Audi TT Roadster quattro

Heinäkuun alun helteet sekoittivat Heikin pään, ja diiselmies sortui bensavehkeisiin. Pidemmän aikaa oli tehnyt avoautoa mieli, samoin kuin nelivetoa, ja kun vielä kaverin vaimo sopivasti terassilla istuskellessa ihmetteli kun avoautoilla ajavat vain vanhat ukot, eivätkä sen ikäiset joiden niillä kuulemma oikeasti pitäisi ajella. Siinä kotimatkalla oli kadun reunassa musta quattro TT (umpimalli tosin), ja siitä se ajatus sitten lähti...

Mobilea ja Autoscouttia tuli selattua viikonloppu ahkerasti, viikon verran pohdintaa ja perusteluiden miettimistä, pari puhelua ja Seatti myyntiin (kiitos Rollelle, auto meni hyvään kotiin) ja MDComprex töihin.

Doeringin palvelu oli loistavaa, ja alle viikon sisällä puheluista oli Audi noudettavissa Laitilasta. Tällainen peli sieltä sitten pihaan tuli pari viikkoa sen "kohtalokkaan" terassireissun jälkeen...

Audi TT Roadster quattro, 1.8T 20v 165kW, vuosimalli 2000. Väri Nimbus-harmaa helmiäinen, alla 17" Parabol-vanteet.

Verhoiluna lisävarusteinen baseball-teeman mukainen "räpyläverhoilu". Muuten sisältä löytyy mm. automaatti-ilmastointi, Bosen kaiutinsysteemit Audin omalla Concert-soittimella... kasettisoitin tottakai, CD-vaihtajalla höystettynä.

Ei muuta kuin 90-luvun alun kasetit kaivaen ja DJ Bobot soimaan.

Mittarissa vajaa 120tkm. Muutama pikkuvika (joista toivottavasti saa alennusta veroihin), mutta hieno peli kaikenkaikkiaan.

Parabolien suojana olleet Pirellit olivat aivan loppu, joten alle tuli nyt sitten pistettyä Leonista jääneet Cupra R:n 18" vanteet uudenkarheine Pirelleineen... katsotaan nyt miten pitkään ne alla pyörivät. Tuskin mitään uutta tulee ainakaan ennen ensi kesää, pitää nyt ensin odotella ainakin se veropäätös.

Autolla olisi nyt sitten tarkoitus pärjätä myös talven yli, se järkevä käyttöauto kun tuli myytyä. No, eiköhän se quattro-kiva korvaa sen menetetyn tavaratilan, takapenkin, edullisemman polttoaineen ja kovan katon... Lisää kuvia tulossa jahka niitä ehditään ottamaan ja nettiin pistämään.

TT sai viimein kilvet lokakuun alkupuolella. Veropäätöksen tuleminen kesti n. 10 viikkoa. Päätös oli ihan linjassaan, tulli oli arvioinut auton verotusarvoksi 100 euron tarkkuudella sen hinnan mitä se lopulta tuli veroineen ja tuontikuluineen maksamaan.

Cupra R:n vanteet näyttävät TT:n alla valkoisina tältä.

Kasettisoittimessa pauhaa Basic Element...

Yllä olevassa kuvasta näkee myös mittariston tyyppivian, väärin näyttävän polttoainemittarin. Ajotietokone näyttää ihan oikein jäljellä olevan matkan (50km), mutta mittari näyttää tankin olevan vielä puolillaan. Ihan niin paljoa TT ei sentään kuluta :)

Jos joku ihmettelee kilometrilukemaa, kyseessä ei ole edes auton alkuperäinen mittaristo, vaan käytettynä hommattu vaihtomittari. Alkuperäisessä oli vialla tuo keskellä oleva iso näyttö... Mittaristot siis TT:n heikko kohta.

Syksyllä tuli harjoiteltua myös kaukosäädinavaimen purkamista. Avaimesta oli taittuva metalliosa murtunut ja se piti vaihtaa. Eihän se millään meinannut hajota osiksi, lopulta se kasassa pitävä ruuvi löytyi avaimen Audi-logon alta.

Talven lähestyessä meinasi tulla hätä kahdestakin syystä. Ensinnäkin talvivanteiksi suunnitellut alkuperäiset parabol-vanteet varastettiin rengasliikkeestä. Rengasliikkeen vakuutus onneksi ne sitten korvasi ja uudet tuli tilalle muutamassa päivässä. Jos tuollaisia alla näkyvien kuvien vanteita kovasti kaupitellaan epäilyttävän halvalla, ottakaa yhteyttä vaikka palaute-sivun kautta. Vanteet ovat harvinaset lisävarustevanteet, Suomessa niitä ei ole kovin montaa sarjaa. Normaali hinta pelkälle käytetylle vannesarjalle on kunnosta riippuen 700-1000eur. Renkaina nyt talvella Michelinin X-Ice testivoittajat (225/45-17"), varastetuissa vanteissa ei renkaita ollut.

