Golf 2 TDI

Pekka oli monta vuotta päästellyt menemään yli puoli miljoonaa ajetulla '84 Golfilla. Olisi kiva saada hiukan uudempaa tekniikkaa pellin alle ja muutenkin hiukan modernimpaa lookia. Mk2 Golf on kuitenkin päällepäin niin siisti/kehityskelpoinen ettei raaskinut sentään vielä uudempaa hankkia joten piti keksiä jotain muuta... ja yhtään ei haitannut, vaikka syntyisi sellaista mitä ei löytyisi ihan joka pojalta.

Ensin hankitaan sopiva kakkoskorinen. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui suht. ruosteeton, etukulmasta lievästi mällätty '88 GT (kuva hiukan huono...) Ja mikä parasta, autosta on jo valmiiksi purettu ylimääräinen tekniikka pois.

Ja koska tavoitteena on modernimmalla tekniikalla varustettu auto, pitää hankkia uudempi tekniikka :)

Sopiva luovuttaja-auto löytyi Tampereelta Autiolta. Auto on tuotu Saksasta, on mallia '94 Golf ja tekniikkana 1.9TDI, ja kolaroitu ympäriinsä. Tästä ei paljon muuta peltiosaa saa kuin oikean etuoven ja vasemman takaoven. Tai no, kyllä tuon kuvassa näkyvän vasemman takakulman kaveri käytti oman Golfinsa kolarikorjaukseen... Tekniikka kuitenkin virheettömässä kunnossa.

Kuten kuvista näkyy, on tosiaan kipua joka puolella. Tästä piti ottaa cooleri Ventoon (mk2:een ei mk3:en cooleri oikein sovikaan) mutta coolerissakin oli pikku osuma. Vanteet sentään olivat virheettömät.

Kahden alimman kuvan © Autio.

Ensimmäisenä korjattiin etukulman pikku kolarivaurio.

Iskarin yläpää oli kohdallaan joten ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa aisan etupää. Edellisellä sivulla näkyvä sininen "korjauspala" piti ensin vaihtaa mutta tarkemmassa tarkastelussa paljastui että sitäkin oli jo joskus kolhittu. No, ei muuta kuin Valmetti käyntiin ja mäeltä toinen hylsy tallin eteen ja virheetön pala siitä. Kuvassa etukulma jo paikalleen hitsattuna.

Tässä vielä sisältäpäin sama etukulma korjattuna. Kolarikorjaus olikin oikeastaan aika pikku juttu, tulipas tästä lyhyt sivu :)

Edellisessä ajopelissä oli kattoluukku ja tottahan sellainen pitää saada tähänkin! Pekka päätti sovittaa mk3:n sähkötoimisen lasikattoluukun tähän aiemmin luukuttomaan kattoon.

Pekka mietti että eipä hitsata tällä kertaa kattopeltiä ollenkaan kun kerran muitakin keinoja on olemassa... kuvassa näkyy aine jolla luukku tultaisiin kattoon kiinnittämään: 3M:n valmistamaa koriliimaa, tällaisella tavaralla ne uudet autotkin kasataan.

Ensin pitää kattoon tehdä luukun mentävä reikä (lasiluukku siis hyvänä sapluunana). Korisaha on kätevä vehje näissä puuhissa. Luukun reijän reunukset hiotaan pellille.

Tässä sitten se toinen puolisko. Projektin varsinaisesta luovuttaja-autosta ei tässä ollut apua sillä kolaroidun taxfree -auton kattokin oli kokenut kovia. Niinpä kattoluukun osia kohlittiin vähän joka puolelta ja jotain hiluja jouduttiin ostamaan uutenakin. Taitaa luukussa olla kaikkiaan kolmen eri lasikattoluukun osia.

Tähän kuvassa näkyvään puoliskoon kiinnitetään sitten kattoluukun mekanismi ja muut hilut. Myös tästä hiotaan reuna peltikirkkaaksi. Hiottu osa on siis luukullisen katon kattopeltiä jota jätetään tähän kehykseen vajaa kahden sentin siivu ympäri luukun.

Ja sitten liimaamaan. Koriliima on jo levitettynä peltipuhtaalle pinnalle. Takareunaan laitettiin vielä tavallista liimasilikonia eli "sikaa".

Sitten nostetaan kehikko alakautta kohdalleen. Pellille hiotut pinnat siis liimataan kiinni toisiinsa. Varmistetaan että liima pursuaa joka puolelta yli ja levitellään sitä vielä sopivasti. Puristimissa ei säästelty. Kolmosen katto (ja luukkukin siis) on inan verran pyöreämpi mutta hyvin kakkosen katto antaa myöden. Kuivuttuaan koriliima on todella kovaa eikä sitä hio paljon muulla kuin kunnon koneilla joten sentään hirveästi ei sovi sutata.

Alapuolelta hitsataan vielä reunat kiinni tuonne...ööh ovikarmikohan tuo nyt sitten on. Myös kuvassa näkyvä katon tukirauta jouduttiin myöhemmin vaihtamaan, luukullisessa katossa se on matalampaa mallia.

Tässä sitten luukku kasailtuna. Luukku on kaksitoiminen, eli sen saa katon sisään menon lisäksi nousemaan takareunastaan ylös "spoileriksi". Tietysti sähköllä :)

Ja sama altapäin. Kuvassa näkyy myös luukkua liikutteleva moottori. Omituista oli että kaikissa kolmessa varaosaluukussa oli mekanismissa sanomista kuskinpuoleisissa ohjureissa joita jouduttiin siis korjailemaan uusilla osilla.

Verhoilun kanssa tulee vielä joskus askartelemista...

Vielä yksi kuva luukku suljettuna. Hienosti istuu. Näitä ei ole Suomessa kovin montaa.

Tässä vielä yksi kuva koko kattoluukkupaketista irrallaan.

Kakkosgolfin kojetaulu on aika vanhan oloinen. Saksalaisissa tuning-lehdissä oli nähty kakkoseen sijoitetun jos jonkinlaista kojetaulua. Hetkisen ajatusta kypsyteltyämme päätettiin että tähän projektiautoon laitetaan mk3:n kojetaulu, sellainen kun jäisi muuten ylimääräiseksi tekniikan luovuttavasta autosta.

Ulkonäön lisäksi toinen suuri syy tähän muutokseen löytyy sähköpuolelta. Sähköjen kanssa ei juurikaan joudu puuhastelemaan kun tekniikkakin tulee mk3:sta. Nyt riittää periaatteessa kun ottaa mk3:sta koko etupään johtosarjan ja laittaa sellaisenaan mk2:een. Jos olisi tyydytty orggis kojetauluun, olisi ollut aikamoinen kikkaileminen ja säätäminen että olisi saatu mittaristo ja kaikki muu toimimaan kunnolla.

Koskaan ei oltu tällaista modifikaatiota livenä nähty eikä niissä tuning-lehdissäkään oikein näe kuin valmiita lopputuloksia joten tässä todellakin lähdettiin vain purkamaan, sovittamaan, säätämään ja katsomaan mitä tuleman pitää... Paljon on ollut kiinnostusta tätä "pikku" muunnosta kohtaan joten kuvia on yritetty ottaa paljon ja yritetään nyt dokumentoida tämä vähintäänkin kohtuullisesti. Jos tulee jotain kysyttävää joka mielestänne pitäisi olla näillä sivuilla niin ottakaa yhteyttä.

