Leon TopSport

Tässä nyt sitten on Heikin ensimmäinen ei-VW. Pekka järkytti rauhallista viikonlopun viettoa soittamalla tiedon että Autovahinkokeskuksella olisi kaupan mielenkiintoinen peli. Seat Leon TDI 150 TopSport, 2700km ajettu, vuosimalli 2003. Pakko oli heti sännätä kotiin nettiä tutkimaan ja kuvia katselemaan. Kuvissa auto näytti kohtuullisen lievältä projektilta. Netissä luki auton tietoina vain 1.9TDI, mutta äkkiä varmistui että auto tosiaan on 150hv malli TopSport-varustelulla. Espooseen oli turhan pitkä matka lähteä pelkästään katsomaan autoa, joten päätin sitten ostaa sen pois ennenkuin joku muukin hoksaa tilaisuuden, ja siis pelkästään kuvien perusteella. Sitten pitikin käydä pankin sedän juttusilla...

Auto vihdoin omassa pihassa. Peksin kanssa käytiin perjantai-iltana hakemassa auto Espoosta pois. Samalla tavattiin auton kolaroinut kaveri joka osoittautui mukavaksi sälliksi joka ymmärtää oikean konsernin autojen päälle :)

Auto oli käyttöönotettu vajaa kaksi kuukautta aikaisemmin, ja on jo mallivuotta 2004. 2vk oli ehtinyt olla ajossa ennen kolarointia.

Takaviistosta katsottuna vaurioita tuskin huomaa.

Jos auto näyttää oudon matalalta, niin edellinen omistaja (siis ennen vakuutusyhtiötä) oli ehtinyt jo kahden viikon omistuksensa aikana asennuttaa autoon Eibachin Sportline alustan. TopSport on jo valmiiksi matalampi kuin vakio Leon, mutta tämä ei ollut edelliselle omistajalle riittänyt.

Sisällä oli vielä uuden auton tuoksu. Varustukseen kuuluu mm. neljä airbagia, hyväntuntuiset jakkarat (joista ei tosin löydy sähkösäätöjä tai muuta luksusta), nahkaratti korkeuden- ja etäisyydensäädöllä...

...Climatronic (automaatti-ilmastointi), TCS (luistonesto), sähkölasit joka ovessa, valkoiset mittariston pohjat, ajotietokone, kuusivaihteinen laatikko...

AVK:lla olivat pöllineet autosta soittimen, joka edellisen omistajan mukaan piti auton mukana tulla. Kuulemma yleinen tapa AVK:lla, jos autoon jättää esim. kahdet renkaat niin voi olla varma että toiset nyysitään parempaan käyttöön!

Auton ainoat vauriot löytyvät etupäästä, Seat oli ajettu toisen auton perään. Isku oli suuntautunut yläviistosta ja turvavarusteet olivat kuin ihmeen kaupalla säilyneet ehjinä. Aika ison kasan rahaa säästää kun ei tarvitse uusia airbagejä tai turvavyönkiristimiä..

Auto oli täysin käyntikuntoinen, mitä nyt piti vähän erikoista ääntä johtuen katkenneesta moottorin kannattimesta ja välijäähdyttimen puutteesta.

Kotona sitten tarkemmissa tutkimuksissa vauriot osoittautuivat vielä oletettuakin pienemmiksi. Runkoaisat ovat kohdallaan, tosin toisen päätylappu oli hiukan taipunut.

Oikea lokasuoja oli vähän siirtynyt taaksepäin ja vääntynyt ovea avattaessa.

Tässä näkyy katkennut moottorinkannake (kuskin paikalta katsottuna moottorin oikealla puolella). Kone on päässyt putoamaan jokusen sentin sekä siirtymään taaksepäin...

...josta johtuen imusarjassa kiinni olevan sammutinläpän vivusto oli hiukan vääntynyt.

Tässä sitten kalleimmat uusittavat osat; vasemmalta lähtien syyläri, välijäähdytin ja ilmastoinnin kenno. Koko kasalla merkkiliikkeestä ostettuna hintaa yli 800eur...

Tuohon kun vielä lisätään flektit ja niiden kehikko (jotka myös pitää uusia), ollaankin jo pitkälti toisella tuhannella.

Pakokaasujen takaisinkierrätyksen aikaansaannoksia. Koneella ajettu 2700km ja imusarjaan johtava läppärunko (jossa EGR-venttiili on kiinni) näyttää tältä...

Itse imusarjakin on paksun noen peitossa. Alla näkyy suoraan pakosarjasta tuleva putki josta pakokaasut imusarjaan kierrätetään.

Voimanpesä nipussa. Uusi koneen kannatin jo paikallaan, sammuttimen läpän vivusto korjattuna ja päällimuovi paikallaan. 150hv 320Nm vakiona, lastulla kuulemma ainakin 185hv ja yli 400 Nm...

Mukava ropata tälläisen uuden ja puhtaan moottorin ja auton kanssa, kädet likaantuvat enemmän työkaluista kuin autosta.

