Edellinen päivitys jäi siihen, kun Tesla oli käytännössä nipussa ja muuten valmis katsastukseen, mutta autossa kummitteli vielä pari vikakoodia, eli Teslan kielellä alerttia ja tästä syystä myöskään ilma-alusta ei toiminut. Teslan kun mällää niin, että airbagit laukeaa, niin nämä alertit ovat sellaisia, että ne eivät poistu, vaikka auton korjaisikin kuntoon. Muutenhan Tesla kuittaa itse viat pois sitä mukaa, kun laitteet tulevat kuntoon.
Vikojen nollaamisesta tulikin sitten isompi seikkailu – tästä taitaa tullakin vähän enemmän blogikirjoitus.
Elettiin siis joulukuuta 2020. Koska Tesla ei tarjonnut käyttöön minkään sortin diagnostiikkatyökaluja, olin yhteydessä Teslaan, että olis tällainen erikoisempi keissi, saisko viat nollattua. Selitettyäni tilanteen sain varattua ajan Teslan Lempäälän pisteeseen tammikuun puoliväliin, eli n. kuukauden päähän. Puhelimessa sanoivat, että on ensimmäinen tällainen tapaus Suomessa. Joulun pyhät meni sitten vain odotellessa.
Olin kyllä yrittänyt saada Teslalta tunnuksia Toolboxin käyttöön, joka on siis Teslan oma huollon ohjelmisto. Teslan nettisivujen (service.tesla.com) mukaan piti olla mahdollista luoda tunnus, jonka kautta pystyy ostamaan määräajaksi korjausohjeita ja myös Toolboxin käyttöön. Loin tunnuksen ja yritin sitä aktivoida luottokortin avulla, mutta se ei vain onnistunut. Olin useaan kertaan yhteydessä heidän keskitettyyn Euroopan tukeen, mutta siellä vain siirreltiin palloa eteenpäin, eikä ikinä palattu asiaan, vaikka luvattiin. ”Toinen tiimi hoitaa”. Koko hommasta jäi sellainen kuva, ettei tunnusta oikeasti haluttu antaa ja nettisivut oli luotu vain EU:n asetukset täyttääkseen. Kaverit yllyttivät jo haastamaan Tesla oikeuteen.
Tammikuun 13. päivä sitten ajoin auton Lempäälään. Ilmajousitus ei toiminut ja matkalla keula alkoi hiukan laskea alas. Hiukan jopa jännitti, että kuinka alas se tippuu, mutta hyvin sitä perille pääsi. Aamulla heti paikan auettua jätin auton avaimineen huoltoon ja jäin itse sinne aikaa tappamaan ja läppärin kanssa töitä tekemään. Parin tunnin kuluttua minut kutsuttiin neukkariin ja selitettiin, että ei tämä nyt ihan niin helposti käykään. Myönsivät tehneensä huonosti pohjatyöt ja selittivät, että Teslan policyn mukaan he eivät saa autolle tehdä mitään ennen kuin sille on tehty korkeajännitepuolen testi, jonka hintaa eivät osanneet edes sanoa muuten kuin että ”ei se nyt montaa tonnia maksa”. Ja sitä ennen minun pitäisi tehdä anomus, jossa selitän miten auto on korjattu, mihin sähköihin olen koskenut jne. Ja lisäksi annettiin paperi SC-15-00-006 Salvage-Titled Vehicle Notification, jossa selitettiin, miten kolariautoista takuut loppuvat ja miten Supercharger-pikalataus lakkaa toimimasta. Lisäksi lyötiin käteen lomake SC-18-00-007 Owner Notification and Acceptance of Unperformed Repairs, jossa on paikat allekirjoituksille ja tiedot ajoneuvosta. Tätä lomaketta ei kuitenkaan täytetty.
Olin kyllä etukäteen kuullut etenkin jenkeistä tästä, että SC on lakannut kolariautoista toimimasta. Olin kuitenkin toiveikas, että tämä on Amerikan juttuja, koska olin ollut mm. brittiläiseen kaveriin yhteydessä, jonka kolariauton vastaavia vikakoodeja oli Teslalla nollailtu ja hänellä SC oli pysynyt toiminnassa.
Tässä kohtaa eittämättä harmitti aika paljon. Vikakoodeja ei saatu pois, koska autoon ei heidän mukaansa omien työntekijöiden turvallisuuden takia voinut kajota. Siitä huolimatta olivat täyttäneet ilmastoinnin, jonka olin pyytänyt tekemään ja säätäneet ajovalot. En tosin tiedä miten se pystyttiin tekemään, kun ilmajousitus ei toiminut ja keula oli selvästi alempana kuin perä. Joka tapauksessa tämä hukkareissu maksoi muutamaa senttiä vaille 400 euroa ja SC:n menetyksen. Tai no, tuli sentään ilmastointi täytettyä.