Homma aloitettiin purkamalla mk3:sta kojetaulu pois. Aika yksinkertainen operaatio.

Kolmosen kojetaulu koostuu tavallaan kahdesta osasta; päällä olevasta "kuoresta" ja kojetaulun sisällä olevasta palkista johon kiinnittyvät mm. osittain polkimet ja ohjaustanko.

Tässä sitten kojetaulut vierekkäin. Tässä vaiheessa ensimmäisen kerran otettiin mitta käteen :-) Ja onhan se kolmosen taulu muutaman sentin leveämpi ja pidempi. No, ei silti luovuteta...

Kolmosen kojetaulu kokonaan purettuna. Aika nippu sähköjohtoa jäljellä. Tuostakin puuttuu jo takapäälle lähtevä johtosarja, jonka allekirjoittanut otti omaan talteen tulevaa Venton sähkölasien asennusta varten. Lisää johtoa on vielä kojetaulun sisällä.

Ja tässä sitten kakkosen kojetaulu purettuna. Heti näkee että palkki johon kojetaulu etureunastaan kiinnittyy on aikalailla eri kokoinen ja muotoinen.

Aloitimme sovittelemalla kojetaulun kuorta paikalleen. Ei se nyt aivan mahdottomalta näyttänyt, saattaisi jopa sopiakin. Heti huomasimme että etureunan palkki pitää, jos ei nyt aivan kokonaan poistaa, niin ainakin muokata rankalla kädellä. Ei muuta kuin saha laulamaan ja aluksi isommat pois tieltä.

Kun kojetaulun kuori oli saatu suurinpiirtein paikoilleen, järkeilimme että olisi varmaankin järkevintä jatkaa sovittamalla lämmityslaite paikalleen koska kojetaulu ikäänkuin lepää lämmityslaitteen päällä. Samalla tulisi varmistettua että ilmakanavat menevät kohdalleen. Kuvassa kakkosen ja kolmosen ilmastointilaitteet vierekkäin. Periaatteessa aikalailla samannäköiset mutta "yllättäen" kiinnityspisteet hieman eri kohdissa.

Tämän verran kiinnityspisteitä jouduttiin muuttamaan. Kiinnepisteenä pidimme lämmityslaitteen kennoa joka tulisi samaan kohtaan kuin kakkosessa alunperin on. Suunniteltiin myös koko tulipeltin vaihtoa mutta annettiin sitten olla kun näyttää onnistuvan paljon helpommin näinkin.

Lämmityslaite paikallaan. Kaikkihan varmaan tietävät miten paljon mukavampi kolmosen lämmityslaite on käyttääkin kuin kakkosen :)

Kuvassa näkyy myös paloiteltu palkki kojetaulun takaa. Tähän pitäisi vielä myöhemmin sovitella kolmosen vastaavaa palkkia tilalle soveltuvin osin.

Lämmityslaitteen asennuksen jälkeen alettiin tosissaan sovittaa kojetaulun kuorta.Heti oli selvä että kojetaulua pitää lyhentää muutama sentti, kolmosen tuulilasin etureuna on pyöreämpi kuin kakkosen joten etureunasta otettiin pois siivu joka kapeni reunoille päin. Itse asiassa reunoilta ei lyhennetty ollenkaan, keskeltä kuvassa näkyvä määrä.

Kojetaulun vasempaan päätyy sahattiin myös kuvassa näkyvä kolo jotta kojetaulu mahtuu A-pilareiden väliin.

Vastaava kolo oikeassa päädyssä. Kolojen takia ilmakanavat puhkesivat, ne piti korjata muovihitsauksella.

Ja taas sovitellaan. Aika moneen kertaan sai kojetaulua istuttaa paikalleen ja taas ottaa pois, veistää hiukan nurkasta ja taas sovittaa paikalleen. Reunoista kojetaulu mahtuu juuri ja juuri voimalla painamalla pilareiden väliin.

Tältä se sitten näyttää ylhäältä päin. Etureunan sahaus onnistui itse asiassa kertalaakista, enemmän oli sitten sovittamista noissa nurkissa.

Kojetaulun sisällä oleva palkki tulee kolmosessa kiinni myös runkopalkkiin. Kuvassa näkyvä kiinnike irroitettiin kolmosesta..

...ja istutettiin kakkosen runkopalkkiin. mk2:ssa runkopalkki on hiukan matalampi joten hiukan kiinnikettä joutui nuijimaan.

Kojetaulun palkin päätyjä jouduttiin muokkaamaan jotta se saatiin mahtumaan kakkosen kapeammalla olevien pilareiden väliin. Pekka hitsasi uudet omatekoiset kiinnikkeet pilareihin kiinni johon päädyistä muokattu palkki sitten pultataan.

Päädyn kiinnikkeet saatiin oikeaan paikkaan siten että palkki pultattiin kiinni kojetaulun kuoreen jonka jälkeen kojetaulu sovitettiin oikealle paikalleen ja sitten kiinnikkeet hitsattiin kiinni ovipilariin.

Tällaiset palaset poistettiin palkin molemmista päistä.

Tässä kuvassa tuo palkki sitten näkyy paikalleen pultattuna. Aika tukeva kapistus, tuohon kun kojetaulun kuoren pulttaan niin ei kyllä paljoa heilu eikä tärise.

Ja sitten taas kojetaulu paikallaan ja tiivistettä sovittelemaan. Tiivistettä jouduttiin hiukan veistämään että se saatiin tungettua vielä voimalla kojetaulun ja pilarin väliin. Ahdasta on mutta mahtuu liukuvoiteen kanssa :-) ja tulee hyvän näköinen.

Ovikin mahtuu nippanappa menemään kiinni pahveineen päivineen. Pahvi ottaa kiinni kojetauluun mutta kiinni menee ilman isoa voiman käyttöä. Kojetaulun sivun ilmasuutin tulee kyllä päin ovipahvia joten siinä menee sen hyöty.

Peilin säätönuppi pitää siirtää tai sitten muuttaa peilit sähkötoimisiksi ja sijoittaa katkaisija jonnekin parempaan paikkaan.

Peksi meinasi aluksi jättää kokonaan pois kojetaulun takaa irti sahatun poikittaisen palkin. Yön yli nukuttua olikin mieli jo muuttunut ja niinpä käytiin sahaamassa kaverin auton jämästä kolmosen palkki irti (oli helpompi ottaa siitä kuin omasta '94:sta jossa oli mm. tuulilasi vielä paikalla). Pitäisi tämän palkin ainakin vahvistaa koria, kojetaulun seudusta pitäisi tulla paljon jämäkämpi kuin kakkoskorisessa on alunperin.

Sovitus aloitettiin rapsimalla pois jäljellä olevat mk2 palkin jämät. Nurkkiin jätettiin vielä palaset tukemaan rakennetta.

Sitten alettiin rälläköimään mk3 palkista isompia pois. Rälläköitiin, sovitettiin, sahattiin, sovitettiin jne. kunnes tajuttiin että ei tuo palkki sinne sovi sitten yhtään millään.