Vähän himmeä kuva, mutta tässä mennään pari päivää auton hakemisen jälkeen. Nokkapelti ja oikea lokasuoja löytyivät käytettyinä ja ovat tässä paikalleen soviteltuna. Vanha risa coolerikin piti laittaa väliaikaisesti paikalleen jotta pääsi vähän kokeilemaan koneen käyntiääniä...

Viikko eteenpäin. Puskuri ja paljon muuta sälää tuli eilen, mutta edelleen puuttuu mm. lukkopelti ja syyläri, joten kasailu ei oikein edisty, kun kaikki rakentuu tuon lukkopellin/etukehikon ympärille.

Seuraavana päivänä asennettiin moottorilämmitin ja sisätilalämmittimelle pistoke. Tähän moottorimalliin Defalta löytyy vesiletkun väliin tuleva vastus (tuo kullanvärinen kimpale tuossa kuvan keskellä). Hyvin on toiminut, vaikkei kiinnitys ole ihan ohjeiden mukainen.

Syyläri saapui, nyt on kennonippu kasassa. Läjän OVH-hinta flekteineen n. 1300eur.

Etukehikkoa ei saatu vielä samalla viikolla... rakentelu ei oikein edistynyt :/

Tuli ostettua myös vakionopeussäädin. Hintaa viikselle ja piuhalle tuli huikeat vähän reilu 70eur, ovh:kin on alle satasen.

Marraskuun alussa auto tuli vihdoin maalauksesta. Auton keulan maalasi Antti Selivaara Ahlaisista ja jälki on kyllä loistavaa, mitään moittimista ei ole. Kotona vedettiin vielä ruostesuoja-aineet lokasuojan sisäpuolelle ja joihinkin muihin arkoihin paikkoihin.

Maski kiinnitettiin puskuriin kolvaamalla.

Cupra R:n puskurista ja vaihtoon tarvittavista osista on kyselty paljon.

Klo 24 auto alkoi jo näyttää siltä että ei muuta kuin ajelulle. Periaatteessa olisi jo testilenkin voinutkin käydä heittämässä, mutta tässä vaiheessa puuttuu vielä helma, sisälokarit, moottorin alamuovit, soitin, vakionopeussäädin jne jne... Päätettiin tehdä auto kerralla valmiiksi ennenkuin lähdetään tien päälle.

Keula ja konehuone kasassa. Kaukalon suojamuovit ovat irti vakionopeussäätimen asennuksen vuoksi. Moottorilämmittimen johdotkin jo kytkettynä.

Sisustaa purettuna vakionopeussäätimen asennuksessa. Ratti ja vähän muoveja irti, viiksen vaihto ja muutaman johdon kytkentä. Vielä päälle cruisen aktivointi VAG-COM:lla ja homma on hoidettu.

Soitinkin jo paikalleen asennettuna.

Tässä sitten muutama kuva autosta kun kaikki on vihdoin kasassa.

Valkoinen mittaristo muuttuu pimeässä punaiseksi.

Soitin (Becker Monza) tuli ostettua käytännössä ulkonäön ja punaisten valojen takia... ja on se kyllä osoittautunut tosi helppokäyttöiseksikin. Radio on tosi hyvä, CD:kin alkoi toimia softapäivityksen jälkeen (mp3:ten kanssa oli ongelmia).

Seatti sai kilvet 11.11, tasan kuukausi siitä kun auto oli saatu ekan kerran omaan pihaan. Rekisteröinti meinasi mennä hankalaksi kun kävi ilmi että autosta oli diesel-vero maksamatta... no se maksettiin ja saatiin autoon kilvet. Myöhemmin selvisi vielä että kilpiä ei olisi sittenkään saanu edes antaa, autosta oli myös ajoneuvovero maksamatta! No, aiemman omistajan vakuutusyhtiö (Pohjola) lupasi hoitaa maksut kuntoon ja palauttaa vielä jo maksetun diesel-veron.

Syksy on sitten kivaa aikaa... rapa lentää.

Hienosti on Leon pelittänyt talvellakin. Vaikka diesel onkin, on kovistakin pakkasista huolimatta auto lämmennyt kohtuullisessa ajassa, ja pitänyt lämmöt ilman mitään kikkailija siellä normaalissa 90 asteessa.

Talvirenkaina Venton vanhat 205/50 Hakkapeliitta kakkoset New Beetlen 6,5x16" peltivanteilla.

Matala tuo vehje kyllä on, nyrkin kokoinen lumikokkare ai alta mahdu ilman että kopisee auton alla. Etuhelma on toiminut aurana useaan otteeseen, mutta on kyllä ihmeen lujaa tekoa, on kestänyt ehjänä koko talven.

Aluksi haetaan kaupasta neljä kappaletta uusia alkuperäisiä Seat Leon Cupra R:n 18" vanteita.

Vanteet ovat Ronalin valmistamat, henkilövaaka näytti painoa yhdelle mitatulle vanteelle 11,7kg..