Kotimatkalla kävin Pirkkalan McDonald’silla kokeiltua, että pikalataus toimii. Ja toimihan se. Kotimatkalla keula edelleen laski, mutta pääsin kuitenkin takaisin kotiin. Olin myös tilannettani Facebook-ryhmässä selittänyt jo aiemmin ja minuun otti yhteyttä jo kotimatkan aikana kaveri, joka lupasi, että voisi ehkä auttaa. Hänellä oli kontakteja Itä-Euroopassa ja siinä matkalla päätin, että nyt saa Tesla pitää tunkkinsa ja laitetaan auto kuntoon ilman heitä. Tästä alkoikin sitten mielenkiintoinen jatko tarinalle.
Itä-Euroopan kontaktit edellyttivät, että auto piti saada nettiin ja heidän tietokoneensa siis etänä kiinni VPN-yhteyden kautta minun autooni. Hommasin heidän neuvomansa reitittimen ja viikon-parin odottelun jälkeen oli aika yrittää vikojen poistoa. Olin jo aiemmin syksyllä hommannut Teslan diagnostiikkaporttiin sopivan Fakra-kaapelin ja se kytkettiin nyt hanskalokeron takana olevan autopilotin tietokoneen kaapeliin, siitä reitittimeen ja edelleen VPN-yhteyden kautta ulkomaan kontaktien tietokoneelle.
Silloin en ihan vielä ymmärtänyt mitä tapahtuu, mutta saivat he ainakin heti komennettua auton tehdasmoodiin (Factory Mode). Seurasin mitä auton näytöllä tapahtuu ja noudatin ohjeita, mitä minulle netin yli välitettiin. Välillä pyydettiin buuttaamaan ja asentamaan ohjelmistopäivityksiä, mitä autolle tuli samaan tapaan kuin välillä niitä muutenkin netin yli tulee. Käytännössä siellä ilmeisesti ajettiin software-redeploy eli ohjelmiston uudelleenasennus. Tarkkaan en vieläkään tiedä mitä muuta tehtiin – ilmeisesti heillä oli Toolbox käytössä.
Joka tapauksessa, ilmajousitus saatiin näiden toimenpiteiden myötä toimimaan (alertti poistui), mutta airbagiä ei. Tätäkin koitettiin taklata asentamalla vanhempaa firmwarea autoon, mutta ei onnistunut. Vaihtoehdoksi jäi irrottaa airbagin ohjainlaite ja lähettää se heille.
RCM-ohjainlaite sijaitsee aika hankalassa paikassa kojetaulun alla keskikonsolin etureunassa. Konstailemalla sen sieltä sai kuitenkin pois ja matkalle Itä-Eurooppaan. Matka oli pitkä, ja kesti n. kuukauden, ennen kuin boksi palautui takaisin. Boksi paikalleen ja voilá – vikakoodi poissa ja auto oli ensimmäistä kertaa täysin kunnossa! Tai niin luulin…
Ilma-alustan haasteet jatkuvat
Auto siis oli kunnossa, ja sain sen viimein katsastettua maaliskuun 2021 loppupuolella. Jostain syystä kuitenkin keula tippui yön aikana alas. Etsin pitkän aikaa vuotoa – ajattelin, että se voisi olla esimerkiksi venttiiliblokissa, jonka letkut olivat olleet auki remontin aikana ja koko blokki mahdollisesti saanut kolarissa vauriota. Sieltä en kuitenkaan vuotoa löytänyt. Lopulta otin koko etutolpan ”käteen” ja sieltä se vika sitten lopulta löytyi. Koska vika oli nurkassa, josta olin tukivarrenkin vaihtanut, ajattelin, että tolppa olisi kolarissa saattanut ottaa osumaa, joten tilasin uuden tolpan. 1500 euroa.
Myös kesärengasaika alkoi ja päätin hommata Rimfixiltä Momon vanteet. RMX:n omat customvanteet oli myös suunnitelmissa, mutta toimitusajat olisivat venyneet liian pitkäksi. Momon vanteet oli Model S:lle mitoitettu, oikean kokoisella keskireijällä ja offsetilla. Ainoa haaste niiden kanssa oli, että Teslassa vetarien pään kierre on tolkuttoman pitkä ja vanteen keskimerkki ei mahdu olemaan paikallaan.