Sitten katkaistiin palkki kolmeen osaan ja yritettiin sovittaa pelkkiä päätyjä kun keskikohta näytti siltä ettei ikinä sovi.

Lopulta päädyistäkään ei ollut jäljellä enää juuri mitään, päätettiin hylätä koko palkki. Pakko keksiä jotain muuta mihin kiinnittää kojetaulu etureunastaan. Nurkkiin hitsataan vielä vahvikkeet tukemaan koria.

Tällaiset niistä kiinnikkeistä sitten tuli. Aika yksinkertaiset... näin lähelle tuota jäljelle jäänyttä peltiä ne mk3 kojetaulun etukiinnikkeet tulevat!

Kohdistamisessa auttoi kojetaulun sisällä oleva palkki josta tulee polkimien kohdalla tukitanko tuonne kojetaulun etuosaan tuon vasemman kiinnikkeen kohdalle.

Ja sitten taas kojetaulu paikalleen, siellä hanskalokeron takana se kiinnityskohta möllöttää.

Tässä näkyy miten tuo palkin keskikiinnike osuu tuonne kojetaulun taakse hitsattuun kiinnikkeeseen.

Nurkkiin hitsatut vahvikkeet.

Polkimien kiinnitystä joutui hiukan muokkaamaan ja kytkinsylinterille piti porata reijät tulipeltiin. Mk3 korkeussäädettävä ohjausakseli menee paikalle ihan pulttaamalla.

Äänieriste tehtiin mk3:n äänieristeestä palastelemalla se ensin kolmeen osaan ja leikkaamalla ylimääräistä pois. Väliaikainen kiinnitys teipillä :-) Eriste tulee niin tiukkaan väliin että juuri kummempia kiinnityksiä ei tarvita. Alemmat äänieristeet ovat '88:n alkuperäisiä.

Tässä kojetaulun etureuna viimeisteltynä (tuulilasin etureunalle tulee ilma noista pikku kolosista).

Ja sitten kojetaulu lopullisesti paikalleen asennettuna. Aika tiukkaan tuo tuonne tuli mutta mahtui juuri ja juuri. Ei ihan heti viitsi kuitenkaan irti ottaa.

Kojetauluprojekti oli nyt kutakuinkin valmis, enää puuttui oikeastaan mittareiden, katkaisijoiden yms. paikalleen ruuvaus. Tässä projektissa ei siis tarvinnut juurikaan sähköistä välittää koska autoon tuli tekniikka samasta autosta kuin kojetaulu. Vanhemman tekniikan kanssa sähköistä olisi tullu varmasti aikamoinen härdelli ja säätäminen.

Kojetaulun sovituksen jälkeen oli sitten aika siirtyä korin kimppuun, jotta sitten aikanaan päästään maalaamaan... luvassa on Pekalle tyypilliset tuunaukset kuten suora takaluukku, T4 ilmanottoritilä yms.

Nuukana miehenä Peksi ei viitsi ostaa uudempia lokasuojia sen takia että saa laitettua korkeiden puskureiden kiinnikkeet kiinni. Lokasuojanhan saa muokattua helposti uudemmille puskureille sopiviksi :) Ei muuta kuin otetaan risoista puskureista palaset, sahataan ja hitsataan.

Peksi päätti myös vaihtaa sivuvilkut hiukan uudemmiksi...

Pekka tilasi uudet G60-mallin muovikaaret VW:ltä, eivät maksaneet hirveitä. G:ssä on hieman erilaiset lokasuojatkin ja Peksi muokkasi näistä tavallisista G:n lokasuojia vastaavat.

Lokasuojaan tehtiin reijät joista kaaren kiinnikkeet tulevat läpi. Lisäksi kaaresta sahattiin hiukan ylimääräistä pois. G:n kaaressakin on jo valmiiksi kolo. G:n sisälokasuojakin on erilainen, se tulee ulommas ja kiinnittyy noihin samoihin lokasuojan läpi tuleviin kaaren kiinnikkeisiin.

Ritilän asennus aloitetaan etsimällä jostakin ritilä (!), tässä tapauksessa Transporterista. Ritilä sovitellaan sopivaan paikkaan lokasuojan sisäpuolelle.

Ja sitten ritilä kiinnitetään parilla poraruuvilla. Ja se on sitten siinä... No juu.

Sitten otetaan saha käteen ja aletaan sahata ympäri ritilän.

Kas näin. Ei haittaa vaikka vähän lähtisi vielä ritiläpalastakin ylimääräisiä irti. Tässä vaiheessa ei sahata vielä ihan ympäri asti. Sahalla tulee juuri sopivan levyinen rako hitsaamista varten.

Kun on sahattu n. puoli kierrosta, taivutetaan alempaa peltiä hiukan alta pois ja heppaillaan ritilä kiinni... sitten sahataan loput pois, irroitetaan ruuvit ja heppaillaan loputkin.

Ja sitten lopuksi varovasti välillä jäähdytellen hitsaillaan ritilä paikalleen. Jäähdytellen siksi ettei pelti vetelisi (ainakaan kovin paljoa). Tässä on vielä hiukan hitsattavaa jäljellä.

Hitsauksen jälkeen hionta ja se on siinä. Pikku sipaus kittiä ja maali päälle.

Ritilän alla myös vaihdettu puskurin kiinnikkeen kohta. Tuonkin Peksi otti aivan solmussa olevasta lokasuojasta...

Ensimmäisen suoran takaluukun Pekka teki jo vuosia sitten ja sen jälkeen näitä on tullut tehtyä monia, alkaa mennä jo rutiinilla.

Ensin sahataan vanha kilven tausta irti. Reunoihin jätetään hiukan taitosta johon on myöhemmin hyvä hitsata uusi pelti kiinni.

Tältä näyttää takaluukku sisältä. Jotkut eivät poista vanhaa pohjaa ollenkaan vaan vetävät vain toisen pellin päälle. Poistamisessa menee pari minuuttia, ei jää kosteus muhimaan peltien väliin ja lisäksi takaluukun aukaiseva solenoidi mahtuu paljon helpommin luukun sisään kun poistaa tilaa vievän kilven upotuksen.

Poistetun pellin tilalle kannattaa laittaa jo valmiiksi hiukan kaarevaa peltiä, takaluukku kun ei ole ihan suora. Suoraa pelti pitäisi taivuttaa tai sitten vetää kittiä kilo päälle. Sopivasti taivutettua peltiä löytyi luovuttaja-auton takaovesta. Ovella ei muuten tehnyt enää mitään, oli kärsinyt sen verran pahasti kolarissa.

Poistettua peltiä on hyvä käyttää mallina jonka mukaan piirretään ja sahataan irroitetusta ovipellistä sopivan kokoinen palanen.

Vielä hiukan hiontaa reunoihin jotta hitsaaminen on helpompaa.

Heppaillaan kiinni.

Ja taas rauhallisesti välillä jäähdytellen hitsataan pelti kunnolla kiinni. Siinä se sitten alkaakin jo olla, vielä hionta, hiukan kittiä ja maali päälle. No, kaikki maalataan sitten tietty kerralla kun auto muutenkin maalataan kokonaan.

