Ne tekee jotka osaa
Kevään 2007 katsastus alkoi lähestyä, ja tiedossa oli, että autosta löytyy hiukan haperoa peltiä, eikä sitä ihan sellaisenaan kehtaa mennä konttorille näyttämään. Helmat olivat molemmat vaihtokunnossa, samoin takasisälokasuojien etu- ja takaosat. Ja sitten kun sitä alettiin tarkemmin pöyhiä, löytyi vähän enemmänkin itsattavaa…
Helma auki leikattuna. Sisältä sentään edes käyttökelpoinen.
Iskarin takaa sisälokasuoja paikkailtiin ensi töinä.
Kesällä 2006 Heikki muutti takaisin synnyinseuduille Pohjois-Satakuntaan. TKL:n siniset kulkevat seudulla hieman harvakseltaan, joten piti ostaa toinen auto, jotta tyttöystäväkin pääsee töihinsä. Pari viikkoa asiaa pohdittiin ankarasti. Budjetti oli kymppitonni, ja muutamaa neloskoppaista GTI-Golfiakin tuli koeajettua.
Lopulta se ajatus sitten välähti. Kaverilla oli Jetta kaupan, joten ei muuta kuin ”paluu juurille”, ja kakkoskoppaisen puikkoihin. Eikä tämä Jetta ole mikä tahansa Jetta, vaan aito ja alkuperäinen nelivetopeli, Syncro-Jetta… ja vielä ns. Suomi-autokin.
Jetta tuli alunperin 13″ vanteilla, ensimmäisessä kuvassa sitä on jo tuunattu hulppeilla 15″ peltivanteilla. Voimanpesänä toimii 330tkm ajettu 90-heppainen 1.8 (GU).
Velipoika hankki Cabrioonsa edullisesti 16″ x 9″ Borbetit (Design R ET30), mutta eiväthän ne siihen tietenkään sopineet… mutta Jettaan sopii tottakai!
Sisältä auto on perussiisti. Kattoluukku kuuluu varustukseen tottakai, samoin alkuperäinen keskuslukko. Kojetaulua koristaa VDO:n vakionopeussäätimen ”tappi”.
Takapenkin erikoisuuksiin kuuluu kippaava selkänoja… ei löydy etuvetoisesta.
Elettiin joulukuuta 2004, ja Jaskalla poltteli taskussa hiukan rahaa aiemman projektin myynnin takia ja teki mieli hiukan tehokkaampaa dieseliä. Tuli sitten haettua AVK:lta lievästi kolaroitu parikymppiä sisäänajettu ’04 mallinen Golf. Tekniikkapuolelta löytyy etuveto ja VW:n uutta 16-venttiilitekniikkaa edustava 2-litrainen TDI. Tehoa pannusta löytyy vakiona 140hv, vääntöä 320Nm.
Kun autoon oli saatu maalauslupa korjausvalvonnan suorittaneelta taholta ja auto oli maalattu, alkoi auton lopullinen kasaaminen. Maalauksesta kiitokset Antti Selivaaralle. Valitettavasti maalausvaiheessa ei tullut otettua kuvia, koska maalaus tehtiin muissa tiloissa.
Kun auto oli huhtikuun puolivälissä saatu nippuun ja katsastus alkoi lähestyä, alkoivat sitten vaikeudet auton paperien kanssa.
Korjausvalvonnan suorittanut taho päättikin yhtäkkiä alkaa kiristää vaatimuksiaan. KAIKISTA korjatuista kohteista ja niiden korjaustavoista, hitsaussaumoista, vahvikkeista, liitoskohdista yms. alettiin vaatia maahantuohan, tai jopa tehtaan hyväksyntiä. Vaikka auto oli korjattu kaikkien saatavilla olleiden korjausohjeiden mukaisesti, ei tämä riittänyt korjauksen valvojalle. Valvoja myöhemmin mm. alkoi myös kieltää antaneensa lupaa edes maalata autoa.
Maahantuoja ei ymmärrettävästi ollut kiinnostunut antamaan hyväksyntää korjaukselle, joka oli ulkopuolisen tahon tekemä, ja jota sen ei ollut mahdollista valvoa. Myöhemmin maahantuoja tekikin päätöksen, ettei se anna mitään todistuksia mistään korjauksien oikeellisuuksista, koska uutta koritekniikkaa koskeva korjausvalvonta on täysin vakuutusyhtiöiden oma kehitelmä, ja jolle ei selviä pelisääntöjä edes ole olemassa. Vakuutusyhtiöiden pitää pystyä itse hoitamaan korjauksien valvonta.
