Seat Leon FR TDI

Keväällä 2009 alkoi Audi käydä yhtäkkiä ahtaaksi. Heikille oli esikoinen tulossa ja 2-paikkaisena Audi joutui lähtemään kiertoon. Sääli oli luopua kun kesäkin oli vasta aluillaan.

No, Peksi oli jo jonkun aikaa seuraillut Espoon AVK:lla ollutta Seat Leonia ja alkoi puhua, että kannattaisi varmaan hakea pois. Heikki ei Leonia ollut oikein vaihtoehtona miettinytkään, mutta kun sen sieltä halvalla sai, niin piti sitä sitten palata takaisin Leonin omistajaksi. Audiahan edelsi edellisen sukupolven TDI-Leon. Hauskoja yksityiskohtia oli se, että molemmat Leonit, edellinen ja tämä uusi, sattuivat olemaan aikalailla vastaavat; mallisarjan tehokkain diesel (TS vs. FR), ostettu Espoon AVK:lta käytännössä kuvien perusteella ja värikin vielä sama. Lopulta vauriotkin osoittautuivat aikalailla samanlaisiksi. Tässä uudessa tuli korjaus kalliimaksi, kun piti sisustaan uusia turvalaitteita.

Leon on vuosimallia 2008 (alkuvuonna rekisteröity) ja mittarissa oli karvan alta 30 tkm. Sisältä uudenveroisessa kunnossa. Auto ehti olla AVK:lla jopa pari kuukautta. En tiedä miksi ei kenellekään kelvannut.

Ensin puskurin jämät ja konepelti pois, jotta pääsee pikkuhiljaa tarkemmin tutkimaan onko mitään yllättävää ja kallista hajalla.

Kuskin puolen runkoaisan pää on hieman vääntynyt, pikku juttu oikaista. Myöhemmin runkoaisan päätylappu meni myös vaihtoon, kun sellainen sattui sopivasti löytymään.

Tässä sitten keulan kallein paketti: Ilmastoinnin kenno, syyläri ja välijäähdytin flekteineen.

Isompi flekti oli painanut ahtoputken lyttyyn, ja putki taas starttimoottoriin. Startti meni myös vaihtoon. Löytyi onneksi uudenveroinen käytettynä purkaamolta.

Tuollainen läjä sitä romua sitten tuli illalla purettua tuosta pois (kuvassa taka-alalla olevat peltivanteet ja äkeen osat eivät tosin kuuluneet Leonin varusteisiin). Pientä muovisilppua on aika paljon. Tästä alkoi sitten ostoslistan laadinta... listasta tuli aika pitkä.

Tuossa keulalta purettuna kaikki rikkinäinen. Eniten vaivaa piti nähdä tuon ahtoputken irroittamisessa, takimmainen kannatinruuvi on melko hankalassa paikassa. Lokasuojan irroittamiseksi piti ensin irroittaa A-pilarin pikkuikkuna. Se on sisäkautta kolmella mutterilla kiinni... ja jotta niihin pääsi käsiksi, piti ensin irroittaa A-pilarin sisäverhoilu.

Tämän verran oli jäänyt jäljelle kuskin puolen umpiosta. Tuossakin on silti paljon rahanarvoista osaa. Pelkkä umpio kun maksaa uutena vajaa 400 euroa, ja se ei vielä sisällä ohjauselektroniikkaa ja polttimoita. Ne sai siirrettyä vielä tuosta risasta umpiosta... bi-xenonit ja kaarrevalot toimivat kun myöhemmin niitä pääsi koittamaan.

Kuskin puolelle tuli siis uusi umpio, hanttarin puolelle ostin korjaussarjan, jolla ehjätään katkenneet kiinnityskorvakkeet. Marmoritiskiltä siis saa muutamalla kympillä "varaosakorvat", jotka ruuvatan kiinni katkenneiden tilalle, ei tarvitse ostaa kokonaan uutta umpiota.

