BMW i3

Sivustolla on ollut hiljaista viime vuodet, mutta hengissä ollaan edelleen. Viimeinen vajaa puoli vuotta on ollut mielenkiintoista aikaa, kun olemme toden teolla perehtyneet sähköautoihin yhteistyössä Autokierrätys L&G:n ja Kolarikorjaus P. Gullansin kanssa.

Tulossa on projektikertomusta mm. Tesla Model S:n kolarikorjauksesta, mutta aloitetaan nyt kevyemmin BMW i3:sta. Syksyllä tuli myyntiin kuvissa melko lievän näköisesti kolaroitu 2019-mallin isoimmalla 120Ah akulla varustettu n. 15 000 km ajettu i3 ja vähän jopa heräteostoksena auto jäi sitten meille käteen.

Syksy tekee tuloaan ja i3 kyydissä. Vinssillä trailerille, autoa ei pystynyt tässä vaiheessa ajamaan.

Heikin ensimmäinen Bemari on melko persoonallinen.

19.10. saatiin hieman ensimakua tulevasta talvesta

Kuljettajan ovilasi oli jostain syystä rikki

Bemari otettiin sisään ja alettiin purkaa keulalta vaurioituneita osia pois. Mitään yllättävää ei tuntunut löytyvän. Pienet vauriot kaiken kaikkiaan.

Sisällä “normaali” turvavarustejumppa, eli etubägit, vyöt ja kuljettaja puolen sivuverho rikki. Ja aika paljon lasinsirujen imurointia. Jopa vähän outoa, että turvavarusteet olivat lauenneet, koska keulan vauriot olivat niin lievät. Paljon pahemman näköisissäkin on bägit säilyneet ehjinä.

Sisältä i3 on oikeastaan aika makean näköinen. B-pilari on integroitu kaapparimallin takaoveen ja ovet avattuna ohjaamo avautuu avarana. Kojetaulu on mukavan moderni.

Puskuri oli joustanut kolarissa hyvin eikä siihen lopulta tarvinnut uusia kuin alahelma.

Nokkapelti oli taipunut ja piti uusia. Nokka”pelti” on oikeasti muovia, jonka sisällä on metalliranka. Uusi ei ollut kallis, joten aika helppo päätös uusia sen sijaan, että alkaisi keksiä keinoa saada purettua taipunut metalliranka esiin.

Nokkapellin saranat olivat myös vääntyneet ja piti vaihtaa. Saranoiden irrottaminen vaatii vähän lisää purkutoimenpiteitä.

Saranoiden irrottamiseksi hankalinta oli saada ehjänä irti A-pilarien “kolmion” peitemuovit. Etenkin alareunan kiinnikkeet ovat tiukassa ja vaativat oikean tavan vääntää irti. Itse rikoin toisen ja piti uusia… osa sinänsä ei ollut hirmu kallis.

Sarana irrallaan. i3:n kori on kokonaan hiilikuitua. Melko eksoottinen valinta on auttanut saamaan autosta sähköautoksi kevyen. 40kWh akulla varustetun auton omapaino on 1345kg.

Aluksi näytti, että tuulilasi olisi matkustajan airbagin laukeamisesta huolimatta ehjä, mutta rikkihän se oli. Nokkapellin nurkka oli lyönyt lasin rikki ja vika oli lähes kokonaan A-pilarin verhoilun alla piilossa.

Kuljettajan puolen ajovaloumpiosta oli kiinnityskorvakkeita murtunut. Umpio on suunniteltu niin, että siihen saa ruuvattua BMW:ltä ostettaavan irtokorvasarjan kiinni ja näin ei tarvitse kallista umpiota pienen vian takia kokonaan uusia.

Puskurissa olevan vilkun yksi kiinnityskorva liimattiin kuntoon.

Kojetaulun asennusta helpotti, kun tuulilasi oli irti

Matkustajan airbagin takia koko kojetaulu piti vaihtaa ja tästä syystä sisustaa piti purkaa paljon. Airbagin sisältävä osa on erillinen osa kojetaulua, mutta sitä ei myydä erikseen – kojetaulu oli tämän projektin ostoksista ylivoimaisesti kallein yksittäinen osa, lähes 1500 euroa, eikä se edes sisällä airbagiä, vaan se ostetaan erikseen (ovh 750 euroa). Kojetaulun purkamisessa sinänsä ei ole mitään erikoista. Keskinäytön alle tulevan “valokuidun” kanssa kannattaa olla varovainen.

Kuljettajan puolen sivuverhon vaihtamiseksi kattoverhoilu piti irrottaa. Sinänsä helppo homma, kun huomasi irrottaa yläkautta kattoluukun aukosta kaksi ruuvia. Keskimmäinen kiinnike kattoluukun takapuolella on aika tiukka ja hankalassa paikassa, sen kanssa pitää olla varovainen. Kattoverhoilu mahtuu tulemaan hyvin ulos isosta oviaukosta.

Ratin airbagin irroitus on ensikertalaiselle hiukan hankala. Ratin takana on molemmin puolin reijät, joista yksi kerrallaan työnnetään sopivan kokoinen meisseli n. 5cm syvyyteen ja sivulle päin vääntämällä vapautetaan keskiössä oleva muovinen klipsi. Vääntää saa melko lujaa ja helposti kun toista puolta vääntää, napsahtaa toinen taas kiinni. Ratin painikkeet voi yrittää ottaa tieltä pois, mutta ihan helposti ei nekään irtoa.

Oven sisäverhous irti

Ovirunko

Oven ulkopinta (muovia) irrallaan

Lasin kiinnityspultti

Ulkopinta kiinnittyy tällaisiin säädettäviin kiinnikkeisiin.

