Ne tekee jotka osaa

Kategoria: Skoda Superb (page 1 of 2)

Skoda Superbin kolarikorjaukseen liittyvät jutut.

Superbin tilalle Scirocco

Superbia tuli tuossa joku aika kaupiteltua ja lopulta tuli aika luopua reilu pari vuotta palvelleesta perheen ykkösautosta. Sinänsä vähän haikea luopua, auto toimi hienosti ja oli ominaisuuksiltaankin aivan loistava. Tilaa oli valtavasti ja tehojen ansiosta mm. traileri tuli perässä ihan huomaamatta.

En ollut suunnitellut ihan heti mitään edes tilalle hankkivani, mutta niin vaan tilanteet muuttuivat. Kävin jo ennen Superbin ostajan löytymistä koeajamassa yhtä VW Eosia, sen jälkeen toistakin. Kun Superbille ostaja löytyi, niin Eos-kuume olikin aika kova. Tampereella oli yksi tosi hienokuntoinen yksilö (2-litrainen turbo) kaupan, mutta ihan ei päästy hinnasta yksimielisyyteen.

Ajelin luovuttamaan Superbia Tampereelle ja matkalla tuli mieleen, että vieläköhän paikallisella Rinta-Joupilla oli myynnissä Scirocco R, jota kävin jo kesällä koeajamassa. Ja siellähän se oli. Ei muuta kuin Superbin luovutuksen jälkeen TKL:n bussi Hatanpäälle ja Sciroccosta kauppoja hieromaan. Ja niinhän se sitten lopulta käteen jäi.

Sciroccoista tietämättömille tiedoksi, että R-malli on mallisarjan tehokkain, 265-heppainen 2-litrainen turbopeli. Muutenkin vähän sporttisemmin varusteltu ja ulkonäköäkin hiukan urheilullisempaan suuntaan viritelty, kuten kuvista ehkä huomaa.

Mietitään nyt sitten talven mittaa mitä tälle tehdään. Onhan se hiukan maasturi vielä, mutta sääli olisi loistavaa alustaa pilata, täytyy huolella miettiä miten tuota madaltaa jos/kun madaltaa. Autossa ei ole Navia, sellainen ehkä pitää ainakin hankkia, ehkä jotain muitakin varusteita, joita tästä ”karvalakkimallista” vielä uupuu.

WP_20131026_17_26_09_Pro WP_20131026_17_25_16_Pro WP_20131026_17_24_07_ProPerheemme äiti on vallan innoissaan kun meillä on nyt kaksi näin käytännöllistä perheautoa (A4 cabriolet ja tämä ärrä). Minä vaan ihmettelen, lastenistuimet mahtuu takapenkille hienosti ja takaluukkuun  menisi vaikka rattaat, jos sellaisia vielä tarvittaisiin 🙂

– Heikki

 

 

Superbbiin kylkiremppaa

Ihan pelkkiä Legoja ei sentään Joulun pyhinä rakenneltu. Superb kärsi Joulun alla pienen parkkipaikkakolhun ja Joulun rauhassa oli oiva aika laittaa auto taas kuntoon.

Kuvia valmiista autosta ”sitten joskus”. Täytyy varmaan samalla kertaa puleerata koko auto, niin saa pikku naarmuja muutenkin pois.

Ostetaan tai myydään, Conti VikingContact 5

Superbin tullessa taloon oli siinä alla kohtuulliset (lue: ei loppuun ajetut) VikingContact vitoset, mutta yksi niistä oli rikki niin, että ei korjaamaan pysty. Myydään siis 3 kpl n. 5-6mm pinnalla varustettuja 225/45-17 kitkoja tai vastaavasti ostetaan yksi about samankuntoinen.

Vetokoukku Superbiin

 

Superbista uuppui kärrynvetolaitteet ja ffp cupin seuraavat osakilpailut lähestyivät uhkaavaa vauhtia. Superbilla saa vetää 1800 kiloista kärryä, joten siitä saa helposti ”huoltoauton” harrasteluokkaan, kakkista voi vetää huoletta ihan jarrullisella kärryllä.

