Sivustolla on ollut hiljaista viime vuodet, mutta hengissä ollaan edelleen. Viimeinen vajaa puoli vuotta on ollut mielenkiintoista aikaa, kun olemme toden teolla perehtyneet sähköautoihin yhteistyössä Autokierrätys L&G:n ja Kolarikorjaus P. Gullansin kanssa.

Tulossa on projektikertomusta mm. Tesla Model S:n kolarikorjauksesta, mutta aloitetaan nyt kevyemmin BMW i3:sta. Syksyllä Copartille tuli myyntiin kuvissa melko lievän näköisesti kolaroitu 2019-mallin isoimmalla 120Ah akulla varustettu n. 15 000 km ajettu i3. Seurasimme huutokauppaa, ja kun 10 min ennen huutokauppaa hinta näytti kohtuu edulliseltä, päätimme kokeilla pientä korotusta ja yllättäen Bemari jäi ns. käteen.

i3 syksyisen Copartin pihassa. Vinssillä kyytiin, sähköautojen siirtelyä kuormaajan piikeissä ei suositella.
Heikin ensimmäinen Bemari on melko persoonallinen.

Bemari otettiin sisään ja alettiin purkaa keulalta vaurioituneita osia pois. Mitään yllättävää ei tuntunut löytyvät ja hämmästelimmekin miksi auto ylipäätään oli päätynyt lunastukseen.

Sisällä “normaali” turvavarustejumppa, eli etubägit, vyöt ja kuljettaja puolen sivuverho rikki. Ja aika paljon lasinsirujen imurointia. Jopa vähän outoa, että turvavarusteet olivat lauenneet, koska keulan vauriot olivat niin lievät. Paljon pahemman näköisissäkin on bägit säilyneet ehjinä.

Sisältä i3 on oikeastaan aika makean näköinen. B-pilari on integroitu kaapparimallin takaoveen ja ovet avattuna ohjaamo avautuu avarana. Kojetaulu on mukavan moderni.

Nokkapellin saranat olivat myös vääntyneet ja piti vaihtaa. Saranoiden irrottaminen vaatii vähän lisää purkutoimenpiteitä.
Sarana irrallaan. i3:n kori on kokonaan hiilikuitua. Melko eksoottinen valinta on auttanut saamaan autosta sähköautoksi kevyen. 40kWh akulla varustetun auton omapaino on 1345kg.
Aluksi näytti, että tuulilasi olisi matkustajan airbagin laukeamisesta huolimatta ehjä, mutta rikkihän se oli. Nokkapellin nurkka oli lyönyt lasin rikki ja vika oli lähes kokonaan A-pilarin verhoilun alla piilossa.
Kuljettajan puolen sivuverhon vaihtamiseksi kattoverhoilu piti irrottaa. Sinänsä helppo homma, kun huomasi irrottaa yläkautta kattoluukun aukosta kaksi ruuvia. Keskimmäinen kiinnike kattoluukun takapuolella on aika tiukka ja hankalassa paikassa, sen kanssa pitää olla varovainen. Kattoverhoilu mahtuu tulemaan hyvin ulos isosta oviaukosta.

Oven pinnan irroittaminen oli hyödyllistä siitäkin syystä, että pääsi kunnolla imuroimaan lasinsirut oven sisältä pois. Valitettavasti asennustöissä tein oveen pienen jäljen jonka johdosta oven pinta jouduttiin myös maalaamaan.

Pintamuovien maalaukset hoiti Kolarikorjaus P. Gullans.

12V akun plusnavan kengässä on pieni räjähdepanos, joka laukeaa kolaritilanteessa ja irrottaa näin automaattisesti ajovoima-akun auton muista sähköistä. Nalli ei ole erikseen vaihdettavissa, vaan pitää vaihtaa pätkä johtoa. Varaosa uutena n. 250 euroa. Alkuperäisessä kaapelissa on valmiiksi katkaisukohta, johon uusi johdon pätkä liitetään. Akunkengän korjauksen jälkeen ajovoima-akku saatiin jälleen peliin mukaan ja autoa päästiin liikuttelemaan omin voimin.

