Skoda Superb kolarikorjaus

Kevät 2011 ja Heikille toinen perheenlisäys. Seat alkoi käydä pikkaisen ahtaaksi. Mikäs siinä, ei muuta kuin Espoon AVK:lle ostoksille. Mukaan tarttui jälleen kakkis, tällä kertaa mallia Superb. Kakkismies on aina kakkismies.

Myös apukuskin puolen ovi on kärsinyt. Tähän vauriot sitten rajoittuvatkin, hämmästyttävää kyllä sisällä kaikki on ehjää, airbagit ja turvavyön kiristimet eivät ole lauenneet.

Keula alkaa purkautua. Purkaessa kannattaa miettiä ja kirjata ylös kaikki pienetkin muovinkappaleet, helpottaa huomattavasti ostoslistan tekoa myöhemmin. Jokaista ruuvia ei kannata irrottaa jos ei ole pakko. Jättää ruuvit yms. irroiteltuun osiin paikalle, niin sitten myöhemmin kun on uudet osat hankittuna, on helppo vain siirtää ruuvit vaurioituneesta osasta ehjään. Muuten menisi kaikki aika miettiessä minkälainen ruuvi mihinkin kuuluu.

Nosturi vapautui ja päästään moottorin ja vaihteiston poistamiseen. Kuten kuvasta näkyy, ei suuria ponnistuksia tarvittu. Moottorin ja vaihteiston kannakkeet ovat valmiiksi poikki, tekniikkaa pitää paikallaan lähinnä takakannake ja kardaani...

Molemmissa runkoaisoissa vähän sanomista. Kuskin puoleinen (alemmat kuvat) menee oikaisemalla, oikean puoleiseen joutuu pään vaihtamaan.

Tähän jäätiin ensimmäisen päivän päätteeksi. Moottori ja laatikko pois tieltä.

Kuinka ollakaan, Pirkkalan AVK:lla oli purettu samoihin aikoihin täsmälleen saman värinen perään kolaroitu Superb. Löytyi siis kohtuulliseen hintaan melkoinen läjä sopivia varaosia. Kaikenkaikkiaan ostolistalla oli pituutta vähän yli 100 riviä. Pirkkalan keikka lyhensi listan n. puoleen. Aika monta palikkaa joutui tilaamaan ihan uutena merkkiliikkeestä.

Purkuautosta saatiin pintaosien lisäksi mm. vähän käytetty ilmastoinnin kompura ja laturi, jotka muuten olisivat olleet kalliita komponentteja uusittaviksi. Myös oikea xenon-umpio tarttui mukaan.

Ihan ekana vaihdettiin ehjä ovi. Oviverhoilun purkaminen alkaa kampeamalla ylhäältä diskantin ritilä irti ja keskeltä kahvan pinta. Näiden alta löytyy yhteensä kolme ruuvia ja alareunasta kaksi lisää. Sitten vain varovasti kammetaan "pahvi" irti ja toivotaan, ettei kiinnikkeitä paljon hajoa.

Tällä kertaa kiinnikkeitä ei hajonnut. Sitten vain sähköjen liittimet ja avausvaijeri irti ja "pahvi" on kädessä.

Verhoilun irroittamisen jälkeen lasia lasketaan hiukan (tähän tarvitaan vielä sähköt päälle oveen) jotta saadaan lyötyä muovisokat irti ja lasi nostettua yläkautta pois paikaltaan. Sitten sähköt irti. Saranoiden välissä on liitin, joka aukeaa kun painaa suojakumin yläreunasta alaspäin. Kuvaa ei tullut otettua, mutta tämän jälkeen irroitettiin oven keskeltä ruuveilla kiinni oleva pelti, jossa on lasinnostimen moottori kiinni. Sitten lasinnostin pois. Moottori piti tässä välissä irrottaa itse nostimesta.

Kuvassa keskellä näkyvä lukitusruuvi auki, ja oven voi nostaa pois saranoiltaan. Toki ensin oveen menevien johtojen liitin auki.

Tässä varaosaovi. Johtosarja pitää ottaa auton omasta ovesta, samoin kaijutin pitää vaihtaa. Projektiautossa on Skodan Soundsystem, eli vähän paremmat kajarit.

Oven johtosarja.

Sinänsä vaihdos ei ollut työläs. Kaijutin oli pop-niiteillä kiinni, ne piti ruuvata irti ja niitata toinen kajari tilalle. Myös ovessa oleva airbagin anturi oli AVK:lla porailtu irti, sekin piti siirtää auton alkuperäisestä ovesta.

