Jetta D/TD

Elettiin syksyä '99. Heikin kupla oli enemmän hajalla/osissa kuin tien päällä, bussissa istuminen ns. kyrpi. Pekka sitten yllytti Heikin hankkimaan ensimmäisen oikeasti talvellakin käyttökelpoisen auton.

Hetki tuumailtiin, otettiin hiukan velkaakin (eihän köyhällä opiskelijalla nyt hirveästi ollut latoa taaloja tiskiin) ... niinpä tämä kaunokainen tuli AVK:lta kaverin kautta meikäläiselle.

Kohtuullinen keulamälli se oli. Keulan osat menivät käytännössä kaikki uusiksi. No eipä tuo niin haitannut kun muutenkin oli tarkoitus laittaa mm. isot puskurit ja harvaripainen maski. Eivätkä ne peltiosatkaan kalliita olleet, nokkapelti n. 400mk, lokasuojat yhteensä alle 300mk... uutta tarvikeosaa. Syyläri muistaakseni 300mk.

Tässä keula on purettuna ja jo koripenkissäkin käyneenä. Tähän aikaan ei vielä paljoa projektikuvia tullut otettua ja niinpä tuntuu tämäkin projekti menevän kuvien valossa aika haipakkaa... Moottori otettiin pois koska auto tulee vaihtamaan väriä, alkuperäinen kullanruskea on aika hirveä...

Tässä keulaa kasailtu mallin vuoksi noilla tarvikeosilla. Melkein kaikki peltiosat tulivat muistaakseni FSE Groupilta. Samalla hommattiin jo valkoiset etuvilkut. Tässä vaiheessa ollaan jo aika lähellä maalaukseen lähtöä.

Alunperin Jetasta piti tulla ihan eri värinen kuin siitä lopulta tuli. Maalaamosta oli kuitenkin halutusta väristä joku sävy loppu ja niinpä jouduttiin vaihtamaan väriä. Aika äkkiä miellyttävä väri löytyi Seatilta, kiivinkeltainen. Tai vihreä... samaa väriä sanotaan sekä keltaiseksi että vihreäksi peräkkäisten vuorten Spies & Heckerin värikartastossa. Muistaakseni värikoodi on S5E (tai sitten S6E).

Alle vedettiin sävypohja jotta maali peittäisi paremmin... sävypohjasta ei kyllä lopulta tullut ihan lähelle lopullisen sävyistä.

Tässä Jetta onkin jo takaisin omassa tallissa maalattuna ja kasailtavana. Keulassa vielä väliaikainen, mielestäni hirveä, lisävalomaski. Onneksi sekin saatiin myytyä, ja vielä helposti :-) Kuva ei tee värille oikeutta. Väri on kyllä sellainen että koskaan ei ole tarvinnut autoa etsiä isoltakaan parkkipaikalta vaan kyllä kauka näkee..

... ja kaverit aina valittivat että olin tullut vastaan siellä ja siellä enkä ollut morjestanu. Ei niitä tavallisen värisiä autoja aina huomaa! Alla Pekan silloiset talvivanteet, Fondmetalitko nuo nyt sitten oli...?

Kun on autoja maalattu, on ollut yleensä tapana maalata myös kännykän kuoret samalla värillä :-) Tässä Pekan pitkään palvellut 6110.

Seuraava projekti oli ruostesuojaus (ja mahdollisten ruostevaurioiden korjaaminen). Kaikki alkaa siitä että nostetaan auto ilmaan ja pestään kaikki paskat painepesurilla pois jonka jälkeen auto jälleen alas ja...

...hiekkapuhallukseen. Ruosteen pois pohjasta. Aika tiukassa on se VW:n alkuperäinen mössö mitä siellä pohjassa on, ei lähde kunnolla puhaltamallakaan. Ja aika pahaa ainetta, sinne kun alle kosteus pääsee niin siellä on hyvä ruosteen edetä.

Ja löytyihän sieltä puhalluksen jälkeen niitä reikiäkin ja jouduttiin vielä hitsihommiin. Kuvassa näkyvät paikatut kohdat, toisellakin puolella oli vielä yksi reikä.

Tässä Pekka sitten vetää pohjaan massaa...

... ja tässä koteloainetta.

Ja sen siitä sitten saa kun tekee massaushommia ilman suojavälineitä. Pakko (?) pestä pää liuotinaineella :-)

Aineiden kanssa ei säästelty, lattia oli aika kunnossa...

Tässä todiste siitä että Marikin on osallistunut. Puunaamista riitti kun tuli peiteltyä hiukan huonosti ennen sävypohjan maalaamista. Helpommalla olisi päässyt kun tuon kahvankin olisi teipannut.

Sitten leimalle. Ei huomautettavaa.

Ja siinä se sitten on, kilpi puskurissa kiinni! Ei muuta kuin ajoa!

Tältä se sitten näytti joulukuussa '99 valmiina. Tämän jälkeen tietty ei tyydytty vain ajamaan vaan kaikkea pientä on tehty aina silloin tällöin.

Ensimmäisenä piti hankkia omat vanteet, Pekkakin alkoi jo kaipailla omiaan. Tällaisia rinkuloita niistä paketeista sitten paljastui. 7x15". Päälle vielä 195/50 Blizzakit.

Ja tältä näytettiin kun oli omat vanteet alla.

Kesä tuli ja piti tietty saada isompaa vannetta alle. Pistettiin tilaukseen tällaiset: DBV Nizza, 8x17" et 35. Ei mikään huippuvanne, aika raskas mutta hienosti näillä pärjäsi. Kestäviksikin osoittautuivat kun Pekka myöhemmin pyöräytti pahasti autonsa nämä alla, ei vanteisiin tullut heittoja lainkaan vaikka esim. taka-akseli oli aivan solmussa.