Tuulilasi on iso, mutta kevyt. Uusi lasi n. 300 euroa.
Keulan uusia poikkipalkkeja
Talvi teki tuloaan piti hankkia vanteet talvirenkaille. i3:n rengaskoko on melko eksoottinen ja valikoimaa renkaille on vähän. Auton orggisvanteet ovat 20″ ja siinä koossa ei talvirenkaita ole lainkaan. 19-tuumaisia on kirkaversiona muutamalla valmistajalla, vaikka rengaskoko on niinkin eksoottinen kuin 155/70-19. Nastarenkaita ei ole saatavilla. Päähänpistona halusin autoon alkuvuosina tuotannossa olleet asymmetriset vanteet, eli vasemmalla ja oikealla puolella on erilaiset vanteet.
Ja eihän se eBay-tilaus sitten ihan putkeen mennyt, vaan sieltä myyntikuvista poiketen tuli neljä samanlaista vannetta. No, kaksi palautukseen ja kaksi uutta tilalle… vajaa viikon viivästys ei tässä projektissa haitannut ja lopulta tuli rengaspaineanturit kaupan päälle.
Lähes valmiina

Maalausten jälkeen auto saatiin nopeasti nippuun. Muutama kolarin jälkeen muistiin jäänyt vikakoodi nollattiin pois (kiitos EV Diag / Matti Hautamäki) ja auto oli valmis katsastuskonttorille.

Paikallisella katsastuskonttorillakaan ei tällaista kapistusta oltu ennen päästy tutkimaan. Läpi meni silti ilman huomautuksia, kunhan valmistenumero ensin löytyi oikean puolen etuistuimen alta.

i3 on ollut hauska projekti. Auto on ulkonäöltään aikalailla mielipiteitä jakava, mutta oma silmä on siihen tottunut, eikä ota yhtään luonnolle ajella tämän näköisellä vatkaimella. Vaikka se on ns. pikku kippo, on se silti sisätiloiltaan yllättävän tilava. Nelipaikkaisena ei tietysti kaikille sovi, mutta takapenkilläkin on hyvin tilaa. Ainoastaan tavaratila on perheellisen käyttöön ehkä hiukan liian pieni, vaikka meillä se on haitannut toistaiseksi lähinnä koiran kuljettamista.

Liikenteessä i3 on aivan mainio peli. Sähköautona se reagoi kaasupolkimeen välittömästä ja 130 kilowatin moottorillaan se kiihtyy 0-100 n. kuudessa sekunnissa. Jarrutuksissa i3 regeneroi aika voimakkaasti ja äkkiä tottuu ajamaan yhdellä polkimella, jarruun tarvitsee koskea hyvin harvoin. Auto on myös ketterä, se kääntyy lähes paikallaan.

Ensimmäisillä ajoreissuilla Volkkariin tottuneelle i3 tuntui hiukan oudolta ja ohjaus tahmealta, mutta äkkiä siihen tottui. Ajonvakautusjärjestelmä pitää huolen, että vaikka olisi miten liukasta, autoa on lähes mahdoton saada poikittain. i3 etenee kapeine renkaineen myös syvässäkin lumessa hämmästyttävän hyvin.

Tätä kirjoittaessa i3:lla on tullut ajettua päivittäistä ajoa n. kaksi kuukautta. Käytännössä Scirocco on jäänyt seisomaan ja i3:sta on tullut allekirjoittaneen käyttöpeli. “Nurkka-ajoa” ajaa akullisella olosuhteista riippuen 150-250 km – kesällä ehkä pidempäänkin. Aika paljon sähköä pätkäajossa menee mukavuuslämmitykseen, kun auton lämmittää valmiiksi ennen ajoon lähtöä ja minulla tätä tulee tehtyä 3-4 kertaa päivässä. Autoa on tullut näin ollen ladattua pari kertaa viikossa öisin kotona.

i3 on näillä näkymin tulossa myyntiin, kun Tesla saadaan toivottavasti lähiaikoina katsastettua.