Jälleen eBaystä löytyi koukkukauppias ja näin Saksasta lähti matkaan Westfalian irroitettava koukku ja Superbiin sopiva johtosarja.

Ensin itse koukun asennus. Hommahan lähtee siitä, että puskuri pitää saada irti. Homma kannattaa hoitaa nosturilla.

 

Takavalojen takaa löytyy puskurin kiinnikkeitä, siispä takavalot ekana irti. Tulppien takaa löytyy valojen kaksi kiinnitysruuvia, sitten vain valot irti. Johdot irtoavat helpoiten korin läpi menevän tulpan takaa löytyvästä liittimestä.

Takavalojen takaa löytyy molemmin puolin kolme muovitappia ja 10mm mutterit. Sitten alta neljä torxia ja sisälokareista saman verran lisää molemmin puolin. Eniten piilossa on ylin, joka on sisälokarin takana. Tämän jälkeen vain puskuria varovasti irrottamaan, samalla muistaen kilven valoille menevät johdot ja parkkitutkan johtosarja.

Puskuripalkki irti, sitä ei enää tarvita. Alta paljastuvat pinnat on syytä ruostesuojata, tästä muistutetaan oikein asennusohjeissakin. Kuvassa näkyy myös alas laskettu pakoputki ja lämpösuojapellit. Pakoputken takimmaiset kiinnikkeet siis irti ja lämpösuojapelleistä molemmin puolin kaksi kiinnitystä auki.

 

Pakoputki ja lämpösuojapellit laskettiin alas, koska niiden takaa, teippien alta löytyy läpiviennit runkopalkkien sisään.

Sitten puskuripalkki pultaten kiinni asennusohjeen mukaisesti. Tämän jälkeen voikin taas kiinnittää lämpösuojapellit ja pakoputken.

Takapuskurista joutui myös poistamaan palasen. Tämän ”luukun” kautta irroitettava koukku laitetaan paikalleen ja pistoke lasketaan alas. Pala oli onneksi helppo leikata, kun puskusin sisäpinnassa näkyy muottisauma, jota pitkin leikata. Jos autossa olisi ollut alkuperäinen koukku, siitä puuttuisi siis samanlainen pala.

 

Johtosarjan asentaminen alkaa verhoilujen purkamisella. Näin uudessa autossa on CAN-väyläohjatut valot ja lisäksi ESP-järjestelmä, joka haluaa tietää milloin autossa on kärry kiinni. Siksi johtosarja pitää kytkeä aina kojetaululle asti. Tietää siis reilusti purkuhommia. Itse koukun asentaminen olikin pikku juttu itse sähköjen kytkemiseen verrattuna.

Takaluukusta poistettiin lattiaverhoilun lisäksi takaverhoilu ja vasen kylkiverhoilu. Kylkiverhoilun sai irti kun poisti ensin C-pilarin  ylemman verhoilun, joka lähti vain määrätietoisesti kiskomalla. Itse kuvassa näkyvä harmaa verhoilu oli kiinni muutamalla ruuvilla yläreunasta, takareunan kassikoukun takaa ja kolmen pienemmän kiinnityskoukun avulla. Nämä viimeksi mainitut irtoavat kun ensin varovasti kampeaa irti suht. hyvin naamioidun suojakannen.

  

Pistokkeelle johdot kannattaa vetää saman läpiviennin kautta kuin kilpivalot jo menevät. Keskimmäinen isompi ”uloke” vain poikki ja johdot liukkarin avulla läpi. Itse pistokkeen kytkentä menee helposti ohjeen mukaisesti. Tässä on 13-napainen liitin ns. varmuuden vuoksi. Mukana tuli adapteir perinteiseen 7-napaiseen kärryliittimeen.

 

Takaluukussa johtoja vedettiin mukaillen auton omaa johtosarjaa. Johtosarja on ”geneerinen” ja siinä on ainakin metrin verran liikaa pituutta. Ylimääräiset saatiin sullottua nätisti akun pohjan alle. CAN-boksi löytyi sopivat reijät valmiina. Boksin reikiä joutui hiukan viilaamaan ”pitkiksi”. Asennusohjeen mukaisesti C-pilarin yläreunasta varastettiin signaali lisäjarruvaloilta. Ohjeissa käytettiin ryöstäjää, mutta itse tinasin johdon.