Lopuksi vain kasaillaan päinvastaisessa järjestyksessä. Jotain yksityiskohtia kuten peilin irroittaminen jäi dokumentoimatta, mutta melko suoraviivaisesti lähti sisäpuolelta pintamuovi irti vääntäen ja ruuvit irroittaen.

Sitten Skoda Autorobottiin kiinni. Fasiliteetit tarjoaa Autonasennus J. Järvenpää.

Kuskin puolen aisan pää oikaistuna. Molemmmat aisat olivat hieman kiertyneet, joten ne piti oikaista.

Oikealla puolella irroitettiin ensin aisan päätylappu. Sitten leikeltiin vaurioituneet osat pois ja otettiin varaosa-aisasta vastaava palanen tilalle.

Tähän kuva runkoaisan päästä valmiina.

Molempia aisoja jouduttiin vetämään n. sentin verran vasemmalle (menosuuntaan katsottuna).

Myös konepellin saranat menivät vaihtoon

Keula alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Itseasiassa kaikki kävi tosi nopeasti. Runkoaisan pään vaihdon jälkeen tarvittiin vain molempiin aisoihin kevyt nykäisy ja kerrasta meni kohdalleen. Tämän jälkeen osat sai vain kasailla paikalleen ja kaikki saumat/raot näyttivät hyvältä.

Apukuskin puolen raidetanko oli ottanut uuden muodon. Vaihtoon.

Samoin apukuskin puolen napa piti vaihtaa. Raidetangon varsi oli vääntynyt.

Melko kookkaat jarrut. Takana vertailun vuoksi 2-litraisen diiselin levy.

Pari herkuttelukuvaa. Tästä on siis kyse, jos ei jo käynyt selväksi. 3.6-litrainen VR6, Haldex-nelivedolla. 260 heppaa. Vielä on selvittämättä mitä eroa on ilmeisesti lähes vastaavalla tekniikalla olevaan Passattiin, jossa on 300 heppaa.

Laitetaan vielä pari kuvaa oikean puolen runkoaisasta, ennen ja jälkeen maalauksen. Välillä Suomen Vahinkotarkastuksen edustaja kävi tarkastamassa, että korjaus on tehty ohjeiden mukaisesti.

SVT:n tarkastuksen jälkeen kasailu eteni vauhdilla, kunhan auto oli ensin kuskattu takaisin omalle tallille.

Käyttöautosta ja Rinta-Joupilta Porista tuli reilulla kolmella tonnilla varaosia.

Etukulmaan joutui vaihtamaan melkein kaiken. Töötti oli jäänyt ehjäksi, mutta mm. pesureiden säiliö ja ilmastoinnin putkia joutui uusimaan. Kuvassa taustalla näkyvän vetoakselin sisempi nivel oli “korkannut”, mutta se ei vaatinut muuta kuin kasaamisen, vaihtaa ei tarvinnut.

Superbin kardaani on melko pitkä

Muutama kuva myös pakoputkistosta.

Lambdoja neljä.

Kasailu alkoi altapäin, eli pohjaan lyötiin paikalleen uudet lämpösuojapellit ja kardaani ja pakoputki takaisin paikalleen.

Koneen kylkeen pulttailtu muutama uusi osa, mm. laturin ja kompuran kiinnityspalikka ja öljynsuodattimen jalka.

Laatikosta käytettiin irti mekatroniikan suojakansi, koska sen yhteen kulmaan oli tullut pieni osuma ja jouduttiin pieniin oikomistoimenpiteisiin.

Tässä etupää alkaa olla pikkuhiljaa nipussa. Superbin keula on melko yksinkertainen kasata. Puskuri ei kauhean monella ruuvilla ole kiinni.

Vasta kasailuvaiheessa tuli irroitettua lämpöpelti kannen takapuolelta. Helpotti huomattavasti downpipen kiinnittämistä.

Eihän sitä tietenkään ihan vakiokorkuisella autolla kehtaa ajella. Alle pultattiin KW:n Street Comfort alusta. Takaa pudotettiin niin alas kuin säätöjä riittää, edessä jäi vajaa 3 cm varaa vielä pudottaa.

Tänään saatiin Superb viimein kasaan ja ajokuntoon. Lyötiin vielä Peksin Rotiformit alle ja nyt pääsee säätämään pyöränkulmat kuntoon, jotta pääsee hoitamaan loput paperityöt ennen katsastusta. Auto pelaa nyt hienosti… ja kulkee!

Ei tuo peräpääkään enää ihan niin rumalta näytä.

Superb käytettiin puunattavana, sisältä ja päältä. Odottavan aika on pitkä, vieläkään ei ole papereita tullut, jotta pääsisi auton leimaamaan. Kuvat ei oo häävejä, otetaan parempia joskus paremmalla ajalla.