Korjausta valvonut taho oli täysin kykenemätön neuvottelemaan asiasta. Erinäisten, mielestämme naurettavien vaatimusten takia olimme jo alkamassa pilkkomaan kerran kasattua ja maalattua autoa, ja tilaamassa uusia peltiosia, koska jo kerran hyväksyttyä C-pilarin korjausta ei enää kelpuutettukaan. Kuin ihmeen kautta valmistajan korjausohjeet lopulta kuitenkin täydentyivät C-pilarin osalta. Pilari oli korjattu juuri ohjeen mukaisesti, ja lopulta, elokuun alussa, Golf sai vihdoin luovutuspaperit ja heti perään kilvet.
Toivottavasti uutta koritekniikkaa olevien autojen korjaukseen saadaan vakuutusyhtiöiden taholta mahdollisimman pian selvät pelisäännöt, ettei autojen korjaajien tarvitse kuukausitolkulla tapella auton luovutuspaperien saamisen kanssa, soitella kymmeniä turhia puheluita ja seisottaa katsastuskelpoista autoa käyttämättömänä.
Noh, loppu hyvin kaikki hyvin… alla muutamia kuvia Golfista valmiina. Käytännössä ainoat ”tuningit” ovat keulan uudemman mallin umpiot, merkitön maski ja poistetut merkin kolot nokkapellissä ja etupuskurissa. Myös puskurien alaosat on maalattu korin värisiksi.
Peksin Bora-projektin yhteydessä asennettiin TDI:hin vakionopeudensäädin. Proseduuri on samanlainen mm. samanikäisissä Golfeissa, A3-Audeissa, Skoda Octaviassa ja Seat Leonissa. Tässä siis lähtötilanteessa kojetaulu purettuna muista syistä, se siis ei ole tarpeellista pelkkää cruisea asentaessa.
Lokakuun ’04 lopulla AVK:lle ilmaantui jälleen mielenkiintoinen aihio, joten Pekka päätti pistää käyttöauton päivitykseen.
Myös vuonna 2003 Golf penkitettiin Bug Runissa.Tällä kertaa dyno näytti lukemia 128hv, 270Nm.
Golf ja Miss Bug Run
Ruotsissa motarilla. Harmillisesti jokin osui etu-umpioon jo menomatkalla Mantorppiin… umpio paskaksi.
Myös sisustaan teetettiin verhoilu, penkkeinä käytettiin kolmos-Golfin Sport-penkkejä.
Loppusanat
Äkkiä Bug Runin jälkeen Pekasta alkoi tuntua, että tuolle Golfille on nyt annettu kaikki mitä sille voi ja viitsii antaa… oli ns. takki tyhjänä. Uudet haasteet odottivat muissa projekteissa, ja kun kiinnostusta löytyi, tuli auto myytyä jo pari viikkoa Bug Runin jälkeen…. siis jo kesäkuussa 2003.
Moottori tuli jälleen kolmoskorimallin Golfista, tällä kertaa vuosimalli on ’95 eli vuotta nuorempi kuin aiemmin. Eroa löytyy jonkin verran sähköjen puolelta, moottorin johtosarja on hiukan erilainen sekä mm. ohjainlaitteen ahtopaineanturi tunnistaa 0.5bar isommat paineet.
Samalla kun kone oli irti, uusittiin jakohihna ja hihnan kiristin.
Ohjaustehostimen kampiakselinpuoleinen hihnapyörä vaihdettiin bensamallista peräisin olevaan pienempään joka mahtuu paremmin kakkoskorisen runkoaisojen väliin.
Moottorin takakannatin vaihdettiin jälleen kakkoskorisen omaan.
Ennen moottorin asennusta asennettiin mk3:n poljinasetelma. Poljinpinnat Audi TT:stä.
Tuollainen nippu sähköjä sinne sitten meni. Kuvassa vasemmalta rele-/sulaketaulu ja joitain kojetaulun sähköjä, mittaristo, etupään johtosarja sekä jossain siellä alla ajoneston johtoja.
Vaijerilaatikon vivusto altapäin.
Moottori valmiina kakkosgolfin keulalle nostamiseen.
Siellä lepää ja jo käyntikunnossa. Uudemmilla moottorin sähköillä ja lastulla pitäisi irrota viimevuotista enemmän ahtopainetta, tehot nähdään sitten aikanaan.
Cooleri on samanlainen kuin edellisenä vuonna, ahtoputket menevät vielä aikanaan uusiksi, toistaiseksi pärjätään näillä samoilla.
Tankinkorkki (tai siis oikeastaan luukku) taisi olla ensimmäinen paikalleen asennettava varuste.