Vielä kuva hiottuna...

mk2 Golfin kahvat ovat täydet rimpulat niinkuin varmaan kaikki niitä käyttäneet tietävät. Lisäksi Audin kahvat ovat hienommatkin. Peksi hommasi Audin takaovien kahvat joissa ei ole lukkoa. Lukon toimimaan laittaminen olisi ollut aika iso työmaa joten Peksi tyytyy kauko-ohjattavaan keskuslukkoon. Ja toivoo että se kanssa toimii... :-)

Kahvojen laittaminen on aika yksinkertainen homma, samaa luokkaa vaikeusasteeltaan kuin se T4 ilmanottoritilän laitto. Sahataan vanha kahva pois ja laitetaan uusi paikalleen. Lukkomekanismi pitää vaihtaa mutta on ihan bolt-on. Sitten vain sovitellaan kahvan pohjapelti paikalleen ja hitsaillaan.

Apparin puolen kahvan tausta hitsattavana. Sahalla sahataan edeltä ja heppaillaan perästä kiinni. Simppeliä.

Ja taas yritetään varoa ettei pelti kauheasti vetelisi. Kuvassa kahva paikallaan. Ja toimii kuin unelma.

Tässä vielä hilut mitä tarvitaan niiden kahvojen asentamiseen. Nuo kahvat ovat kai jostain Audi satasesta tai kasikympistä.

Tässä Golfin ja Audin lukko vierekkäin (hiukan sumea kuva, vasemman puolimmainen Audista). Hirveästi ei eroa ole mutta kuitenkin... nuo vivut ovat hiukan erilaiset. Ja kuten jo mainittukin, bolt-on. Kahvasta tulee tanko mikä menee tuohon vivussa näkyvään reikään.

Peksi teki merkittömän maskin itse. Sahataan vain merkki irti ja toisesta risasta maskista suoraa ripaa tilalle.

Sitten hiukan muovin sulattelua ja se on siinä. Vielä hiukan pohjatöitä ja maali päälle.

Tässä heti viimeistelyä vaille valmis kilven upotus (Peksi oli ollut ahkerana webimaasterin työmatkan aikana eikä tullut kuvia muuten kuin valmiista upotuksesta). No, näin se tapahtuu: sahataan sopivasti kilpeä isompi aukko puskurista irti, samoin sahataan puskurin palkista samasta kohtaa palanen irti...

...irti sahattua palkin osaa muokataan hiukan ja hitsataan takaisin. Tähän sitten kiinnitetään myöhemmin kilven valot. Irti sahattu muovi muovihitsataan pystysuoraan asentoon ja reunoihin etsitään jostain toisesta puskurista sen verran muovia että reunat saadaan täytettyä.

Takaluukun alta siloiteltiin turhat kolot ja reijät. Takaluukkuun oli jo suurimmat pohjat tehty kun Peksi sai vielä kuningasidean pistää takaluukkuun nipponista, tarkemmin Almerasta lisäjarruvalon.

Joo, kyl se siihen tulee muutenkin kiinni kuin maalarinteipillä... Samalla tarttee sitten jättää se takalasin pyyhin pois, se ei enää mahdu tuonne jarruvalon taakse. Värikin on nyt sitten päätetty, Chalcedonblau, Mersun väri, hopea jossa hieman sinistä seassa.

Tollanen siitä sitten tuli...

Tässä sitä sitten ollaan pikkuhiljaa valmiina maalaukseen.

Vihdoin viimein kiirastorstain aikaan auto alkoi olla valmis maalausta varten. Pohjat ja maalaus tehtiin Sikkensin aineilla Harjun Pintakäsittelyssä Kankaanpään Lohikossa. Kyseinen firma on erikoistunut raskaamman kaluston käsittelyyn mutta kyllä siellä tuollainen pikku kotterokin saadaan maalattua... :-)

Golfi valmiina maalaukseen kittailujen jälkeen.

Ensin päälle vedettiin ohut "pohjaväri" eli priomaatti, tällä kertaa Sikkensin raskaalle kalustolle tarkoitettu aine joka sisältää ruosteenesto- ja happovärin (soveltuu myös sinkityille pinnoille).

Muoviosiin vedettiin ensin (kevyen hionnan jälkeen) tartunta-aine.

Samoin maskiin. Peksi päätti ensin maalata maskinkin auton väriseksi mutta suunnitelma muuttui myöhemmin.

Priomaatin päälle sitten hiontaväri.

Myös puskureihin...

...ja muihin muoviosiin, joiden siis piti tulla myös korin värisiksi.

Pohjia hierottu taas hiukan lisää... enää kerran hiontaa hienolla (400) paperilla ja sitten vihdoin maali päälle. Päälle ruiskittiin hiukan mattamustaa, helpottaa viimeistä hiontaa (näkee helpommin mistä on hiottu ja mistä ei).

Peksi maalasi vanteet hiukan tummemmiksi kuin ne alunperin olivat.

Peksi päätti yllättäen, että kaaret yms. muoviosat maalataan sinisiksi. Ensin alle hiukan sävypohjaa, jotain varastosta löytynyttä PPA-väriä.

PPA = Parasta Pöydän Alta :-)

Sitten päälle varsinainen väri. Maalari T. Tammi työn touhussa. Värin on joku Chryslerin sininen joka vivahtaa hiukan violettiin.

Lopuksi päälle vielä lakka (kuvan ottohetkellä vasta yksi kerros...) Kuva ei tee värille oikeutta, luonnossa väri on tummempi ja enemmän violetti.

Korin maalaaminen aloitettiin oviaukoista ja konehuoneesta. Punaisen päälle vedettiin ensin vaalea sävypohjaväri.

Sama konehuoneeseen. Hopeaa ei oikein passaa maalata suoraan punaisen päälle, ei peitä sitten millään.

Sitten sekoittelemaan itse väriä. Mersun Chalcedonblau.

Oviaukko maalattuna.

Samoin konehuone ja nokkapellin alapinta.

Vihdoinkin pintavärit tulivat Sikkensiltä. Auto maalattiin vesiohenteisella värillä. Maalarillekin ensimmäinen kokeilu näillä vesiväreillä :-)

Takaviistosta. Tosi häijy väri ainakin keinovalossa... hopea jossa violettia sävyä. Kuvassa vielä lakka vetämättä... ja sitten kamerasta loppuikin akku.

Lakan kuivuttua Peksi ja maalari päättivät että vedetään vielä vesihioen koko auto ja lisää lakkaa päälle (saatiin häivytettyä muutama roska ja maalarin tavaramerkki eli valuma ;-).

Auto takaisin omalla tallilla. Hetimiten piti tietysti sovitella miten ne siniset listat ja kaaret tuohon "hiukan" vaaleampaan siniseen sopivat. Eiköhän siitä ihan hieno tule...?

Tästä alkaa sitten armoton kasailu. Ensi töiksi auto pestiin sisältä painepesurilla, saatiin kaikki kittipölyt ja muut työstöroskat pois.

Seuraaville sivuille koottu kuvia ja tarinaa eri vaiheista kun tavaraa maalauksen jälkeen laitetaan nippuun.