Toiseksi, kangaskatto ei ole talvikäytössä kaikkein käytännöllisin. Kyllä se ihan lämmin on, mutta jos se pääsee kastumaan ja jäätymään, pitää se rasittavaa natinaa. Saksasta tuli sitten hankittua käytettynä alkuperäinen hardtop, sopivasti oikean värinen. Tuli sekin maksamaan melkein kaksi tonnia, koska lisäksi joutui vielä hankkimaan asennussarjan, jotta katon sai autoon kiinni. Pois ottaminen käy sitten kyllä ihan parissa minuutissa.

Hardtopin kanssa autoa ei normaalista umpikattoisesta juuri erota. Tai no, kyllä se tuo hardtopkin hiukan natisee epätasaisella alustalla. Ja pakko se on mainita... ei riemulla rajaa kun quattrolla ajaa. Voisipa jopa sanoa että talviautoksi aivan loistava peli :)

Auton mukana tuli myös tavarateline, Joulun pyhinä tuli se asennettua, että saa suksetkin mukaan matkaan.

Helmikuussa tuli vierailtua Viänäsringillä Pertunmaalla... tottakai piti kokeilla miltä avoautoilu tuntuu keskellä Suomen talvea.

Eikä edes kylmä tullut. Pakkasta oli seitsemän astetta, mutta autossa tarkeni oikein mukavasti kun lämmityslaite puski lämmintä ilmaa.

Lunta tuli hiukan tupaan... mutta kyllä avoauto hiukan kosteutta kestää. Enpä olisi kesällä uskonut että joudut joskus vielä skapaamaan tuulisuojalasin puhtaaksi.

Etupuskuri oli jo rikki, kun auto saapui Suomeen.

Viänäsringillä puskuri otti lievää kosketusta lumipenkkaan, ja damagea tuli hiukan lisää.

Myös takapuskuri oli kolhittu Saksassa johonkin. Oli siis aika keksiä jotain... eihän sitä pitkään kehtaa ajella rikkinäisillä ja naarmuisilla puskureilla.

Etupuskurin purkaminen aloitetaan irroittamalla konehuoneen puolelta akun peittävä muovi ja etureunan suojamuovit. Muovien alta löytyy kuusi torx-ruuvia, jotka kiinnittävät puskurin yläreunan.

Alapuolelta puskuri on kiinni kahdella ristipääruuvilla. Kuvakulma kertoo myös hiukan puskurin vaurioista.

Sisälokasuojia avataan sen verran, että päästään käsiksi niiden takana oleviin puskurin kiinnitysmuttereihin. Kaksi molemmin puolin. Ehkä hiukan hankalassa paikassa, etenkin alempi johtuen välijäähdyttimistä.

Vielä lampunpesureiden letkun pikaliitin auki, reipas nykäisy ja puskuri on lattialla.

Takana periaatteessa sama homma. Ylhäältä muutama torx, samoin alta ja sisälokareiden takaa pari isompaa pulttia.

Puskurin alta paljastui melkoinen värinänvaimennin.

Sipaus kittiä takapuskuriin...

...kuten myös uuteen etupuskuriin. Etupuskuri on PPI:n tuotantoa. Yllättävän hyvälaatuinen lasikuitupuskuriksi. Tuurilla löysin puskurin Suomesta, kun kaveri ei lopulta päättänytkään asentaa puskuria omaan autoonsa.

Välijäähdyttimien ritilät viimeisteltiin ennen maalausta.

Hiontavärin jälkeen pinnat hiottiin vielä kerran nelisatasella paperilla.

Jaska maalaamassa Nimbus-harmaata värimassaa.

Takapuskuri maalattuna, vielä lakka puuttuu.

Etupuskuri lakattuna.

Etupuskuri kasattiin ennen asennusta. Välijäähdyttimien ritilöiden ja lasinpesureiden kiinnitys, lopuksi maski. Maski on Audi A8 W12-mallista.

Ja sitten puskuri kiinni autoon. Lähes suoraan sopi paikalleen, vain valoja piti hiukan säätää.

Hiukan tuo puskuri kyllä kaipaisi kaveriksi isompaa vannetta.

Koska rahat oli tuhlattu puskuriin, piti valtavan isojen kromivanteiden ostoa hiukan lykätä ja keksiä budjettiratkaisu. Tallin perältä löytyivät edelleen eräät melkein jo "kiroukseksi" muodostuneet Seat Leon Cupra R:n vanteet. Nämä vanteethan on jo kertaalleen kiillotettu, maalattu kerran kultamaalilla ja kerran kromimaalilla. Erikoismaaleissa oli se ongelma, että lakka ei pysynyt kiinni, ja syksyllä '05 vanteet olivat aika huonossa kunnossa, käytännössä valkoinen pohjamaali oli jäljellä.