Tältä Jetta näytti vanteet alla. Alustana Konin Sportit ja jotkin tuntemattomat 1.3 golfin madallusjouset jotka ostettiin pörssin kautta. Madalsivat Jettaa ainakin 60mm. Takaa jouduttiin rälläköimään kaarien sisäänpäin kääntyvästä reunuksesta hieman pois että mahtuivat kunnolla pyörimään töyssyissäin. Isolla kuormalla raapi silti. Edessä käytin myös rälläkkää, tahtoi rouskahdella sieltäkin käännettäessä.

Kesäkuussa 2000 kävin Ruotissa Bug Runissa ja sieltä toin tuliaisina Kamein maskilipan jota tässä ollaan menossa maalaamaan.

Tässä lippa paikalleen asennettuna. Ns. Rallye-lookkia haettiin säälittävillä teippivirityksillä. Ei menny kauaa kun ne alkoivat nolottaa ja revin ne pois.

Tässä vihdoin näkymä konehuoneeseen. En varmaan olekaan vielä maininnut että auto on alunperin vapaasti hengittävä, tässäkään ei vielä ole turboa asennettuna, siitä enemmän seuraavalla sivulla.

Saman kesänä takavalotkin tummennettiin, maalaamalla lakan ja maalin seoksella. Maalarimestarille tuli pari valumaa™ eikä noilla valoilla kyllä katsastukseen uskaltanut. Ei niistä muuta sanomista kyllä tullut. Taitavat sivuvilkutkin olla tuossa vaiheessa jo tummaa mallia (eivät maalatut).

Vanhat jouset alkoivat olla aikalailla väsähtäneet ja todella löysät. Lisäksi alkoi kuulua huhuja että katsastuksissa syynäävät noita tarkemmin ja pitäisi muutoskatsastaakin. Pistin tilaukseen uudet madallusjouset. Merkki AP Sportfahrwerk, madaltavat 40mm. Kuvasta näkee että vanhat olivat vielä lyhyemmät. Tästä jousimerkistä on kuultu negatiivista palautetta mutta kyllä ne Jetassa ainakin ihan hyvin toimivat.

Tässä jouset paikallaan... aika matalalta se silti näyttää. Iskareina siis Konin Sportit jotka oli ostettu jo ensimmäisenä talvena.

Ihan hyvin auto oli vaaterissakin, vaikka usein Jetassa perä laahaa kun jouset on tehty kevyempää Golfia ajatellen. Konin Sporteissa alajousilautasen korkeutta kuitenkin pystyy säätämään jolloin auton saa suoraan.

Kuten jo mainitsinkin, asennettiin koneeseeni muistaakseni '90 mallin Golfista peräisin oleva turbo kevättalvella 2001. Tehoa tuli lisää niin ***keleesti, en katunut hetkeäkään turbon asennusta. Vakio syöttöpumppu ei kuitenkaan toimi optimaalisesti vaan piti vielä asentaa TD:n syöttöpumppu. Sopiva löytyi Transporterista. Savutus väheni, kulutuskin varmaan hiukan.

Syksyllä '01 sitten meni kansipahvi, alkoi puskemaan öljyä jäähdytysnesteen sekaan. No oli se jo aika vaihtaakin, ajettukin oli jo 290tkm. Tässä kone auki pahvin vaihtoa varten.

Tässä hiukan hiluja mitä vaihdettiin. Samalla kun kerran kone oli auki, vaihdettiin jakopään hihna ja kaksi kolmesta stefasta. Kansipahviksi valittiin se vahvin mitä löytyi.

Tässä kansi ja turbo. Ahtoja n. 0,8 baaria. Välijäähdytinkin oli hommattuna jo vaikka miten pitkään mutta ei vaan saanut aikaiseksi asennettua.

Pääjarrusylinteri alkoi hiljakseen vuotaa, poljinta painaessa se painui hiljalleen pohjaan. Vaihtoon siis. Tässä vanhat hilut pois otettuna. Tilalle laitoin Ventosta peräisin olevan suuremman tehostajan ja Venton sylinterin myös. Hiukan joutui hitsaamaan polkimelle tulevaa tankoa mutta nyt on hyvät jarrut! Katsastuksessa jarrut olivat niin tasan kuin vain voi olla.

Viimeiset tuunaukset joulukuulta '01, kirkkaat takavalot! Näitä ei ole Suomessa montaa paria. Tilasin valoja USA:sta itselleni ja muutamalle muulle kiinnostuneelle. Eikö ookin hieno? Ei tuu heti samanlaisia vastaan. Itseasiassa valojen laatu oli aika paska... eikä sopivan värisiä polttimoita tahtonut löytää mistään.

Nuo kirkkaat takavalot ovat aika jännät pimeässä... Tässä siis pelkät parkit päällä.

Tässä Transporterin syöttöpumppu. Kuvassa keskellä olevasta ruuvista kiristämällä saadaan syöttöä lisättyä. Polttoaineen paluuletku piti ensin irroittaa että sai hiukan lisää tilaa. Syötön ruuvauksen jälkeen pitää säätää tyhjäkäynti, säätöruuvi pilkistää hiukan syöttöruuvin takaa. Itse kiersin syöttöä lisää katsastuksen jälkeen n. puolitoista kierrosta eli aika paljon.

Lopulta myin Jetan elokuussa '02 tämän näköisenä. Meni kaverille samalle kylälle, autoa on sen jälkeenkin nähnyt jatkuvasti ja hyvin näyttää auto kestäneen.