Ensimmäisenä kun auto oli omaan pihaan saatu, piti napsauttaa paikoilleen mk4:n ns. klarglas eli kirkkaat sivuvilkut :-)

Sitten tietty seuraavaksi vanteet... vähän on auto vielä korkea kun ei ole lainkaan kuormaa.

Nyt on sitten edessäkin vanteet alla. Sitä ennen piti laittaa navat (mk3:sta) ja jarrut (vissiin jostain Passatista, 256mm jäähdytetyt levyt joka tapauksessa). Iskareina edessä Bilsteinit. Jouset jotkut punaiset ja ruotsalaiset :-) Taakse tulee Koni Sportit.

Peksi laittoi kaaret ja helmatkin lopullisesti kiinni että näki hiukan esimakua siitä minkälainen autosta on tulossa. Alle reilusti koteloainetta.

Paikalleen asennettuna jo mm. jarrutehostin ja kytkinsylinteri, moottorin tyynyt, vaijerivivusto, iso nippu sähköjohtoja, ohjaustehostimen letkut/putket...

...kojetaulun taakse jäävät äänieristeet, polkimet, lämmityslaite, kattoluukku....

Luovuttaja-autosta ei enää paljoa ole jäljellä. Tehostetun ohjauksen raidetanko siellä taitaa vielä olla, sekin siirtyy jahka Peksi saa siihen uudet päät.

Pekka oli vappuna ahkerana, siellä se TDI-kone sitten lepää. Nätisti istahti paikalleen. Oikeastaan ainoastaan sähköjohtojen vedot teettävät hiukan töitä, pitää tehdä pari koloa moottorin ohjainlaitteen johdoille.

Sisäpuolellakin ovat sähköt jo suurimmalta osin kytkettynä, kojetaulun palkki paikallaan, samoin ohjausakseli. Oikeastaan puuttuu enää sähkölasien ja -peilien sekä keskuslukon johdot.

Kone käyntikunnossa, eli kaikki sähköt kytkettynä, nesteet jäähdyttimessä, polttoaineletkut kunnossa, välijäähdyttimen putket vedettynä yms... sähkökattoluukkukin toimii jo. Vielä kojetaulu hollille, mittari kiinni...

...ja ei muuta kuin koeajolle! 6.5.2002 illalla Peksi ajoi ensimetrit '88 TDi:llään. Rauhallista totutteluajoa ilman laseja ja penkkejä :-) Kone käy nätisti ja kaikki näyttää toimivan niin kuin pitääkin. Puskuritkin on jo maalattu, homma etenee suurinpiirtein aikataulussaan. Eiköhän tästä vielä Bug Runiin ehditä, kuukausi vielä aikaa :-)

Kojetaulukin lopullisesti paikalleen asennettuna. Ahdas on laittaa mutta sopii. Toivottavasti ei tartte heti irroittaa :-)

Kojetaulu kutakuinkin kasassa. Valot, vilkut yms. toimivat. Pitäisköhän laittaa kuskin penkki ja nokkapelliin lukko että pääsis hiukan ajelemaan :-)

Tuulilasi liimattuna paikoilleen. Autoon tuli siis liimalasi, samoin kuin G60:ssä on.

Takapäässä lisäjarruvalo ja puskuri asennettuna. Takavalot vaihtuvat vielä hiukan enemmän "tuuning"henkisiin :-) Vähän leveämpi vanne olisi ehkä paikallaan...?

Etupäässä myös puskuri ja maski sekä väliaikaisesti orggis valot.

Sama vielä sivulta. Takapää laskee vielä jonkin verran jahka sisustat saadaan paikoilleen.

Siniset takavalot made by Hella. Mistähän saisi sinisen Almeran lisäjarruvalon :-)

Verhoilujen kasailu edistyy... keskikonsolikin istuu jo nätisti paikallaan. Huomaa nelosgolfin vaihdekepin nuppi :-) Ovipahvitkin sopivat sellaisenaan, vaikka kiinni kojetauluun tulevatkin kun ovi on kiinni. Peilien säätönupit pitää siirtää taaksepäin... yritettiin kyllä yrittänyt puhua Peksiä laittamaan sähköpeilit mutta Peksiltä alkoi loppua innostus väsäillä sähköjen kanssa. Ja ehtii ne sitten myöhemminkin... ei tätä aikaa muutenkaan liikaa ole.

Konehuoneessa alkaa olla kaikki valmista, enää puuttuu koneen peittävä muovi. Ilmanpuhdistimen kotelo on Seat Toledosta. Pesurin säiliö piti vaihtaa pienempään 4-litraiseen. Isompi otti kiinni vaihdevivuston erikoisen näköiseen vastapainoon. Ahtoputkissa hyödynnettiin alkuperäisiä TDI:n putkia niin paljon kuin pystyttiin. Muutama ylimääräinen mutka siihen tuli mutta tuskin haittaa. Teholastukin tilattu.

3.6.2002. Auto on kutakuinkin läjässä ja leima saatiin ekalla yrittämällä ilman huomautuksia, prosentteja n.31. Samalla vaihdettiin alle paremmin auton ulkonäköön sopivat vanteet Heikin Ventosta. Kenny's Car Stylingistä tuli etuhelma, kirkasoptiikkavalot, siniset etuvilkut ja jotain muuta pientä... Pientä maalailua (mm. etuhelma) vielä jäljellä, kiillotusta ja puunailua ja torstaina suunnattiinkin sitten Ruotsiin Bug Runiin...

Peksi teki tuplajaon levyihin ja napoihin, nyt saa kiinni sekä 4x100 että 5x100 vanteet. Aika lähekkäin tuli muutama reikä (navassa pienimmillään väliä 3-4mm), saa nähdä miten kestää :-)

1. Suurennetaan navan laipan (vai miksi tota nyt pitääkään sanoa, edellisessä kuvassa ylhäällä) pultinreijät 14-millisiksi (alunperin 12mm). 2. Ruuvataan oikealla näkyvä VR6:n 5-pulttinen levy sapluunaksi yhdellä kartiopultilla kiinni. 3. Tehdään juuri oikean kokoisella terällä (16mm) merkit ja sit porataan pienemmällä poralla reijät ja lopuksi tehdään kierteet. 4.Sit vielä 4-pulttisen levyyn samalla periaatteella reijät samoihin kohtaan. 5. Takapäässä selvitään tekemällä pelkästään levyihin uudet reijät ja kierteet (ja myös suurentamalla alkuperäiset reijät

Paisuntasäiliön kiinnike mallia mk3. Kuvassa näkyy myös kytkimen työsylinterille tulipeltiin tehdyt reijät (keskikokoinen jonka molemmin puolin pienemmät :-)

Vivusto on TDI:ssä vaijerimallia. Kepin juuressa oleva kotelokin on hiukan eri mallia mutta mitään isoja modifikaatioita ei vaadita että sen saa kiinni mk2:n tunneliin.

Siinä se kone sitten killuu. 90hv diesel-poweria. Oikein 120A laturi. Samalla kun kone roikkuu traktorin etukuormaajassa Pekka vaihtoi jakopään hihnan ja kiristäjän. Vanha hihna olikin lähestulkoon poikki, edellinen "asentaja" oli pistänyt kiristimen jotenkin väärin.