Superbissa oli alkuperäisenä Bolero-soitin (RCD-510), joka ei sisällä navigaattoria. Koska autossa on kuitenkin BT-sarja, joka kaappaa puhelimen etäkäyttöön eikä Nokia Maps tai vastaava karttapalvelu pääse käyttämään nettiä, oli navigointi vähän hankalaa. Siispä ei muuta kuin tilalle etsimään navigaattoriversiota. Skodassa tämän nimi on Columbus (RNS-510). Kun Bolerossa on kuuden levyn sisäinen CD-vaihtaja, on Bolerossa DVD-soitin ja sisäinen 30 gigan kiintolevy karttoja ja musiikkeja varten. eBaystä löytyi sopiva vähän käytetty laite kohtuu hintaan, joten sellainen tilaukseen. Parissa päivässä laite tulikin ja oli ainakin päällisin puolin kuin uusi ja pakattu todella hyvin. Mukana tuli myös GPS-antenni… ei orggis, mutta ihan käypä antenni, jollaisia on ollut tapana asennella kojetaulun sisään ja joskus päällekin.

Aloituskuvassa Boleron ympäriltä on jo kammettu kehys irti. Lähtee siis ihan varovasti jostain reunasta vääntämällä ja sen jälkeen vain määrätietoisesti nyppäämällä. Kuvassa näkyvien reikien kohdalla on metalliset klipsit, jotka pitävät kehikon paikallaan.

Soittimen (tai miksi sitä pitäisi kutsuakaan) koti. Alareunassa näkyy matkustajan airbagin merkkivalon johto. Jos virrat käyttää päällä ilman, että valo on kiinni, jää airbagin vikavalo palamaan kunnes vikakoodit on nollattu. Soittimen liittimet irtoavat kun vääntää alareunasta salvan auki.

GPS-antennin asennukseen saa paljon lisätilaa kun nyppää puhaltimen ritilät pois. Lähtevät ihan ulospäin vetämällä. Virallisten ohjeiden mukaan pitäisi käyttää koukkua, joka työnnetään ritilöistä sisään ja vedetään sisempää n. 15 cm syvyydeltä suuttimen takareunasta, mutta lähti se ilman mitään työkalujakin. Alakautta on helppo vapauttaa myös valoisuustunnistin, jonka reijän kautta suunniteltiin vietävän GPS-antennin johto kojetaulun sisään. Monet vakuuttelivat GPS:n toimivan ihan hyvin kojetaulun läpikin, mutta päätettiin nyt varmuuden vuoksi tuoda se ihan kojetaulun pinnalle.

Jälkimmäisessä kuvassa antenni paikallaan valoisuustunnistimen etupuolella. Tunnistimen kuoresta veistettiin kulmasta pieni pala, josta johto mahtui sisään.

Ja sitten Columbukseen piuhat kiinni ja käyntiin (kuvassa vielä väliaikaisasennus, jossa GPS:n piuha tulee tuolta sivusta). Aluksi oli ongelmana, kun eivät äänet toimineet. Tiedossa oli, että autoa pitää hieman koodailla VCDS:llä, mutta äänien puuttuminen oli pieni yllätys. Hieman Googlettelua vaati, että tajusi valita autoon Volkswagen Sound Systemin Skoda Sound Systemin tilalle. Tämän kun valitsi, niin äänet alkoivat kuulua kajareista. Myös CAN-väylän ohjainlaitteelle piti koodata navigointi aktiiviseksi.

Myös mittaristoon ilmestyi lisää herkkuja Columbuksen lisäämisen jälkeen. Ylärivillä näkyy ajoilmansuunta koko ajan kellonajan vieressä ja näyttöön saa myös kompassin, sekä navigoinnin aikana ajo-ohjeita ja etäisyys- yms. tietoja. eBay-ostoksen kartatkin vaikuttivat olevan melko tuoreet (kartat olivat sisäisellä kiintolevyllä, DVD:tä ei mukana tullut).

Superbin vanteet ovat kyllä melkoisen työläät pitää puhtaana. Ahtaita koloja täynnä. Pitänee hankkia jonkinlainen pulloharja, millä nuo ulkoreunan sisänurkat ja vähän sisempänä olevat kulmikkaat reijät saa hinkattua puhtaaksi…

Superbista uuppui kärrynvetolaitteet ja ffp cupin seuraavat osakilpailut lähestyivät uhkaavaa vauhtia. Superbilla saa vetää 1800 kiloista kärryä, joten siitä saa helposti “huoltoauton” harrasteluokkaan, kakkista voi vetää huoletta ihan jarrullisella kärryllä.

