Corrado VR6 SLC

Tässä se sitten on. Jenkeistä vuonna '95 Suomeen tuotu VR6 Corrado, vuosimallia '92. Suht hyvässä kunnossa, mitä nyt pikku juttuja kuten sumarit hajalla, ilmastointi ja vakionopeudensäädin eivät toimineet, kattoluukku vähän kankea jne... muuten kyllä hyvässä kunnossa. Ei ruostetta eikä kolaroinnin jälkiä, alkuperäiset maalaukset.

Voimanpesä. Jenkeissähän Corradoa myytiin päästöjen takia 2.8-litraisella, vajaatehoisella koneella. Aikaisempi omistaja oli kuitenkin hajottanut moottorin ja autoon oli juuri hiljattain vaihdettu tehdasuusi Euro-moottori, eli 2.9-litrainen 190hv 245Nm kone. Käytännössä koneella oli ajettu vain muutama tuhat kilometriä. Ensimmäinen VR6-kone jonka Peksi on kuullut käyvän ilman ylimääräisiä rapinoita :)

Matkalla kotiin... puiden asennosta päätellen reipas myötätuuli saatteli meidät Espoosta Kankaanpäähän :)

Ensimmäisenä auto talliin nosturille ja alle mk2:sta jääneet Audi TT:n Parabol-vanteet. Meinasti tulla hätä kun ukkonen katkaisi sähköt, auto nosturilla ja oli kiire cruisailemaan...

Varusteet ovat SLC (Sport Lux Coupe)-mallissa kohdallaan. Beige nahkaverhoilu, ilmastointi, sähkökattoluukku, sähkölasit, vakionopeussäädin, tilttiratti, sumuvalot, sikamageet automaattiturvavyöt ja rasittava summeri joka muistuttaa jos ovet ovat auki ja avaimet virtalukossa... tai jos avaimet ovat virtalukossa mutta turvavyöt kiinnittämättä...

Ilmastointikin alkoi toimia kun hiukan korjasi alipaineputkia ja täytti uudet kylmäaineet järjestelmään. Vakionopeussäädin ei toiminut koska johdot olivat kytkemättä(!).

Ehjät sumuvalot löytyivät kaverilta. Samalla saatiin ehjä maski, auton mukana tullut oli vähän kärsinyt ja lähti lähes vauhdissa irti.

Talven aikana Corradoon löytyi maskilippa, joka tässä on maalattuna. Takimmainen lyhyempi on mk3 Golfin lyhennetty takaluukun lista.

Tässä maskilippa paikallaan. Kuva EuroCar Show 2004:sta, jossa Corrado oli näytillä helmikuun lopulla.

Näyttelyä varten vanteet kiilloitettiin (josta lisää juttua ja kuvia seuraavalla sivulla), sekä hankittiin In.Pro:n tummat "kristalli"takavalot.

Audi TT:n Parabol-vanteet ovat alunperin jo tehtaalla pinnoiltaan kiillotetut. Alumiinin päällä on kuitenkin lakka suojana, ja se himmentää kiiltoa huomattavasti. Vanteissa oli myös muutama hapettuma lakan alla, joten koossa oli tarpeeksi monta syytä alkaa hieroa noita vanteita.

Lakat poistetaan ensin maalinpoistoaineella.

Tökötti levitellään vanteen pintaan maalisutilla.

Aine saa lakan "kiehumaan" jonka jälkeen se on "helppo" kaapia tai pestä painepesurilla pois. lakan alta paljastuu aika hyvin kiilloitettu pinta, pääsee kiillottamisessa vähän helpommalla.

Lakan poistaminen on aika suttuista puuhaa...

Sitten päästään varsinaisiin kiilloitushommiin. Työkaluina rättilaikka, kiilloitusainetta, porakoneeseen kiinnitettäviä hiontatyökaluja.

Ensin hiotaan isoimmat karkeudet koloista porakonella (kolot siis eivät ole tehtaalla kiillotetut).

Hiontajälki on tämän näköistä...

Koko kolo hiottuna.

Tämän jälkeen hiotaan muutamalla eri karkeuksisella hiekkapaperilla, karkeammasta hienompaan...

Lopuksi sitten rättilaikalla kiillotetaan koko vanne.

Tässä ensimmäisen kiillotuksen tulos. Hiontajäljet edelleen hyvin näkyvillä. Vanne viimeistellään vielä hienommalla hiontatahnalla.

Lopputulos on kohtuullinen. Läheltä katsoessa näkyy vielä hiukan hiontajälkiä... pitäisi jaksaa hieroa vielä hiukan lisää. Pekalta loppui kuitenkin motivaatio, ja kyllä nuo ihan katseet kestävät...