"Ihan niinko turbo mutta pieni..." :-)

Etummainen kiinnikkeen korva meni vaihtoon, mk2:ssa tyyny on hiukan eri asennossa kuin mk3:ssa.

Myös takimmainen kannake vaihtui mk2-malliseen. Kolmosessa on erilainen, yhdellä pultilla kannakkeeseen kiinni tuleva tyyny, joka olisi vaatinut myös etuakselipalkin vaihtamisen (kolmosen kannakkeesta näkyy vilaus yllä olevassa turbokuvassa). Akselipalkit ovat muuten samanlaiset mutta tuo tyynyn kiinnike on erilainen. Helpommalla pääsi kun antoi olla mk2:n oman etuakselipalkin, tyynyn ja otti moottorin kannattimenkin mk2:sta. Säästyy samalla prosenttejakin.

Välijäähdytin sijaitsee sitten tuossa syylärin edessä. Ahdasta tuli putkien vedon kanssa koska nokalle tuli pisin syyläri mitä löytyi, 1.6TD:stä. Cooleri ja coolerin kannatin ovat Passatista.

Security: Yes.

Tällä saadaan myös ovet lukkoon, kahvoissa kun ei niitä avaimenreikiä ole... eli keskuslukon ohjaus löytyy, samoin ajonesto ja muut nykyaikaisen hälärin vakio-ominaisuudet.

Sama härveli avaa myös takaluukun kaukosäädöllä.

Käsijarrukahva (ja kahvan kiinnike) piti vaihtaa uudemman malliseen jotta se sopii kolmosen keskikonsoliin.

mk2:n sähkölasien kytkimet Peksi väsäsi kolmosen penkinlämmittimien kytkimien paikalle.

Vakionopeussäädin pitää olla :)

Puoli vuotta se kesti. Nyt on auto sitten vihdoin siinä jamassa että sitä kehtaa lähteä Ruotsinkin pojille näyttämään Bug Runiin. Yhtään ylimääräistä aikaa ei kyllä jäänyt... tiistaina 4.6.2002 maalattiin viimeiset osat ja keskiviikollekin jäi vielä pientä osien asentelua ja hieromista.

Seuraavat kuvat eivät enää tarvitse perusteluja ;-)

Alla vielä joitain kuvia lähinnä sisustasta. Katon verhoilun teki paikallinen autoverhoomo.

Antenni oli muuten Skoda Octaviasta :-) Ja hyvä antenni oliskin. Ei siinä varmaan hirveämmin muuta eroa VW:n omaan ole kuin että on hiukan pystymmässä.

Kesäkuun 10.-11. päivä Ruotsissa Mantorpissa sitten järjestettiin nyt jo 19. kerran Pohjoismaiden suurin VW-tapahtuma, Bug Run. Kovasti auto jaksoi kiinnostaa naapurimaidenkin harrastajia, mutta sentään palkinnoille ei päästy :( Mk2:n sarjan voitti VR6:lla varustettu, sinänsä ihan näyttävä Golfi. Joka tapauksessa, Ruotsissakin oli selvästi dieseleiden osuus kasvussa ja esittelykansiomme oli ahkerassa käytössä. Eipä nähty yhdessäkään toisessa mk2:ssa kolmosen kojetaulua tai lasikattoluukkua... tai TDI-tekniikkaa...

Käväisimme myös dynossa kun kerran ilmaiseksi mahdollisuutta tarjottiin. Ihan mukavia lukemia saatiinkin, Pekka oli tosiaankin tyytyväinen. Ja ihan iloisesti tuo kulkeekin, lastuna on Kochin aika äreä (jos nyt lastusta niin voi sanoa), lähinnä kilpakäyttöön tarkoitettu chippi.

126.8hv @ 3820rpm

297Nm @ 2500rpm

29.7.2002 sitten rysähti.

Tuolta olimme tulossa...

... ja tuonne sitten menimme.

Erinäisten pyörähdysten jälkeen tähän jäimme.

Kuski ja matkustaja selvisivät lähinnä henkisillä vammoilla, ne sitten eivät olleetkaan aivan pienet. Arvatkaa oliko kaskoa?

Vauhtia liikaa.

Koska autossa ei ollut Kaskoa, oli vakuutusyhtiöltä turha hakea korvauksia. Pekalla ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin purkaa auto ja myydä mitä myytävissä oli. Osa osista käytettiin omissa muissa projekteissa, mm. moottori meni takaisin kolmos-Golfiin, farkku sellaiseen. Alla pari kuvaa marraskuulta '02.

...vaan kuinkas kävikään! Pitihän se arvata! Ei jaksanut Pekka hirmu pitkään kolaroitua Golfia mäellä katsella. Kesällinen vahinko harmitti edelleen, Pekka päätti että tuo virhe pitää korjata. Tammikuun lopulla alkoi pikkuhiljaa tapahtua...

Tästä lähdetään: Otetaan aihioksi 1 kpl katon kautta ojan pohjalle vedettyä kakkoskoppaista edellisenä kesänä lievästi "tuunattua" Golfia. Huomaa miten auto on säilötty pehmeään lumihankeen enempien kolhujen välttämiseksi.

Rakentelu aloitetaan varovaisesti takaluukusta. Ensin käydään sahaamassa tarvittava määrä korjattavaa takaluukkua, ei sitä koko autoa jaksa yhden takaluukun takia tallille raahata.

Tämän jälkeen harrastetaan erinäisiä sahaamisoperaatioita joissa poistetaan vioittuneet osat luukusta.

Jäljelle jää vai vajaa alaosa luukusta. Tämä luukku päätettiin korjata siksi kun siinä oli jo valmiiksi kilvenupotus poistettuna ja lisäksi siinä on tuo niin magea Nissanin lisäjarruvalo ;)

Tämän jälkeen haetaan toinen viallinen takaluukku josta saadaan tuo karmiosa. Ja jälleen korisaha laulaa...

Näistä kahdesta palasesta sitten hitsataan ehta suora lisäjarruvalolla varustettu takaluukku.

Tässä vaiheessa sitten tapahtui sitä kuuluisaa hieromista jossa ensin sahaillaan silmämääräisesti liiat pois, sen jälkeen sovitellaan, sahaillaan, sovitellaan, heppaillaan MIGillä, sahaillaan, sovitellaan, heppaillaan, väännellään, käännellään jne jne...

...kunnes löytyy oikea muoto ja mm. ristimitat ovat kohdallaan. Ohessa hiukan palasia mitä jäi ylitse kun kaksi viallista takaluukkua yhdeksi ehjäksi.

Tämän jälkeen saumat vielä hitsataan kunnolla...

...ja hiotaan liiat pois. Luukku on pakkelointia ja maalausta vaille valmis.

Takaluukun jälkeen oli vuorossa ovet. Molemmat ovet kärsivät ulosajossa mutta Pekan mielestä ovet olivat vielä korjauskelpoiset... olihan niissä jo valmiiksi ne Audin kahvatkin asennettuna.

Ensin käsittelyyn vasen ovi. Kuten kuvasta näkyy, karmi on solmussa ja lisukkeena pari lommoa.