Jälleen eBaystä löytyi koukkukauppias ja näin Saksasta lähti matkaan Westfalian irroitettava koukku ja Superbiin sopiva johtosarja.

Ensin itse koukun asennus. Hommahan lähtee siitä, että puskuri pitää saada irti. Homma kannattaa hoitaa nosturilla.

Takavalojen takaa löytyy puskurin kiinnikkeitä, siispä takavalot ekana irti. Tulppien takaa löytyy valojen kaksi kiinnitysruuvia, sitten vain valot irti. Johdot irtoavat helpoiten korin läpi menevän tulpan takaa löytyvästä liittimestä.

Takavalojen takaa löytyy molemmin puolin kolme muovitappia ja 10mm mutterit. Sitten alta neljä torxia ja sisälokareista saman verran lisää molemmin puolin. Eniten piilossa on ylin, joka on sisälokarin takana. Tämän jälkeen vain puskuria varovasti irrottamaan, samalla muistaen kilven valoille menevät johdot ja parkkitutkan johtosarja.

Puskuripalkki irti, sitä ei enää tarvita. Alta paljastuvat pinnat on syytä ruostesuojata, tästä muistutetaan oikein asennusohjeissakin. Kuvassa näkyy myös alas laskettu pakoputki ja lämpösuojapellit. Pakoputken takimmaiset kiinnikkeet siis irti ja lämpösuojapelleistä molemmin puolin kaksi kiinnitystä auki.

Pakoputki ja lämpösuojapellit laskettiin alas, koska niiden takaa, teippien alta löytyy läpiviennit runkopalkkien sisään.

Sitten puskuripalkki pultaten kiinni asennusohjeen mukaisesti. Tämän jälkeen voikin taas kiinnittää lämpösuojapellit ja pakoputken.

Takapuskurista joutui myös poistamaan palasen. Tämän “luukun” kautta irroitettava koukku laitetaan paikalleen ja pistoke lasketaan alas. Pala oli onneksi helppo leikata, kun puskusin sisäpinnassa näkyy muottisauma, jota pitkin leikata. Jos autossa olisi ollut alkuperäinen koukku, siitä puuttuisi siis samanlainen pala.

Johtosarjan asentaminen alkaa verhoilujen purkamisella. Näin uudessa autossa on CAN-väyläohjatut valot ja lisäksi ESP-järjestelmä, joka haluaa tietää milloin autossa on kärry kiinni. Siksi johtosarja pitää kytkeä aina kojetaululle asti. Tietää siis reilusti purkuhommia. Itse koukun asentaminen olikin pikku juttu itse sähköjen kytkemiseen verrattuna.

Takaluukusta poistettiin lattiaverhoilun lisäksi takaverhoilu ja vasen kylkiverhoilu. Kylkiverhoilun sai irti kun poisti ensin C-pilarin ylemman verhoilun, joka lähti vain määrätietoisesti kiskomalla. Itse kuvassa näkyvä harmaa verhoilu oli kiinni muutamalla ruuvilla yläreunasta, takareunan kassikoukun takaa ja kolmen pienemmän kiinnityskoukun avulla. Nämä viimeksi mainitut irtoavat kun ensin varovasti kampeaa irti suht. hyvin naamioidun suojakannen.

Pistokkeelle johdot kannattaa vetää saman läpiviennin kautta kuin kilpivalot jo menevät. Keskimmäinen isompi “uloke” vain poikki ja johdot liukkarin avulla läpi. Itse pistokkeen kytkentä menee helposti ohjeen mukaisesti. Tässä on 13-napainen liitin ns. varmuuden vuoksi. Mukana tuli adapteir perinteiseen 7-napaiseen kärryliittimeen.

Takaluukussa johtoja vedettiin mukaillen auton omaa johtosarjaa. Johtosarja on “geneerinen” ja siinä on ainakin metrin verran liikaa pituutta. Ylimääräiset saatiin sullottua nätisti akun pohjan alle. CAN-boksi löytyi sopivat reijät valmiina. Boksin reikiä joutui hiukan viilaamaan “pitkiksi”. Asennusohjeen mukaisesti C-pilarin yläreunasta varastettiin signaali lisäjarruvaloilta. Ohjeissa käytettiin ryöstäjää, mutta itse tinasin johdon.

Loppuasennuksesta on huonosti kuvia. Ohjaamon puolelta verhoilut lähtevät pääosin voimaa käyttäen. B-pilarista ensin ylempi verhoilu irti, jotta saa alemman. Ilmasuuttimen kanssa kannattaa olla varovainen. Tutuilla metallisilla klipsuilla ovat helmaverhoilut pääosin kiinni. Konepellin avauskahvan takana on piilossa lukitusosa, joka pitää kammeta irti.