Pekka oli saanut yhtenä iltana tarmonpuuskan ja oikonut ylemmän aisan ja irroittanut vääntyneen runkoaisan päädyn ja oikonut muutenkin aisan pään. Uusi päätylappu on tässä vielä hitsaamatta paikalleen.

Uusien osien sovituksessa huomattiin, että keula on viitisen milliä oli sivussa. No, eipä siinä mitään, auto kuskattiin Siikaisiin robottiin kiinni ja oikaistiin mokoma. Pari tuntia siinä meni kun keulaa kiskottiin, osia soviteltiin ja vähän mittailtiinkin.

Kuskin puolen runkoaisan päätylappu hitsattiin samassa yhteydessä.

Etunurkan kasailu käynnissä.

Kuskin oven etureunassa oli myös pieni jälki (jota en huomannut kuvata), ja piti ovesta irroittaa peili maalausta varten. Käytännössä piti sitten purkaa koko ovi jotta peilin sai irti. Ensin oveen menevät sähköjohdot irti (haitarikumin sisällä liitin), sitten oviverhoilusta kaijutinritilä ja peitelevyjä irti ruuvarilla kampeamalla ja jälkiä välttäen. Sen jälkeen lasi irti, sitten oven kahva ja lukkomekanismi ja lopulta nostettiin koko paketti yhtenä kappaleena pois oven sisästä. Ei sinne sitten enää mitään jäänytkään.

Korin oikaisu- ja maalaushommat tehtiin Siikaisissa Autoasennus J. Järvenpäällä, eli tuttavallisemmin Jaskan luona. Tässä on Jaska jo hommansa tehnyt ja kasailu täydessä käynnissä.

Myös etuturvavyöt menivät vaihtoon. Kolarissa niissä olevat kiristimet laukeavat, kertakäyttökamaa. Verhoiluja purkaessa paljastui myös Epsanjalaista työn laatua. Helmamuovissa oli vaivauduttu laittamaan vain joka toinen kiinnitysklipsi ja B-pilarin alamuovin kolmesta klipsusta oli vain yksi asennettu ja sekin runtattu solmuun, ilmeisesti ei ollut sattunut vain olemaan osa ihan kohdallaan kun oli painettu kiinni. Samallalailla oli A-pilarin verhoilussa klipsi solmussa. Toisella puolella B-pilarin alamuovissa oli sentään kaksi klipsua kolmesta mahdollisesta ja molemmat ehjiä. Apukuskin puolelta oli myös vyön korkeudensäätömekanismi rikki. Noita usein menee, kun vyö laukeaa ns. tyhjänä ja vetää sen sitten ylikireään.

Verhoilun purku alkaa repimällä kynnysmuovi irti ihan vain voimaa käyttäen. Korjausohjeiden mukaan pitäis irroitella vaikka mitä C-pilarinkin muoveja ennen, että saa kynnysmuovin irti. Kynnysmuovi on takapäästä C-pilarin verhoilujen alla, mutta sitä ei tarvitse kokonaan irroittaa, jotta pääsee turvavyön pultteihin ja B-pilarin alamuovin kiinnitysruuvit avaamaan. B-pilarin muovit on parilla ruuvilla ja klipsuilla kiinni, lähtee aika helposti irti eikä mitään hajonnut.

Keula alkoi olla muutenkin kasassa. Puskurikin laitettiin näön vuoksi paikalleen. Täytyi myöhemmin ottaa vielä pois, jahka yksi ilmanohjainmuovi ja toinen lampunpesuri saapuivat. Asennettiin myös H&R:n "madallussarja". Ei se niin kauheasti tuntunut madaltuvan, kts. ao. ennen ja jälkeen kuvat. Kesärenkaat tuli kanssa heitettyä samassa yhteydessä alle kitkojen tilalle. Vanteina TT:ssä olleet Audi A8:n lisävaruste-Parabolit. 8,5x18" ET 45. Renkaat 225/40 Good Yearit.