5.5.2003. Kuukausi Bug Runiin 🙂 Paikallaan Rallyen keula merkittömällä maskilla, Maxxlook etuhelma, kirkkaat etuvilkut, kirkkaat sivuvilkut, Audi TT:n Parabol-vanteet…
…G:n kaaret, listat ja helmat, kirkkaat takavalot, iso takapuskuri kilvenupotuksella. Ruostesuoja-aineet vielä valuvat pitkin kylkiä, eipä ainakaan ruostu jos taas ensi talvena lepää jossain puun alla lumen peitossa 😉
Kilvenupotuksen Pekka teki tällä kertaa käyttäen apuna ’02 Polon puskurin kilvenupotusta. Kilpivalot ovat mk4 Golfista.
Kolmos-Golfin kojetaulu asennettuna.
22.5. Pekka asensi paikalleen Kamein Jetta-lipan. Muuttui hiukan keulan ilme.
Samoin asennettuna peilit, kahvat, sähkölasit, keskuslukko, hälytin…
Oikeastaan puuttuu enää penkit ja kylkiverhoilut joita odotetaan verhoilusta. Tottakai kaikkea pikkusäätöä vielä löytyy mutta eiköhän Pekka tuosta vielä Bug Runiin ehdi.
Tällä kertaa Pekka halusi satsata alustaankin vähän enemmän kuin vuotta aiemmin jolloin alla oli mk2 GT:n vakioakselit ja -jarrut. Tällä kertaa pantiin sitten alle mk3:n osaa.
Taka-akseliksi tuli mk3:n akseli… jossa pikku puute: ei vakaajaa. Sellainen kuitenkin löytyi tuosta siipeensä saaneesta GT:n akselista, joten ei muuta kuin tanko irti ja hitsaten mk3:n akseliin 🙂
Tässä jo reikä nakerrettuna akseliin ja tanko menossa sisään…
…ja siellä se sitten on paikalleen hitsattuna.
Mk3:n akseli menee mk2:een ihan pulttaamalla kiinni. Raideväli on leveämpi, akselissa on vahvikkeet (vrt. edellinen kuva) ja jarrupaineen säädin on erilainen… siinä ne erot taisi sitten ollakin.
Jarrut mk3 VR6/GTI:stä. Takalevy on muuten sama kuin mk2:n vastaava, vain pulttijako on eri (5×100).
Etupäässä VR6:n alusta sitten eroaakin enemmän. Tässä kuvassa ensin normaalit mk3:n (alla) ja mk2:n alatukivarret. Huomaa pituusero josta johtuen myös mk3:n raideväli on isompi.
Tässä sitten VR6:n (alla) ja mk3:n normaali alatukivarsi. VR6:n on siis edelleen hieman normaalia pidempi, lisäksi alapallonivelen kiinnityskohta on hieman edempänä….
… mikä näkyy myös tästä kuvasta jossa vasemmalla VR6:n napa ja oikealla normaali mk2/mk3 napa.
Etujarrulevy on jo kohtuullisen kokoinen (288mm).
Näkymä altapäin etuviistosta. Jarruletkut näkyisivät vielä uupuvan, iskarikaan ei ole vielä lopullinen. Alatukivarsi on rakenteeltaakin hiukan erilainen kuin mk2:n ja mk3:n normaalit tukivarret. Sopii kuitenkin ihan pulttaamalla kiinni mk2:n alapalkkiin.
Alta takaviistosta. Kallistuksenvakaaja tulee kiinni tukivarsiin ”koiranluilla”.
Nyt on sitten ABS:eillekin valmius, ei muuta kuin piuhat kiinni vaan joskus jos siltä tuntuu 🙂
Alustasarjaksi tuli sitten lopulta Konin Sport Kit, joka parin päivän kuluttua olikin jo asennettuna paikalleen. Eteen tuli punosletkut, jarrunesteeksi silikoninesteet.
Auto maalattiin samalla värillä kuin viime kerrallakin, Mersun Chalcedon-sinisellä. Ennen maalausta oli kuitenkin edessä hiukan pohjatöitä, kittiä sai ymmärrettävästi vetää ympäri autoa.
Kittien päälle ensin kerros priomaattia.
Priomaatin päälle hiontaväri.
Tässä alkaa sitten auto olla jo valmiina itse maalaukseen.
Värimassa maalattuna.
Sitten vielä lakka pintaan.
Maalaus valmis, keula kohti kotia. Maalauksen jälkeen vedettiin samalla myös ruostesuoja-aineita peltien sisäpuolille. Puskurit, kaaret, helmat yms. maalattiin erikseen myöhemmin.
Tuo Mersun väri on aika jännä, päivällä väri on hopea jossa hiukan sinistä sävyä, ilta-auringossa löytyy jo shampanjan sävyjä.
English 
Finnish