Asennusohjeessa virrat kytkettiin konehuoneen puolelle, mutta kytkimme itse suoraan auton omaan sulakerasiaan tyhjiin paikkoihin. CAN-väylän johdot kytkettiin ryöstäjillä asennusohjeen mukaisesti. Fiksumpaa olisi toki kytkeä suoraan pinneihin tai juottamalla, mutta laiskuus ja iltamyöhä iski tässä kohtaa.

Lopuksi koodattiin koukku taas VCDS:llä asennusohjeen mukaisesti.

Ihan pelkkiä Legoja ei sentään Joulun pyhinä rakenneltu. Superb kärsi Joulun alla pienen parkkipaikkakolhun ja Joulun rauhassa oli oiva aika laittaa auto taas kuntoon.

Vasen kylki siis otti osumaa. Ovi päätettiin vaihtaa ja muuten oikoa ja maalata kylki ja takapuskuri.

Takapuskuri ekaksi irti

Lähempää kuvaa pyöränkaaren takaosan vauriosta.

Oven ja pyöränkaaren etuosan vaurioita.

AVK:lta tuli varaosaovi. Ihan täysin uuden veroinen ei sekään ollut.

Oven purkaminen alkaa veroilun irroittamisella. Kahvan kansi kampeamalla irti. Sähkölasin johto irti ja sitten kaksi pultia irti ja verhoilun alareunasta pieni torx-ruuvi. Sitten vain varovasti mutta voimalla verhoilu irti. Tällä kertaa ei kiinnikkeitä hajonnut yhtään…

Kaaren painauma nypittiin muotoonsa.

Oikomisessa käytettiin Gyspot “pintaoikaisulaitetta”.

Laitteessa oleva kärki hitsataan kiinni peltiin…

… ja sitten laitteessa olevalla vetovasaralla nypätään pelti suoraksi.

Ennen kuin ovi irroitetaan autosta kannattaa lasi laskea alaspäin niin, että tulpan alta saa lyötyä lasin kiinni pitävän tapin irti.

Kaareen sipaus kittiä.

Takapuskuri maalattiin kokonaan (tuli samalla korjattua vanhempiakin naarmuja…). Kuvassa menossa puskurin karhennus maalausta varten.

Puskuri oli joskus peruutettu jotain päin ja se oli hiukan lohjennut pakoputken ulostulon vierestä. Se korjattiin nyt samalla.

Takapuskurin alahelmassa myös pieni halkeama peruutustutkan anturin vieressä.

Takapuskuri ja ovi maalattuna.

Lähes koko kylki maalattiin.

Ulos maalaamosta.

Sitten oven purkuhommaan.

Foami irti. Melko hankala saada ehjänä.

Johtosarjan kiinnikkeet irti.

Kiinnikkeet ovat tällaista sorttia.

Ovilasin kiinnittävä tappi lyödään oven sisään ja irroitetaan keskellä ovea oleva pelti, jossa on kiinni lasinnostin ja moottori. Älä irroita moottoria erikseen.

Lukkolaite irti ja sen jälkeen oven kahvan kimppuun. Oven sisältä pitää napsauttaa kuvassa näkyvää muovosaa…

… jonka jälkeen pystyy kampeamaan ulkopuolelta kahvan takaosassa olevan osasen irti.

Sitten kahvan saa irti kun vetää hiukan taaksepäin ja nostaa kahvan pois. Sitten paljastuva torx-ruuvi irti ja oven sisäpuolellakin oleva osa lähtee irti.

Kesti hetken, että hokasi miten oven pikkuikkuna ja ikkunoita ympäröivät listat ja tiivisteet irtoavat. Kromilistoja yms. ei tarvitse irroitella, vaan koko paketti lähtee suurinpiirtein ylöspäin (siis taivasta kohden, jos ovi olisi autossa kiinni). Ensin tosin kolme pientä torx-ruuvia irti. Kaksi näistä on hiukan piilossa ylhäällä tiivisteen sisällä.

Oven kiertää liimattava tiiviste. Sitä ei oikein ehjänä irti saa, joten se uusittiin. Uusiksi meni myös oven kromilista ja helman takaosassa oleva kiveniskuteippi.

Oven liimattava tiiviste paikallaan.

Kuvia valmiista autosta “sitten joskus”. Täytyy varmaan samalla kertaa puleerata koko auto, niin saa pikku naarmuja muutenkin pois.