Kojataulu siis pitää aina airbagien laukeamisen jälkeen vaihtaa, koska matkustajan puolen bagi tulee kojetaulusta läpi. En tiedä mikä järki siinä on, että se matkustajan bagi ja turvavyö pitää aina pamauttaa vaikkei siinä ketään istukaan. Autossa on kuitenkin penkissä tunnistin joka muistuttaa matkustajaa turvavyöstä, kunnes sen kiinnittää. Tulee vaan korjaaminen pari tonnia kalliimmaksi kun pitää se kojetaulu, bagi ja turvavyö uusia.

No, kojetaulun vaihtaminen alkaa irroittelemalla keskikonsoli. Nappulat, kotelot, vaihdekepin suojapussi ja kylkiverhoilut väännellään irti klipsuistaa. Koko keskikonsolin irroittamiseksi tarvitsee irroittaa vain muistaakseni viisi ruuvia, kaikki muu on "napsuilla".

Sitten soittimen kimppuun. Foorumivinkkien perusteella leikkattiin pellistä n. sentin levyiset soirot, jotka työnnetään soittimen ylä- ja alareunan koloihin, ja niin sen vain sai sieltä nypättyä irti. Alla kuva myös kiinnitysklipsistä. Neljällä tuollaisella on soitin kiinni. Apuna myös isompi ohut pellinpala, jolla sai vähän aviteltua reunasta vääntäessä, pikku ruuvarilla tulisi vain jälkiä muoviosien reunoihin. Soittimen takaa löytyy sitten kiinnitysruuvit keskimmäisille ilmasuuttimille ja ilmastoinnin paneelille.

Mittariston kehikko lähtee myös ihan vaan voimalla irti ja mittaristo neljän ruuvin jälkeen nyppäämällä. Apukuskin puolelta hanskalokero ja kojetaulun molemmista päisät luukut auki. Viikset täytyy myös purkaa pois tieltä. Diagnostiikkapistoke irti, samoin piuhat oikean ja vasemman ilmasuuttimen lämpötila-antureilta ja vielä ilmastoinnin aurinkotunnistin kojetaulun päältä. Lopuksi kojetaulun kiinni pitävät 11 ruuvia irti ja kojetaulun voi nypätä pois.

Vanha ja uusi rinnakkain. Tai aika uusiahan ne molemmat on... Kojetaulu oli korjauksen kallein yksittäinen osa, hiukan vajaa 600 euroa. Airbagit ja turvavyöt löytyi onneksi käytettynä, säästi siinäkin muutaman satasen. Uutena bagit ovat myös n. 600-700 euroa kappale, turvavyöt reilu 150 euroa.

Matkustajan puolen "pommi".

Sitten vain kaikki päinvastaisessa järjestyksessä nippuun.

Sitten tuulilasin kimppuun. Alkuperäinen siis sahattiin "vaijerilla" irti ja veisteltiin lasin kehyksen reunasta ylimääräiset liimat pois. Sekä lasin reuna että tiiviste käsiteltiin pohjustusaineella/primerilla ja sen hetken kuivahdettua vedettiin lasin reunaan lasiliima. Lasi nostettiin paikalleen imukupeilla. Sitten vain muovit ja pyyhkijät paikalleen, vähintään neljä tuntia odottelua ja valmis.

Tällainen siitä sitten tuli. Aikaa kului reilu kolme viikkoa, josta pääosa osia etsiessä ja odotellessa.

Audin vanteet istuvat ulkonäön ja offsetin puolesta mukavasti.

Leon myytiin huhtikuussa 2011 perheen kasvamisen ja lisätilan tarpeen johdosta. Kyllä neljäkin henkeä Leonilla matkustaa, mutta kahden lapsen rattaat (tai sisarusrattaat) ei oikein kyytiin enää näppärästi mene.