Loppuasennuksesta on huonosti kuvia. Ohjaamon puolelta verhoilut lähtevät pääosin voimaa käyttäen. B-pilarista ensin ylempi verhoilu irti, jotta saa alemman. Ilmasuuttimen kanssa kannattaa olla varovainen. Tutuilla metallisilla klipsuilla ovat helmaverhoilut pääosin kiinni. Konepellin avauskahvan takana on piilossa lukitusosa, joka pitää kammeta irti.

Asennusohjeessa virrat kytkettiin konehuoneen puolelle, mutta kytkimme itse suoraan auton omaan sulakerasiaan tyhjiin paikkoihin. CAN-väylän johdot kytkettiin ryöstäjillä asennusohjeen mukaisesti. Fiksumpaa olisi toki kytkeä suoraan pinneihin tai juottamalla, mutta laiskuus ja iltamyöhä iski tässä kohtaa.

Lopuksi koodattiin koukku taas VCDS:llä asennusohjeen mukaisesti.

Superbin pesuhommia

Superbin vanteet ovat kyllä melkoisen työläät pitää puhtaana. Ahtaita koloja täynnä. Pitänee hankkia jonkinlainen pulloharja, millä nuo ulkoreunan sisänurkat ja vähän sisempänä olevat kulmikkaat reijät saa hinkattua puhtaaksi…

Navi Superbiin

Superbissa oli alkuperäisenä Bolero-soitin (RCD-510), joka ei sisällä navigaattoria. Koska autossa on kuitenkin BT-sarja, joka kaappaa puhelimen etäkäyttöön eikä Nokia Maps tai vastaava karttapalvelu pääse käyttämään nettiä, oli navigointi vähän hankalaa. Siispä ei muuta kuin tilalle etsimään navigaattoriversiota. Skodassa tämän nimi on Columbus (RNS-510). Kun Bolerossa on kuuden levyn sisäinen CD-vaihtaja, on Bolerossa DVD-soitin ja sisäinen 30 gigan kiintolevy karttoja ja musiikkeja varten. eBaystä löytyi sopiva vähän käytetty laite kohtuu hintaan, joten sellainen tilaukseen. Parissa päivässä laite tulikin ja oli ainakin päällisin puolin kuin uusi ja pakattu todella hyvin. Mukana tuli myös GPS-antenni… ei orggis, mutta ihan käypä antenni, jollaisia on ollut tapana asennella kojetaulun sisään ja joskus päällekin.

Aloituskuvassa Boleron ympäriltä on jo kammettu kehys irti. Lähtee siis ihan varovasti jostain reunasta vääntämällä ja sen jälkeen vain määrätietoisesti nyppäämällä. Kuvassa näkyvien reikien kohdalla on metalliset klipsit, jotka pitävät kehikon paikallaan.

Soittimen (tai miksi sitä pitäisi kutsuakaan) koti. Alareunassa näkyy matkustajan airbagin merkkivalon johto. Jos virrat käyttää päällä ilman, että valo on kiinni, jää airbagin vikavalo palamaan kunnes vikakoodit on nollattu. Soittimen liittimet irtoavat kun vääntää alareunasta salvan auki.

GPS-antennin asennukseen saa paljon lisätilaa kun nyppää puhaltimen ritilät pois. Lähtevät ihan ulospäin vetämällä. Virallisten ohjeiden mukaan pitäisi käyttää koukkua, joka työnnetään ritilöistä sisään ja vedetään sisempää n. 15 cm syvyydeltä suuttimen takareunasta, mutta lähti se ilman mitään työkalujakin. Alakautta on helppo vapauttaa myös valoisuustunnistin, jonka reijän kautta suunniteltiin vietävän GPS-antennin johto kojetaulun sisään. Monet vakuuttelivat GPS:n toimivan ihan hyvin kojetaulun läpikin, mutta päätettiin nyt varmuuden vuoksi tuoda se ihan kojetaulun pinnalle.