Em. ongelmaan löytyi lopulta melko yksinkertainen ratkaisu. Koska en halunnut vetareita purkaa pois, katkaisin ylimääräiset pois paikallaan rautasahalla. Hiki vähän tuli, mutta ei siinä lopulta kovin kauaa mennyt.
Hyvältä näyttää, pussit tyhjinä 10 cm puupalikat nostokohdissa. Vanteet on 9,5×21 ET 32. Autoon tuli keväällä teetettyä myös Ceramic Pro -käsittely.
Jotkut pelottelivat, että alusta pitää kalibroida, kun tolpan vaihtaa. Ei tarvitse. Uusi tolppa vaan paikalleen ja kovaa ajoa. Kaksi päivää. Seuraavaksi antautui takapää.
Hiekkatietä ajaessa oikealta takaa oli kuulunut vähän hassua kopinaa. Ihan niinkuin pakoputki ottaisi koriin kiinni polttisautossa. Lapsia kouluun kuskatessa sitten kuului pieni possahdus ja sen jälkeen suhinaa. Ja perä laski tonttiin. Näin meni takaa ilmapussi rikki. En ollut ehtinyt nosturille asti kopinaa ihmettelemään. No laiskuuttakin siinä taisi vähän olla.
Tällä kertaa päätin tutkia hommaa vähän tarkemmin ja purin takatolpan siinä toivossa, että pelkän pussin pystyisi vaihtamaan. En kuitenkaan löytänyt pelkkää pussia mistään tilattavaksi.
Ilmeisesti pussi oli ollut jotenkin rypyssä, kun auto on ollut tontissa ja kompuraan on lyöty virrat, jonka jälkeen järjestelmään on tullut paine, mutta pussi on jäänyt ryppyyn alumiinikuorensa sisään. Sitten ajan myötä autolla ajaessa pussi hinkkasi itsensä rikki. Ei muuta kuin kättä taskuun ja uusi tolppa tilaukseen. 1500 euroa jälleen. Nyt osa löytyi Vantaalta hyllystä eikä tarvinnut odotella paria viikkoa, kuten etutolpan kanssa.
Ja tämähän ei tietenkään vielä riittänyt. Muutaman viikon jälkeen alkoi jälleen etupää vajota. Nyt syyllinen löytyi sitten kuljettajan puolelta.
En tajunnut tarkistaa etutolppia samalla kun painin takatolpan kanssa. Myös etupään pussi oli tyhjässä tolpassa asettunut jotenkin huonosti ja jäänyt hassusti rypylle vastaavan alumiiniputken sisään. Tässä se oli sitten myös tämä hinkannut itsensä pikku hiljaa puhki. Todennäköisesti tällainen vika oli siinä oikean puolen tolpassakin aikanaan ollut, enkä ollut sitä tajunnut silloinkaan. Nyt myös ymmärsin, miksi alustasta kuului muutamia pamauksia, kun alun perin manuaalisesti täytin ilmaa pusseihin maalauksen jälkeen venttiiliblokin ja kompuran pinneihin jännitettä antaen – ilmapussi siellä alumiiniputken sisällä haki paikkaansa.
Kolme 1500 euron tolppaa tilattuani voin sanoa, että on oppirahat maksettuna ja nyt tiedän miten tyhjä järjestelmä pitää täyttää, jotta pussit asettuvat putkien sisään kunnolla ja pysyvät ehjänä. Olkaahan muutkin tarkkana – koittakaa saada järjestelmään edes vähän painetta silloin, kun auto on vielä nosturilla ”pussit suorana”.
Nyt olisi sitten kolme vähän ajettua Teslan iskaria hyllyssä odottamassa, jos joku joskus sattuu tarvitsemaan. Tai jos niihin joskus saa pelkkiä pusseja varaosana.
Pikalataus toimii
Vaikka Tesla otti Supercharger-latauksen pois toiminnasta, toimii autossa kuitenkin DC-pikalataus muilla kuin Teslan omilla latureilla. Tämä näkyy Factory Modessa auton konffiksessakin, vaikka Fast Charging on NotAllowed, on Other Fast Charging Allowed. Kotiseudulla ei pikalatureita ole ja aika vähän on tullut matkusteltua kotimaassa – 98-prosenttisesti on lataus tapahtunut kotona AC-laturista. Muutaman kerran on kuitenkin tullut käytyä kauempana. Ao. kuvassa ollaan Porissa McDonald’silla Kempowerin laturia testaamassa.