Lasi paikallaan

Uuden ovilasin asennus teetti aika paljon työtä, koska kyseessä oli meille uusi automalli. Ulkomaan Face-ryhmissä joku väitti, että siväverhoilun irroittaminen riittää, mutta kyllä oli kyllä tekemätön paikka. Ovi kannattaa irrottaa kokonaan pöydälle ja sitten ensin ulkopuolinen kahva ja peilin alapinta irti. Sen jälkeen oven muovisen pintapaneelin sai väännellä kiinnikkeistään (6 kpl) irti. Normaalisti ainakin osa kiinnikkeistä hajoaa. Lasi on kiinni kahdella pultilla, joiden kanta on iso “ratas”. Erikoisavaimella ikkunan asemointia pystyy säätämään rattaita tiivisteen välistä löysäämällä.

Oven pinnan irroittaminen oli hyödyllistä siitäkin syystä, että pääsi kunnolla imuroimaan lasinsirut oven sisältä pois. Valitettavasti asennustöissä tein oveen pienen jäljen jonka johdosta oven pinta jouduttiin myös maalaamaan.

Pintamuovien maalaukset hoiti Kolarikorjaus P. Gullans.

12V akun plusnavan kengässä on pieni räjähdepanos, joka laukeaa kolaritilanteessa ja irrottaa näin automaattisesti ajovoima-akun auton muista sähköistä. Nalli ei ole erikseen vaihdettavissa, vaan pitää vaihtaa pätkä johtoa. Varaosa uutena n. 250 euroa. Alkuperäisessä kaapelissa on valmiiksi katkaisukohta, johon uusi johdon pätkä liitetään. Akunkengän korjauksen jälkeen ajovoima-akku saatiin jälleen peliin mukaan ja autoa päästiin liikuttelemaan omin voimin.

Tuulilasi on iso, mutta kevyt. Uusi lasi n. 300 euroa.

Keulan uusia poikkipalkkeja

Talvi teki tuloaan piti hankkia vanteet talvirenkaille. i3:n rengaskoko on melko eksoottinen ja valikoimaa renkaille on vähän. Auton orggisvanteet ovat 20″ ja siinä koossa ei talvirenkaita ole lainkaan. 19-tuumaisia on kirkaversiona muutamalla valmistajalla, vaikka rengaskoko on niinkin eksoottinen kuin 155/70-19. Nastarenkaita ei ole saatavilla. Päähänpistona halusin autoon alkuvuosina tuotannossa olleet asymmetriset vanteet, eli vasemmalla ja oikealla puolella on erilaiset vanteet.

Ja eihän se eBay-tilaus sitten ihan putkeen mennyt, vaan sieltä myyntikuvista poiketen tuli neljä samanlaista vannetta. No, kaksi palautukseen ja kaksi uutta tilalle… vajaa viikon viivästys ei tässä projektissa haitannut ja lopulta tuli rengaspaineanturit kaupan päälle.

Lähes valmiina

Maalausten jälkeen auto saatiin nopeasti nippuun. Muutama kolarin jälkeen muistiin jäänyt vikakoodi nollattiin pois (kiitos EV Diag / Matti Hautamäki) ja auto oli valmis katsastuskonttorille.

Paikallisella katsastuskonttorillakaan ei tällaista kapistusta oltu ennen päästy tutkimaan. Läpi meni silti ilman huomautuksia, kunhan valmistenumero ensin löytyi oikean puolen etuistuimen alta.

Projekti valmis

Iloinen omistaja

i3 on ollut hauska projekti. Auto on ulkonäöltään aikalailla mielipiteitä jakava, mutta oma silmä on siihen tottunut, eikä ota yhtään luonnolle ajella tämän näköisellä vatkaimella. Vaikka se on ns. pikku kippo, on se silti sisätiloiltaan yllättävän tilava. Nelipaikkaisena ei tietysti kaikille sovi, mutta takapenkilläkin on hyvin tilaa. Ainoastaan tavaratila on perheellisen käyttöön ehkä hiukan liian pieni, vaikka meillä se on haitannut toistaiseksi lähinnä koiran kuljettamista.

Liikenteessä i3 on aivan mainio peli. Sähköautona se reagoi kaasupolkimeen välittömästä ja 130 kilowatin moottorillaan se kiihtyy 0-100 n. kuudessa sekunnissa. Jarrutuksissa i3 regeneroi aika voimakkaasti ja äkkiä tottuu ajamaan yhdellä polkimella, jarruun tarvitsee koskea hyvin harvoin. Auto on myös ketterä, se kääntyy lähes paikallaan.

Ensimmäisillä ajoreissuilla Volkkariin tottuneelle i3 tuntui hiukan oudolta ja ohjaus tahmealta, mutta äkkiä siihen tottui. Ajonvakautusjärjestelmä pitää huolen, että vaikka olisi miten liukasta, autoa on lähes mahdoton saada poikittain. i3 etenee kapeine renkaineen myös syvässäkin lumessa hämmästyttävän hyvin.

Tätä kirjoittaessa i3:lla on tullut ajettua päivittäistä ajoa n. kaksi kuukautta. Käytännössä Scirocco on jäänyt seisomaan ja i3:sta on tullut allekirjoittaneen käyttöpeli. “Nurkka-ajoa” ajaa akullisella olosuhteista riippuen 150-250 km – kesällä ehkä pidempäänkin. Aika paljon sähköä pätkäajossa menee mukavuuslämmitykseen, kun auton lämmittää valmiiksi ennen ajoon lähtöä ja minulla tätä tulee tehtyä 3-4 kertaa päivässä. Autoa on tullut näin ollen ladattua pari kertaa viikossa öisin kotona.

i3 on näillä näkymin tulossa myyntiin, kun Tesla saadaan toivottavasti lähiaikoina katsastettua.