Mielessä kävi jo hassu ajatus kiilloittaa vanteet uudelleen. Ajattelin että se käy äkkiä kun se oli jo kertaalleen tehty, ts. pohjat olisivat valmiina. Niin se vain aika kultaa muistot. No, onneksi sormenpäiden muisti on sitäkin pidempi, ensimmäiset pyyhkäisyt hiekkapaperilla vanteen pintaan palauttivat kaikki kamalat muistot ja hylkäsin ajatuksen välittömästi... en vähiten sen takia, että vasta tässä vaiheessa muistin, että vanteet oli hiekkapuhallettukin ennen viimeistä kromimaalausta, ja käytännössä kiilloitushomma olisi ollut siis täysin yhtä vaativa kuin ensimmäisellä kerralla.

"Kiilloitus" aloitettiin poistamalla maalit vanhalla kunnon Nitromorssilla, hiekkapaperilla ja paineilmavehkeillä.

Etupuolelta vanhat maalit poistettiin kokonaan, takapuolelta vain enimmät ja pinnat karhennettiin.

Pintaan vedettiin ensin primeri.

Sitten päälle vaalea hiontaväri, joka tukkii pinnan karheudet.

Hiontaväri hiottiin 400:lla paperilla.

Ennen pintamaalausta vedettiin uusi kerros primeriä. Tällä saatiin pinnasta kokonaan tasavärinen, valittu värisävy kun ei ollut hirveän hyvin peittävä.

Rakensimme pikku telineen jotta maalaaminen olisi vähän helpompaa.

Pinta heti lakkauksen jälkeen. Väri uuden Focus ST:n Electric orange. Ihan yhtä oranssilta tuo ei kyllä näytä, lieneekö syynä alla oleva punainen primer... tai joku ihan muu.

Tuollainen siitä sitten tuli. Hetken kesti tottua, mutta nyt se tuntuu jo aika pirun siistiltä :) Valon määrä vaikuttaa aika paljon siihen minkä värisiltä vanteet näyttävät, väri vaihtuu oranssista ruskeaan.

Alkutalvesta 2007 alkoi viimein tuntua siltä, että takapään campereille tarttis tehdä jotain. Edellisenä kesänä esimerkiksi olivat takarenkaat kuluneet sisäreunoistaan aivan sileäksi, kun ulkoreunassa oli kuviota vielä reilusti jäljellä.

Näissä nelivetoisissa nelosgolfin johdannaisissa (Golf/Bora 4motion, A3/S3/TT quattro, neliveto-Leon jne) kun autoa madalletaan, muuttuu takapyörien camper-kulma oleellisesti... eikä sille vakiona ole minkäänlaista säätöä näissä vanhemmissa vuosimalleissa.

Ensin auto nostetaan nosturilla ilmaan.

Hommassa käytimme apuna tällaista apulaitetta... tämän käyttö ei tosin ole niin oleellista madalletuissa autoissa.

Tässä apulaite paikallaan. Sen tarkoituksena on "korvata" tukivarsi kun tukivarsi on irti autosta. Alkuperäisillä jousilla varustetussa autossa ilman tätä "aputukivartta" rengas kääntyy muuten sivulle ulospäin.

Irroitettu tukivarsi

Tässä kohta jota muokataan... eli tukivarren renkaan puoleisen pään reijät.

Reijät jyrsitään "pitkiksi". Reikiä pidennetään "auton puolelta", ei siis renkaan puolelta.

Reijät valmiina. Paljoa reikää ei tarvitse muokata. Sitten vain tukivarsi takaisin paikalle, sama muutos toiselle puolelle ja lopuksi autolle nelipyöräsuuntaus.

Cupra R:n vanteita oli tullut nyt katseltua aika monta vuotta putkeen, oli viimein aika keksiä jotain uutta. Purkaamolla tuli sopivasti vastaan 18" parabol-vanteet. Vanteet ovat aikalailla alkuperäisten näköiset... vain tuuman isommat ja leveämmät. Alunperin nämä löytyvät Audi A8:sta, eli pulttijakoadapterit tarvitaan...

Pyyhkijän sulat alkoivat olla loppu. Samalla kertaa vaihdettiin sitten uudemman mallin varretkin, jolloin pystyy käyttämään uudempia "aero"-sulkia. Retrofit kitin varaosanumero 8N1 998 401 ja maksoi alennusten jälkeen n. 70 euroa (sisältää uudet sulat).

TT tuli lopulta myytyä keväällä 2009 perheenlisäyksen johdosta. Sääli oli luopua lähes neljä vuotta loistavasti palvelleesta autosta. Oli mahtava peli niin kesällä kuin talvella.