Jälkifiilikset
Kirjoitelen tätä n. vuosi sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran luulin, että auto on kunnossa – ei muuta kuin poistetaan parit vikakoodit ja mennään katsastamaan. Käytännössä kaikki ilmajousivaivat yms. huomioon ottaen olen autolla kunnolla ajanut vasta n. toukokuulta lähtien. Ostin auton omaan käyttöön ja olen sen ajatellut pitääkin vielä pitkään. Jos ei nyt sitten jotain selvästi houkuttelevampaa tule tilalle. Model S on hieno laite (etenkin kun ottaa huomioon, että kyseessä on 10 vuotta vanha malli), kun unohtaa sen, että harrastelijoille ja Teslan ulkopuolisille korjaamoille autojen korjaaminen on tehty hyvin hankalaksi.
Keväällä Autokierrätys L&G:lle hankimme myös laitteet, joilla pystymme itse tekemään autoille enemmän – laittamaan auton factory modeen, joissain määrin muuttamaan konffauksia yms. Tesla toki tekee tästä aina vaikeampaa uudempien päivitysten myötä. Aiemmin esimerkiksi pystyi asentamaan vanhempia firmiksiä, tämä on nyt ainakin toistaiseksi estetty uusien päivitysten myötä. Myös vanhemmat Tegra-pohjaiset MCU:t toimivat eri tavalla kuin uudemmat Intel Atomit.
Nyt syksyllä Tesla viimein avasi myös mahdollisuuden rahaa vastaan ostaa Toolboxin käyttöoikeus. Testailin sitä parin päivän ajan (hintaan 175eur/pv), mutta ei silläkään ihan kaikkea pysty tekemään. Kyseessä on external-versio, Teslan omissa huolloissa on varmasti enemmän ominaisuuksia käytössä.
Vuoden aikana on kertynyt hurjasti kokemusta Teslasta ja nyt Autokierrätyksen kanssa pystymme tarjoamaankin tarvittaessa erilaisia huoltoja ja muita korjauksia. Vuoden aikana on mm. vaihdettu ilmastoinnin kompuraa korjattu ja vaihdettu ovenkahvoja ja lämppärin vastuksia.
Vaikka omassa autossa ei ole enää Teslan takuita jäljellä, en ole siitä ollenkaan ahdistunut. Vuoden aikana on tullut sen verran omaa kokemusta ja kontakteja, että vika kuin vika saadaan kyllä jollain tavalla itse kuntoon. Olemme Right to repair – aatteen kannattajia ja valmiita näkemään vähän vaivaakin, jotta laitteet saadaan liikkumaan ilman valmistajan erikoistyökaluja ja -hintoja. Supercharging-latauksen puute ei ainakaan omaa elämääni haittaa yhtään, koska HPC-latureita alkaa olla niin paljon, että matkanteko kyllä joutuu siinä kuin muillakin sähköautoilijoilla. Kaikenkaikkiaan auto jäi kuitenkin maksamaan merkittävästi vähemmän kuin mitä vastaava kolaroimaton näin uusi auto olisi maksanut.
Lämppärin vastuksesta puheen ollen, nyt talven tullen ovat alkaneet haasteet sisätilan lämmityksen kanssa. Koppi lämpenee, mutta ei kunnolla. Isommalla pakkasella pitää olla puhallus ja lämmöt täysillä, että edes etulasit pysyvät auki. Näin paska Teslan lämppäri ei oikeasti toimiessaan ole. Toistaiseksi en ole vikaa onnistunut paikantamaan – olen vaihtanut PTC-vastuksen ja mitannut kaikki lämppärin anturit. Mitään alerttiakaan tuosta lämppäristä ei tule.
Yleisesti lämppäriongelmat ovat kiusanneet Teslaa aika laajalti kuluneena talvena. Model S:iin on vaihdettu PTC-vastuksia & sulakkeita ja samaan aikaan aika paljon Model 3:ia ja Model Y:tä on ilmalämpöpumppuongelmien takia varikolla. Facebook-ryhmiä lukiessa ongelmia on ollut myös Model X:issä ja joskus pitää manuaaliasetuksien kanssa kikkailla, että lämmöt saa pysymään järkevinä ja lasit auki ajon aikana. Kalifornian autofirmalla on vielä vähän opettelemista näistä pohjoisen olosuhteista, vaikka hieno auto muuten onkin. Myös karmittomat lasit ja upotetut ovenkahvat aiheuttavat välillä harmia, jos autoa ei pysty säilyttämään katoksessa.
Edellä mainittuja ongelmia ei ole seuraavassa projektikohteessamme, Audi e-Tronissa. Oletan myös lämppärin toimivan mukisematta.
Finnish 
English