Aikalailla samaan tapaan karmin vaihto tapahtui kuin takaluukussakin. Lommot painettiin suoraan ja karmi meni vaihtoon.

Tokihan tuota kittaamaankin joutuu... mutta samoin olisi joutunut jos olisi asentanut tuon Audin kahvan toiseen ehjään oveen.

Oikeassa ovessa oli vain "pieni" lommo oven etureunassa josta selvitään oikomalla. Kuvassa lommoa on jo hiukan oiottu, kameramies oli jälleen myöhässä...

Oven etureuna oiottuna.

Vilkuksi tulossa jälleen mk4:n kristallinkirkkaat. Vilkku myös ylempänä kuin mk2:ssa normaalisti.

Alla olevissa kuvissa on pieni eroavaisuus, löydätkö?

Tosiaan, ovien jälkeen oli sitten vihdoin aika ottaa itse kori käsittelyyn... korin korjaaminen aloitetaan vaihtamalla suora katto. Onneksi mäeltä löytyy sopiva varaosa-auto, alaosistaan täysin laho kori jossa on käyttökelpoinen katto. Ei sitten muuta kuin Pekka taas rautasahan kanssa töihin, ei sitä nyt koko autoa viitsi tallille raahata yhden katon irroittamisen takia.

Siinä ne sitten ovat... katto ja auto, tallissa vihdoin molemmat.

Hmmm...

Tässä sitten vähän romua mitä jäi yli. Katon mustuneelle osalle löytyy selitys jahka päästään sinne kattoluukkuun asti.

Sitten taas saha laulamaan.

Sama toiselta puolelta. Vasemmasta takakulmasta siis jouduttiin ottamaan isompi pala pois, se kun oli pahemmin vaurioitunut.

Katosta palastellaan ylimääräiset pois... tämä on nyt sitten taas sitä hieromista, eli leikellään peltiä pois, sovitellaan, mittaillaan ja lopulta saadaan katto istumaan paikalleen.

Tässä vielä pari kuvaa katon sovittamisesta.

Kuten kuvasta näkyy, on kattopalassa tässä vielä reilusti ylimääräistä peltiä, josta sitten sahaillaan ylimääräiset pois.

Nyt on sitten jo katto heppailtuna kiinni ja päästään sovittelemaan luukkuja. Tässä vaiheessa sitten nähtiin miten hyvin vasemman oven ja takaluukun kunnostus onnistui... joutui niitä vielä hiukan vääntelemään mutta ihmeen hyvin luukut paikoilleen sopivat!

Sitten saumat hitsataan kunnolla, ensin sisäpuolelta. Tuosta vasemman takanurkan kuvasta näkee hyvin mistä kohtaa sauma menee sisäpuolella.

Pitihän ne takavalotkin jo ostaa että pääsi tekemään viimeiset sovitukset perään ja takaluukkuun ennen lopullisia hitsaamisia :)

Ai mitkä suojalasit/maski? Silmä kiinni hitsaten hyvä tulee... ;)

Oikeasti tässä vasta heppaillaan peltejä kohdakkain, kyllä meiltä se maskikin löytyy sitten kun on enemmän hitsattavaa kuin muutama piste. Katto siis alkaa olla paikallaan.

Vaikka katto menikin vaihtoon, kattoluukusta ei silti luovuttu. Kyseessä siis sama kolmos-Golfin sähköllä toimiva lasiluukku.

Vanhassa katossahan luukun kehys oli koriliimalla kiinni. Peksi keksi kokeilla lämmittää kattoa kaasupillillä ja kyllähän se vielä irti lähti, poksahteli vain kuulemma irti sitä mukaa kun kattopeltiä lämmitti.

Ihme kyllä kattoluukun mekanismi oli säilynyt ehjänä. Yleensä kun katto pääsee taipumaan, hajoaa mekanismista jotain ja luukku lakkaa toimimasta.

"Uutta" kattoa oli välillä helpompi työstää tässäkin asennossa :)

Tässä toisessa katossakin oli jo ennestään luukku, jälkiasennussellainen. Reikä katossa vain oli hiukan väärässä kohtaa... Peksi halusi että luukku tulee samaan kohtaan kuin edellinenkin koska kallista kattoverhoilua ei viitsi teettää uusiksi. Luukun reikää siis jouduttiin siirtämään muutama sentti, siirto aloitettiin hitsaamalla takareunaan hiukan lisää tavaraa.

Kehikkoa muottina käyttäen merkattiin poistettava alue.

Ja taas saha laulaa...

Loppu on sitten vähän toistoa tuolta aiemmasta kattoluukun asennuksesta joten pannaan vaan kuvia, ei jaksa samoja asioita selostaa toiseen kertaan...

Siinä se sitten taas on. Parempi kuin viime kerralla. Harjoitus tekee mestarin :-)

Kun sattui sopivasti vastaan tuollainen Audi TT:n orggis tankinluukku niin pitihän sellainen sitten Golfiin asentaa.

Sarjassa tuli mukana taustapelti, ei tarvinnut etsiä TT:n lokasuojaa mistä leikata pelti irti :)

Sarjasta puuttui luukun avaava solenoidi, mutta sopiva sellainen löytyi New Beetlestä.

Ensin tiputettiin tankki pois, sitten leikattiin kyljestä sopiva pala irti... hiukan hiomista jotta on parempi hitsata. Sisälokasuojan peltiä joutui myös hiukan muotoilemaan.

Luukun mukana tullutta taustapeltiä tietysti joudttiin myös muotoilemaan (leikkaamaan ylimääräisiä pois). Tässä taustapelti jo paikalleen hitsattuna.

Kuva lokasuojan sisältä. Koko homman ideana on että alkuperäinen tankinkorkki säilyy, samoin korkin ympärillä oleva kumikaulus jolloin **skat pysyvät poissa luukun sisältä.

Siinähän se sitten istuu. Korkkia ei tarvitse enää lukossa pitää koska luukun saa auki vain sisältä solenoidin avulla.

Niin... ei se kori täysin kuntoon tullut pelkällä katon vaihdolla, piti sitä hiukan tunkkaillakin.

Kori oli muuten kyllä mitoissaan mutta etuaisoja piti hiukan oikoa.

Toisen puolen vilkunreikähän näkyi jo edellisellä sivulla.... myös antennin reikä piti luonnollisesti tukkia.

Rallye-Golfissa on muuten vilkku about samassa paikassa.

Golfiin tulee tällä kertaa Rallyen keula... tuntuvat olevan muodissa nykyään :)

Lukkopelti on hirmu kevyt kun vertaa Golfin alkuperäiseen.

Pakollinen lokasuojan ritilä, tällä kertaa Mersusta.

G60:n kaarista (ja lokasuojista) sahattiin pois ylimääräiset jotta ET32 17x7,5" vanteet renkaineen mahtuvat pyörimään vakiota leveämmällä raidevälillä (josta lisää juttua seuraavalla sivulla).

Etupuskurin virkaa hoitaa alkuperäinen iso puskuri jonka päälle asennettu Maxxlookin etuspoileri.

Tällä kertaa Pekka halusi satsata alustaankin vähän enemmän kuin vuotta aiemmin jolloin alla oli mk2 GT:n vakioakselit ja -jarrut. Tällä kertaa pantiin sitten alle mk3:n osaa.

