty jo syyskuulta asti.

Tesla Model S Long Range 2020

Olimme juuri ehtineet ostaa Autokierrätys L&G:lle purettavaksi vm. 2016 P90D Model S Teslan, kun vakuutusyhtiöllä tuli myytäväksi lähes upouusi Long Range Model S. Vaikka purkuautomme oli pre-facelift, ajattelimme, että siitä varmasti saisi paljon osia tähänkin, joten päätimme ostaa auton aika lyhyen harkinnan jälkeen itsellemme.

Kyseinen auto oli ajettu ojaan/ojan penkkaan ja keulalta aikalailla kaikki hajalla. Onnettomuus oli itse asiassa tapahtunyt melko lähellä meitä (n. 50km päässä), mutta se kävi välillä sitten pääkaupunkiseudulla Autoklinikalla tutkittavana ennen kuin päätyi lunastukseen ja lopulta meille.

Projektia tehtiin yhteistyössä Kolarikorjaus P. Gullansin ja Autokierrätys L&G:n kanssa. Heikki on syksyn ja talven ajan työskennellyt Auto-LG:llä sähköautojen kierrätyshankkeen parissa ja siinä samassa yhteydessä on sitten korjattu edellisen jutun i3:n lisäksi tätä Teslaa.

Yhteistyössä Kolarikorjaus P. Gullans ja Autokierrätys L&G
Kovan äheltämisen (=vinssaamisen) jälkeen auto saatiin kyytiin Vantaalla.

Kyytiin lastaamisessa oikea puoli vähän vastusti, takakulma alhaalla ja etupyörästä ripustus rikki.

12 voltin akun kenkä nokkapellin alta kiinni ja autoon saatiin sen verran sähköä, että oven kahvat pelasivat ja autoon pääsi sisään ja tarkistamaan, että kaikki suurinpiirtein pelaa. Alertteja luonnollisesti pitkä litania.

Työhuoneen ikkunasta sai ihailla alkavaa projektia…
Teslan diagnostiikkapistokkeet löytyvät keskinäytön alla olevan lokeron takaa. Lokero irtoaa painamalla voimakkaasti alaspäin, jolloin kiinnikkeet antavat periksi.
Tässä nuo mainitut pistokkeet. Molempiin tuli tilattua adapteri maailmalta – siniseen OBD-adapteri, johon sai BT-donglen kiinni ja valkoiseen Fakra-Ethernet -adapteri.

Koska Tesla oli meille uusi tuttavuus, riitti paljon ihmeteltävää. Mitään varsinaisia diagnostiikkaohjelmia ei ole tarjolla ”villeille korjaajille”, mutta jotain sentään löytyy. Bluetooth-OBD -dongle adapterin kanssa siniseen liittimeen kytkemällä pääsee Scan My Tesla -kännykkäsovelluksen avulla katsomaan perustietoja mm. akusta. Ne kiinnostivat kovasti, joten ei kun tutkimaan. Mitään hälyttävää emme löytäneet. Akku oli reilun 50% varauksessa, mikä oli oikein hyvä. Koska ajovoima-akku oli kytketty irti, ei se luonnollisesti kulunutkaan, vaikka olisi miten pitkään säilyttänyt.

Kennoryhmien jännitteet olivat hyvin balanssissa. Näiden tietojen perusteella akussa ei ainakaan mitään hälyttävää.

Seuraavaksi auto otettii nosturille ja alettiin tutkia vaurioita tarkemmin. Koska emme vielä tässä vaiheessa tienneet miten auto saadaan ajokuntoon, siirreltiin sitä työntelemällä.

Auton kalleimman osan akun kunto tietysti kiinnosti. Alta päin kaikki oli kunnossa. Akussa näkyi vain pieniä naarmuja ja maa-ainesta, joita oli tullut, kun auto oli kyntänyt ojan penkkaa. Akku on vahvaa alumiiniseosta, eikä ihan pienestä hätkähdä.

Keulalla olikin sitten aikalailla kaikki rikki. Keula oli Autoklinikalla korjausarviota tehtäessä valmiiksi hyvin pitkälti purettu, joten meille jäi aika vähän tehtäväksi. Huomattavasti enemmän aikaa meni sitten varaosalistauksen tekemisessä. Emme olleet tällaista uutta teslaa aiemmin koskaan purkaneet ja koska keula oli valmiiksi purettu ja iso osa rikkinäisistä osista hävitetty, ei ollut paljoa mistä katsoa mallia.

Auton takaluukku oli sentään ahdettu täyteen satunnaisia rikkinäisiä (ja joitain ehjiäkin osia), joten ihan tyhjästä ei jouduttu aloittamaan. Osia kun aikansa pyörittel ja vertasi lähellä olevaan purkuautoon, pääsi vähän kärryille mitä minnekin kuuluu ja mitä pistää ostaa. Toinen iso apu oli Teslan nettivaraosakatalogi, josta kuva kerrallaan tehtiin listaa hankittavista osista. Yllättävän hyvin lista lopulta piti paikkansa eikä hirveän montaa osaa jouduttu tilaamaan jälkitoimituksena.

Tässä vielä kuva, jossa näkyvät mm. ilmajousituksen kompura, jonka jalka oli säpäleinä. Iso helpotus oli se, että runkoaisat olivat paikallaan. Alumiinirunkoisen auton vääntyneitä aisoja ei olisi voinut vetää penkissä suoraan, vaan ne pitää vaihtaa kokonaan. Tätä siis ei nyt tarvinnut tehdä.

12 voltin akkua piti latailla ahkerasti, koska vielä tässä vaiheessa emme olleet kytkeneet ajovoima-akkua käyttöön. Kovin pitkään ei 12 voltin akussa sähkö riitä auton näyttöjen yms. ylläpitämiseen.

Mielellään anonyyminä pysyttelevä mittamiehemme tarkistamassa ristimittoja Autorobotin mittalaitteella.

Yo. kuvassa näkyy hyvin myös turvatyynyn rikkoma tuulilasi. Uusi lasi oli ihan järkevän hintainen.

Ilmajousituksen venttiiliblokista oli yksi lähtö murtunut. Tästä syystä oikea takapyörä oli ”tontissa”.
Kun venttiiliblokki oli irti, koko auto laski samalla alas. Tässä se ei edes ole alimmillaan, koska puukapulat helman alla kannattelevat.

Tämä avauskertomus on mukava päättää tähän kuvaan ilmajousituksen kompuran virtaliittimestä. Sama liitin löytyy VW:n valikoimista varaosanumerolla 1J0 973 852.

Lisää tulossa tulevina viikkoina.