 

Jälkimmäisessä kuvassa antenni paikallaan valoisuustunnistimen etupuolella. Tunnistimen kuoresta veistettiin kulmasta pieni pala, josta johto mahtui sisään.

Ja sitten Columbukseen piuhat kiinni ja käyntiin (kuvassa vielä väliaikaisasennus, jossa GPS:n piuha tulee tuolta sivusta). Aluksi oli ongelmana, kun eivät äänet toimineet. Tiedossa oli, että autoa pitää hieman koodailla VCDS:llä, mutta äänien puuttuminen oli pieni  yllätys. Hieman Googlettelua vaati, että tajusi valita autoon Volkswagen Sound Systemin Skoda Sound Systemin tilalle. Tämän kun valitsi, niin äänet alkoivat kuulua kajareista. Myös CAN-väylän ohjainlaitteelle piti koodata navigointi aktiiviseksi.

 

Myös mittaristoon ilmestyi lisää herkkuja Columbuksen lisäämisen jälkeen. Ylärivillä näkyy ajoilmansuunta koko ajan kellonajan vieressä ja näyttöön saa myös kompassin, sekä navigoinnin aikana ajo-ohjeita ja etäisyys- yms. tietoja. eBay-ostoksen kartatkin vaikuttivat olevan melko tuoreet (kartat olivat sisäisellä kiintolevyllä, DVD:tä ei mukana tullut).

Superbia hiukan puunailtu

Superb käytettiin puunattavana, sisältä ja päältä. Odottavan aika on pitkä, vieläkään ei ole papereita tullut, jotta pääsisi auton leimaamaan. Kuvat ei oo häävejä, otetaan parempia joskus paremmalla ajalla.

Superb nipussa

Tänään saatiin Superb viimein kasaan ja ajokuntoon. Lyötiin vielä Peksin Rotiformit alle ja nyt pääsee säätämään pyöränkulmat kuntoon, jotta pääsee hoitamaan loput paperityöt ennen katsastusta. Auto pelaa nyt hienosti… ja kulkee!

Ei tuo peräpääkään enää ihan niin rumalta näytä.

Superb: Kuvia kasailusta

SVT:n tarkastuksen jälkeen kasailu eteni vauhdilla, kunhan auto oli ensin kuskattu takaisin omalle tallille.

Käyttöautosta ja Rinta-Joupilta Porista tuli reilulla kolmella tonnilla varaosia.
Etukulmaan joutui vaihtamaan melkein kaiken. Töötti oli jäänyt ehjäksi, mutta mm. pesureiden säiliö ja ilmastoinnin putkia joutui uusimaan. Kuvassa taustalla näkyvän vetoakselin sisempi nivel oli “korkannut”, mutta se ei vaatinut muuta kuin kasaamisen, vaihtaa ei tarvinnut.
Kasailu alkoi altapäin, eli pohjaan lyötiin paikalleen uudet lämpösuojapellit ja kardaani ja pakoputki takaisin paikalleen.
Koneen kylkeen pulttailtu muutama uusi osa, mm. laturin ja kompuran kiinnityspalikka ja öljynsuodattimen jalka.
Laatikosta käytettiin irti mekatroniikan suojakansi, koska sen yhteen kulmaan oli tullut pieni osuma ja jouduttiin pieniin oikomistoimenpiteisiin.
Tässä etupää alkaa olla pikkuhiljaa nipussa. Superbin keula on melko yksinkertainen kasata. Puskuri ei kauhean monella ruuvilla ole kiinni.
Vasta kasailuvaiheessa tuli irroitettua lämpöpelti kannen takapuolelta. Helpotti huomattavasti downpipen kiinnittämistä.
Eihän sitä tietenkään ihan vakiokorkuisella autolla kehtaa ajella. Alle pultattiin KW:n Street Comfort alusta. Takaa pudotettiin niin alas kuin säätöjä riittää, edessä jäi vajaa 3 cm varaa vielä pudottaa.