Taka-akseliksi tuli mk3:n akseli... jossa pikku puute: ei vakaajaa. Sellainen kuitenkin löytyi tuosta siipeensä saaneesta GT:n akselista, joten ei muuta kuin tanko irti ja hitsaten mk3:n akseliin :-)

Tässä jo reikä nakerrettuna akseliin ja tanko menossa sisään...

...ja siellä se sitten on paikalleen hitsattuna.

Mk3:n akseli menee mk2:een ihan pulttaamalla kiinni. Raideväli on leveämpi, akselissa on vahvikkeet (vrt. edellinen kuva) ja jarrupaineen säädin on erilainen... siinä ne erot taisi sitten ollakin.

Jarrut mk3 VR6/GTI:stä. Takalevy on muuten sama kuin mk2:n vastaava, vain pulttijako on eri (5x100).

Etupäässä VR6:n alusta sitten eroaakin enemmän. Tässä kuvassa ensin normaalit mk3:n (alla) ja mk2:n alatukivarret. Huomaa pituusero josta johtuen myös mk3:n raideväli on isompi.

Tässä sitten VR6:n (alla) ja mk3:n normaali alatukivarsi. VR6:n on siis edelleen hieman normaalia pidempi, lisäksi alapallonivelen kiinnityskohta on hieman edempänä....

... mikä näkyy myös tästä kuvasta jossa vasemmalla VR6:n napa ja oikealla normaali mk2/mk3 napa.

Etujarrulevy on jo kohtuullisen kokoinen (288mm).

Näkymä altapäin etuviistosta. Jarruletkut näkyisivät vielä uupuvan, iskarikaan ei ole vielä lopullinen. Alatukivarsi on rakenteeltaakin hiukan erilainen kuin mk2:n ja mk3:n normaalit tukivarret. Sopii kuitenkin ihan pulttaamalla kiinni mk2:n alapalkkiin.

Alta takaviistosta. Kallistuksenvakaaja tulee kiinni tukivarsiin "koiranluilla".

Nyt on sitten ABS:eillekin valmius, ei muuta kuin piuhat kiinni vaan joskus jos siltä tuntuu :-)

Alustasarjaksi tuli sitten lopulta Konin Sport Kit, joka parin päivän kuluttua olikin jo asennettuna paikalleen. Eteen tuli punosletkut, jarrunesteeksi silikoninesteet.

Auto maalattiin samalla värillä kuin viime kerrallakin, Mersun Chalcedon-sinisellä. Ennen maalausta oli kuitenkin edessä hiukan pohjatöitä, kittiä sai ymmärrettävästi vetää ympäri autoa.

Kittien päälle ensin kerros priomaattia.

Priomaatin päälle hiontaväri.

Tässä alkaa sitten auto olla jo valmiina itse maalaukseen.

Värimassa maalattuna.

Sitten vielä lakka pintaan.

Maalaus valmis, keula kohti kotia. Maalauksen jälkeen vedettiin samalla myös ruostesuoja-aineita peltien sisäpuolille. Puskurit, kaaret, helmat yms. maalattiin erikseen myöhemmin.

Tuo Mersun väri on aika jännä, päivällä väri on hopea jossa hiukan sinistä sävyä, ilta-auringossa löytyy jo shampanjan sävyjä.

mk2tdi249.jpg

Moottori tuli jälleen kolmoskorimallin Golfista, tällä kertaa vuosimalli on '95 eli vuotta nuorempi kuin aiemmin. Eroa löytyy jonkin verran sähköjen puolelta, moottorin johtosarja on hiukan erilainen sekä mm. ohjainlaitteen ahtopaineanturi tunnistaa 0.5bar isommat paineet.

Samalla kun kone oli irti, uusittiin jakohihna ja hihnan kiristin.

Ohjaustehostimen kampiakselinpuoleinen siivapyörä vaihdettiin bensamallista peräisin olevaan pienempään joka mahtuu paremmin kakkoskorisen runkoaisojen väliin.

Moottorin takakannatin vaihdettiin jälleen kakkoskorisen omaan.

Ennen moottorin asennusta asennettiin mk3:n poljinasetelma. Poljinpinnat Audi TT:stä.

Tuollainen nippu sähköjä sinne sitten meni. Kuvassa vasemmalta rele-/sulaketaulu ja joitain kojetaulun sähköjä, mittaristo, etupään johtosarja sekä jossain siellä alla ajoneston johtoja.

Vaijerilaatikon vivusto altapäin.

Moottori valmiina kakkosgolfin keulalle nostamiseen.

Siellä lepää ja jo käyntikunnossa. Uudemmilla moottorin sähköillä ja lastulla pitäisi irrota viimevuotista enemmän ahtopainetta, tehot nähdään sitten aikanaan.

Cooleri on samanlainen kuin edellisenä vuonna, ahtoputket menevät vielä aikanaan uusiksi, toistaiseksi pärjätään näillä samoilla.

Tankinkorkki (tai siis oikeastaan luukku) taisi olla ensimmäinen paikalleen asennettava varuste.

5.5.2003. Kuukausi Bug Runiin :) Paikallaan Rallyen keula merkittömällä maskilla, Maxxlook etuhelma, kirkkaat etuvilkut, kirkkaat sivuvilkut, Audi TT:n Parabol-vanteet...

...G:n kaaret, listat ja helmat, kirkkaat takavalot, iso takapuskuri kilvenupotuksella. Ruostesuoja-aineet vielä valuvat pitkin kylkiä, eipä ainakaan ruostu jos taas ensi talvena lepää jossain puun alla lumen peitossa ;-)

Kilvenupotuksen Pekka teki tällä kertaa käyttäen apuna '02 Polon puskurin kilvenupotusta. Kilpivalot ovat mk4 Golfista.

Kolmos-Golfin kojetaulu asennettuna.

22.5.2003. Pekka asensi paikalleen Kamein Jetta-lipan. Muuttui hiukan keulan ilme.

Samoin asennettuna peilit, kahvat, sähkölasit, keskuslukko, hälytin...

Oikeastaan puuttuu enää penkit ja kylkiverhoilut joita odotetaan verhoilusta. Tottakai kaikkea pikkusäätöä vielä löytyy mutta eiköhän Pekka tuosta vielä Bug Runiin ehdi.

Myös vuonna 2003 Golf penkitettiin Bug Runissa.Tällä kertaa dyno näytti lukemia 128hv, 270Nm.

Golf ja Miss Bug Run

Ruotsissa motarilla. Harmillisesti jokin osui etu-umpioon jo menomatkalla Mantorppiin... umpio paskaksi. Myös sisustaan teetettiin verhoilu, penkkeinä käytettiin kolmos-Golfin Sport-penkkejä.

Äkkiä Bug Runin jälkeen Pekasta alkoi tuntua, että tuolle Golfille on nyt annettu kaikki mitä sille voi ja viitsii antaa... oli ns. takki tyhjänä. Uudet haasteet odottivat muissa projekteissa, ja kun kiinnostusta löytyi, tuli auto myytyä jo pari viikkoa Bug Runin jälkeen.... siis jo kesäkuussa 2003.