Liekö Ronalilla harjoittelija maalannut vanteet, maalin määrä vanteissa vaihteli rajusti. Yksi vanne oli maalattu jopa neljään kertaan, työntömitalla mitattuna maalia oli millin kerros! Hauskaa oli, että tässä ko. vanteessa oli tasaisin pohja maalin alla. Yksi vanteista oli onnistunut kertamaalauksella, kaksi oli maalattu kahteen kertaan.

Ekana pitää poistaa maalit. Maalinpoistoaineena kokeiltiin kolmea eri myrkkyä, parhaaksi osoittautui Nitromors, jota löytyy melkein mistä vain sekatavarakaupasta.

Ainetta levitetään maalin päälle maalisudilla, ja annetaan vaikuttaa hetki. Koska maalia on paksulti, kannattaa hetken päästä levittää lisää.

Ensimmäiseen vanteeseen kokeiltiin painepesuria sen jälkeen kun vanne oli aikansa muhinut maalinpoistoaineessa. Tulos oli surkea, vain päällimmäinen kerros lähti paikoitellen. Tämän jälkeen homma meni siihen että ainetta levitettiin vain osaan vannetta kerrallaan ja puukolla kaavittiin kerros kerrokselta maalia pois.

Tässä vanne josta maalit kaavittu pois. Takaosassa jo kokeiluluontoisesti menty vähän pidemmälle.

Muutenkin ensimmäisen vanteen kanssa meni ylivoimaisesti eniten aikaa kun haettiin oikeita menetelmiä ja työkaluja... yrityksen ja erehdyksen kautta.

Kun maali oli saatu pois, pinta hiottiin höylällä nelikymppisellä paperilla. Tämä siksi että pinta ei ollut suora, puolat olivat keskeltä vähän kuopalla valun jäljiltä. Lopputulos näyttää paremmalta kun pinta suoristetaan.

Höylän jälkeen paineilmaepäkeskolla hiottiin suorat pinnat joihin sillä vain suinkin pääsi. Kaikki mitä ikinä pystyy koneilla hiomaan säästää sormenpäitä. Kapeat välit ja nurkat joutui tässä tapauksessa kuitenkin hiomaan käsin.

Tässä pinta hiottuna epäkeskolla.

Pitkälti jo voiton puolella tämän vanteen kanssa. Vanne on tässä valmiina loppuviimeistelyyn... tätä ennen on tehty TODELLA paljon töitä. Maalinpoisto, hionta eri karkeuksisilla papereilla (120, 240, 500 ja lopuksi tonnisella vesihiomapaperilla).

Bling bling. Vanne rättilaikkakäsittelyn jälkeen.

Ennen-Jälkeen -vertailu.

Tässä koottuna käytettyjä työkaluja... vain ne hinkkaamisesta kipeät sormenpäät puuttuvat.

Paineilmavinkulla pääsi aika hyvin kapeisiinkin rakoihin poistamaan isompia epätasaisuuksia. Terävät nurkat olivat kaikkein v-mäisimpiä, niihin ei kunnolla millään koneella päässyt.

Valmista. Rättilaikalla ei päässyt ihan joka nurkkaan, vanteet viimeisteltiin Autoglymin metallinkiilloitustahnalla. Ei kiilto ihan kromia vastaava ole, mutta saa kelvata... sormenpäät ja hermot eivät kestä enempää. Urakkana koko projekti oli todella hermoja vaativaa. pajalle.com ei suosittele kenellekään...

Renkaat Pirelli P Zero Nero 225/40-18.

Kiilloitetut vanteet alla. Samalla renkaiden sisään asennettiin Nokian Renkaiden valmistama Roadsnoop painevahti, joka ilmoittaa autoon sisälle jos jonkin renkaan paine laskee yli 10% opetetusta arvosta. Säästää itsensä takaisin ensimmäisellä kerralla kun muuten tulisi ajettua esim. naulaan ajettu rengas käyttökelvottomaksi.

Pestynä ja puunattuna Bug Runissa Ruotsissa.

Ei se sentään Cupra R ole vaikka siltä äkkiseltään näyttääkin...

Pientä tuningia TDI-merkkiin.

Keväällä 2005 tuli vanteisiin kokeiltua erikoismaalauksia, kun kaveri hommasi vehkeet millä mm. näitä kromimaalauksia tehdään. Parhaimmillaan pintaa ei erota aidosta kromista mitenkään. Lisäksi kromia voi sävyttää.

Leonin tapauksessa lakan sekaan laitettiin sävyksi kultaa.

Kesän 2005 lämpimät kelit sekoittivat sitten Heikin pään, piti hankkia avoauto ja Seatista piti päästä eroon. Onneksi ostaja löytyi läheltä, Seat lähti palvelemaan Rollen perheeseen työmatka-ajoon. Autoa tuskin tullaan näillä näkymin isommin tuunailemaan, pikemminkin päinvastoin.